Motoristin näkymättömyys: mitä asiasta tiedetään, ja mitä ongelman ratkaisemiseksi oikeasti voitaisiin tehdä?

Aivan liian monet autoilijan ja moottoripyöräilijän väliset onnettomuudet alkavat sanoilla "en vain nähnyt moottoripyörää". Asiasta on jo todella paljon tutkimustietoa ja valtaosa keinoista tilanteen parantamiseksi on melko helppoja ja tiedossa. Mutta kyse on enimmäkseen aivan muusta kuin pelkästään siitä, että motoristin pitäisi pukea päälleen värikäs ajoasu, turvaliivi ja turvavärityksellä varustettu kypärä. Missä siis oikeasti mennään ja mitä pitäisi tehdä?

Kuten tämän jutun lopussa olevasta pelkästään Motouutisten sivuilla olleesta artikkelilistasta huomaat (siinä eivät edes ole kaikki 8,5 vuoden aikana aiheesta kirjoittamamme jutut), moottoripyöräilijän näkymättömyys tiellä ja risteyksissä on aihe, jota on tutkittu todella paljon. Lisäksi olemme useita kertoja uutisoineet mp-onnettomuuksista, jotka ovat johtuneet "motoristin näkymättömyydestä" .

Syitä suureen tutkimusten määrään on monia. Ennen kaikkea se, että jokainen loukkaantuminen ja hengenlähtö on tietenkin turha ja vältettävissä. Suosittelemme tutustumaan noihin artikkeleihin tämän jutun lisäksi, sillä ne avaavat asian montaa puolta erinomaisesti.

Englannin kielessä puhutaan SMIDSY-onnettomuuksista eli "Sorry Mate, I Didn't See You". Varsin monen suomalaisenkin auton ja moottoripyörän välisen onnettomuuden kohdalla selostus alkaa sanoilla "En nähnyt moottoripyörää".

Näkymättömyys on puhuttanut meitä motoristejakin paljon, ja ilman muuta sen kohteeksi joutuminen herättää ymmärrettävää ärtymystä, vaikka tapahtuneesta selviäisikin ilman kolhuja itseen tai moottoripyörään.

Eniten pohtimista aiheuttaa, miten autoilijat voivat olla noin sokeita, etteivät he näe? Osa syistä voisi olla helposti korjattavissa, osa on ihmisen fysiologiasta johtuvia, mutta niihinkin saattaa löytyä apukeinoja, kun ongelmat tiedostetaan.

Ennen kaikkea pelkkä turvaliivin tai näkyvän ajoasun käyttö ei riitä poistamaan ongelmaa.

Mitä ongelmia on "helposti" ratkaistavissa?

Ensimmäinen on tietenkin tarkkaavaisuus sillä tavalla, että autolla ajettaessa ei käytetä matkapuhelinta tai muuta huomiota vievää laitetta ajon aikana. Se poistaa aika ison määrän riskejä, mutta tarvinnee juridisia pakotteita asian korjaantumiseksi.

Toinen ratkaisu on koulutuksellinen. Sen oikea paikka olisi autokoulu tai ajo-opetus, mutta onko siinä yhteydessä aikaa sille, on ainakin meille kysymysmerkki.

Autoilijat pitäisi opettaa muistamaan se, että teillä liikkuu joka vuosi noin 6-8 kuukauden ajan moottoripyöriä. Ne ilmestyvät yleensä jossain vaiheessa huhtikuuta ja poistuvat liikenteestä suurimmaksi osaksi syys-lokakuussa. Jos tiedostat jonkin asian olevan mahdollinen, saatat myös muistaa tarkkailla sen olemassaoloa liikenteessä.

Toinen asia on oppia tai opettaa oikeanlainen katsominen. Se pitää vielä osata tehdä siten, että siitä hyötyvät kaikki haavoittuvassa asemassa olevat tielläliikkujat, eivät pelkästään moottoripyöräilijät tai mopoilijat. Risteyksissä pitäisi malttaa edetä kiireettömästi, ja katsoa kaikessa rauhassa onko muita tulijoita. Ja muistaa, että katseen kohteena tulisi olla myös kaksipyöräisten tielläliikkujien.

Nykyaikaisten autojen tukirakenteet, kuten ikkunoiden ja tuulilasien pilarit, ovat tukevaa tavaraa. Monessa tapauksessa se, että näkisi risteyksessä aukottomasti sekä oikealta että vasemmalta tulevat, edellyttää kuljettajan ylävartalon liikuttamista auton pituussuunnassa. Ikään kuin kurkkaamista pilareiden edestä sivuille.

Erityishuomiota tulee kiinnittää risteyksissä vasemmalle käännyttäessä: sen mahdollisuuden mielessä pitäminen, että vastakkaisesta suunnasta saattaa olla tulossa moottoripyörä, parantaa sen näkymistä. Silloin kannattaa seurata pientäkin kaukana näkyvää valopistettä, koska se voi olla niin nopeasti edessä, ettei tajuakaan.

Ja jos valaistusolosuhteet ovat vaikeat kuten vasten näköä matalalta paistava aurinko, varovaisuutta tarvitaan kaksin verroin.

Yksi risteysongelma ovat isompien autojen takana pimennossa ajavat moottoripyörät: samalla kun autoilijan pitäisi tiedostaa, että tällainen on mahdollista, on motoristin järkevää pitää riittävä välimatka edellä menevään isokokoiseen, esimerkiksi pakettiautoon, että sivutieltä tuleva näkee molemmat, ja erityisesti motoristin ajoissa.

Hankalammat ongelmat

Vaikeampia tapauksia ovat esimerkiksi sellaiset, jotka johtuvat fysiologiastamme. Jos esimerkiksi kuljettajan näkökyky on heikko, saattaa se tuoda omat ongelmansa tilanteisiin. Vanhemmiten kyky nähdä pieniä kontrastieroja heikkenee, vaikka näkö muuten olisikin kunnossa.

Toinen ongelma on aivojen tapa muuttaa silmiemme näyttämä data kuvaksi. Kuvatietoa tulee ensinnäkin todella paljon, ja sen käsittely vie suuren osan aivojen kapasiteetista. Eri tutkimuksista on selvinnyt, että kuvatieto ei ole reaaliaikaista, vaan tapahtuneen ja näkemämme välillä on pieni prosessointiviive, vaikka luulemme, että näemme tapahtuneen oikeassa ajassa.

Lisäksi aivot saattavat pudottaa varsinkin vilkkaassa liikennetilanteessa pois osia näkökentän tapahtumista. Kyse ei ole isoista alueista näkökentässämme, vaan enemmänkin "muutamista pikseleistä". Joka tapauksessa näkökenttään saattaa jäädä sekunnin murto-osan ajaksi prätkän tai polkupyöräilijän mentävä aukko, ja seuraukset saattavat olla ikävät.

Molemmat näkökykymme rajoitukset korostavat kiireettömyyden ja huolellisuuden merkitystä liikenteessä. "Katso vielä kerran", tai "katso rauhassa ja hartaasti kaksipyöräiset muistaen" ovat hyviä kehotuksia, kun halutaan edetä liikenteessä muita vaarantamatta ollaanpa nyt sitten liikenteessä autolla, moottoripyörällä tai polkupyörällä. Ja myös ohitustilanteessa.

Huolimattomuudelle tai välinpitämättömyydellehän kukaan ei mahda mitään, mutta asian vakavuuden takia sopii toivoa, että sellaiseen ei syyllistyttäisi.

Tilanne, jossa autoilija ei ole huomannut motoristia.

Törmäyskurssi naamioi etenemistä

Yksi riskitekijä on jatkuvan etenemisen ja pienenevän välimatkan ongelma. Termiä käytetään merenkulussa ja ilmailussa, kertoo Motorbikewriter.

– Tilanteessa, jossa emme näe etenevän ajoneuvon sivuttaisliikettä, voi syntyä eräänlainen liikkeen naamioituminen, joka tapahtuu, kun kaksi ajoneuvoa on törmäyskurssilla, toteaa brittiläinen kuljettajakoulutusta antavan Survival Skillsin ajoturvallisuusasiantuntija Kevin Williams.

Termi tarkoittaa sitä, että joku objekti, toinen laiva nähtynä oman laivan komentosillalta tai toinen lentokone nähtynä lentokoneen ohjaamosta, lähestyy, mutta pysyy koko ajan samassa kulmassa eli samalla kurssilla.

– Jos molemmat jatkavat samalla kurssilla samalla nopeudella, niin ne törmäävät. Ja sama VOI tapahtua myös tien päällä, Williams väittää.

Esimerkkitapauksina hän käyttää sitä, että olet lähestymässä liikenneympyrää, ja toinen ajoneuvo on risteävällä kurssilla ja saapuu siihen samaan aikaan, tai kun lähestyt risteystä ja toinen ajoneuvo lähestyy vastakkaisesta suunnasta.

– Koska kumpikaan ajoneuvo ei näytä liikkuvan suhteessa taustaan, voi olla vaikea hahmottaa toista, vaikka näkymä on selvä.

Ratkaisuna tällaisessa tapauksessa saattaa olla se, että motoristi pyrkii muuttamaan asemaansa ja nopeuttaan ja siten saamaan aikaan sivuttaisliikennettä, joka on autoilijan huomattavissa.

Alla video aivojen tavasta "piilottaa" pikseleitä. Voit katsoa sen myös täällä.