Tutkimuksen suoritti Investigative Research, ja sen taustavoimina olivat rakkaat naapurimme eli Svenska Motocycklister ja FIM.
Kyselyyn vastanneilla kuljettajilla oli eri ikä-, ajokokemus- ja ajokoulutus- ja -harjoittelutaustoja.
Tukimuksessa keskityttiin kuljettajien välittämän henkilökohtaisen kokemuksen ja asiantuntemuksen esiintuomiseen. Motoristit ymmärtävät moottoripyöräilyn tavalla, jota kukaan akateeminen moottoripyöräilyä kokematon tutkija ei voi ymmärtää, ja missä suurten tietokantojen kuten poliisiraporttien ja sairaalatilastojen kertoma ei sisällä onnettomuuden mukana tuomaa kokemusta.
Kuljettajien jakaumaa, varusteita, ajokoulutuksen ottamista kortin saamisen jälkeen.
Onnettomuuksien yksityiskohdat, joista onnettomuuksissa mukana olleet kertoivat vastauksissaan, samoin kuin muussa kommentoinnissaan, toivat myös esille ne kokemukset, mitä heillä oli heidän vammojensa hoitamisesta, kanssamatkustajien kohtelusta sekä heidän onnettomuuksiensa dynamiikasta, joka heidän omalla äidinkielellään kerrottuna antoi syvemmän ymmärryksen tapahtuman dynamiikasta ja olosuhteista. Näitä ei olisi voitu saada esille tavallisella rasti ruutuun -menetelmällä.
Se, että tutkimuksen tekijät ovat motoristeja ja ovat tietoisia moottoripyörällä ajamisen dynamiikasta ja niistä motoristin riskeistä, on olennaista vastausten analysoimisen kannalta, koska he ymmärtävät ne olosuhteet, joita kuljettajat liikenteessä ja tiellä kohtaavat.
Erityistä kiinnostusta tutkimuksessa kohdistettiin moottoripyörien lisäksi kuljettajien suojavarusteisiin ja kuljettajaa avustaviin järjestelmiin kuten esimerkiksi lukkiutumattomiin jarruihin (ABS).
Millä moottoripyörällä tutkitut ajoivat.
Perinteinen tutkimus katsoo "väärään suuntaan"
Tutkimuksen suuria löydöksiä oli, että perinteinen moottoripyöräonnettomuuksien analysointi katsoo "väärään suuntaan". Tyypillisesti moottoripyöräonnettomuuksien tutkinnassa on todettu inhimilliset virheet kolareiden päätekijäksi. Muina syinä vakaviin vammoihin on pidetty koulutuksen puutetta, sporttipyörien kuljettajien ottamia tarpeettomia riskejä ja kovavauhtista ajamista.
Tutkimuksen löydökset kuitenkin todistavat, että korrelaatio vauhdin ja vammojen vakavuuden välillä on sattumanvaraista. Toisin sanoen moottoripyörän nopeus silloin, kun se törmää toisen ajoneuvon kanssa, tieinfrastruktuuri tai kohde tai eläin ei välttämättä määritä moottoripyöräilijän vammojen vakavuutta.
Itse asiassa onnettomuuden jälkeinen “Topside” -liike (voltti kohteen yli) oli mukana 63 prosentissa niistä tapauksissa, joissa motoristi törmäsi auton kanssa. Vammojen kohdalla tämän tyyppinen lentorata dominoi sekä vammojen tyyppiä että vakavuusastetta. Raportissa suositellaan lisätutkimusta aiheesta.
Tämä löytö on tärkeä, koska se mahdollistaa sen, että analyytikot ja tutkijat voivat kiinnittää huomiota siihen, mitä tämä tutkimus on tuottanut: mikä on onnettomuuden mekaniikka (kuljettajan liikerata törmäyksen jälkeen sekä se, mihin hän iskeytyy), koska sillä on paljon suurempi merkitys vammojen tyypin ja vakavuuden suhteen kuin nopeudella.
Onnettomuuden dynamiikka, seuraukset.
Toki nopeudella, suojavarusteilla ja avustavilla järjestelmilläkin on relevanssia, mutta kuljettajan liikeradalla törmäyksen jälkeen on suuri merkitys vammojen syntyyn.
Tutkimuksen tekijät olivat Elaine Hardy, Dimitri Margaritis, James Ouellet ja Martin Winkelbauer.
Ohessa tutkimuksen tiivistelmät kuvina. Tutkimuslaitoksen sivustolle pääset tästä, kokonaiskuvaan pääset tästä linkistä ja itse tutkimuksen voit ladata täältä.