Bournemouthin yliopiston tutkimushankkeessa, jolla pyritään tutkimaan keinoja moottoripyöräonnettomuuksien ja loukkaantumisten estämiseksi, on saatu selville, että moottoripyöräilijöiden ja autoilijoiden visuaalisissa huomioissa on eroja. Syynä tähän on se, että he saattavat katsoa aivan eri asioita, vaikka ovat menossa samalla tienpätkällä. Aivot esimerkiksi näkevät isommat kohteet, kuten kuorma-autot uhkana vastakohtana pienemmille objekteille, kuten moottoripyörille.

Hanketta vetävä tohtoriohjelmassa oleva tutkija Shel Silva arvioi motoristien ja autoilijoiden neurologisia ja kognitiivisia vaikutteita. Tutkimusdata osoittaa, että heillä on erilaiset visuaalisen huomion mallit, mikä johtuu ajoneuvotyypille tyypillisistä uhkista.

Kokemus ja osaaminen vaikuttavat motoristin riskinymmärrykseen

Lisäksi moottoripyöräilijöiden kyky huomioida, ymmärtää ja tietää potentiaaliset riskit vaihtelee sen mukaan, miten kokeneita ja hyviä motoristeja he ovat.

Tutkija Shei Silvan mukaan tutkimuksesta selvää, että kun ymmärretään motoristin osaaminen ja riskien hahmottaminen, on mahdollista paremmin kertoa asioista, ja tuottaa materiaalia, jotka hyödyttävät moottoripyöräilijää. Tässä kohtaa avain on siinä, ettei motoristi tässä yhteydessä tarvitse ajo-opetusta, vaan hyötyy enemmän siitä, että hänelle opetetaan taitoja miten lukea tietä ja muita tien käyttäjiä.

Tutkimuksessa selvitettiin osanottajien autoilukokemusta ja -osaamista. Se muodostui neljästä pääosasta.

  • – Selvitettiin autoilukokemus, harjoittelu ja vuotuinen ajomäärä.
  • – Kysely yleisestä riskialttiudesta ja jännityksen tarpeesta.
  • – Silmän liikeradan selvittäminen videoita katsomalla ja katsomalla kuvia teistä, joilla tapahtuu paljon moottoripyöräonnettomuuksia.
  • – Moottoripyöräilijöiden haastattelu

Shein mielestä tehokas tapa moottoripyöräilijälle tulla nähdyksi risteystä lähestyessä on liikkua sivusuunnassa kaistalla. Tämä sen vuoksi, että pyörän sivuttaisliike saattaa herättää visuaalisen vastineen muissa tielläliikkujissa ja siten moottoripyöräilijä tulee huomatuksi.

Näkymättömyyden syyt ovat yllättäviä

Pääsyitä, miksi moottoripyöräilijä ei tule huomatuksi on, että kun autoilija ajaa, hänen aivonsa voivat tehdä nykivän, sakkadisen maskauksen. Se tarkoittaa sitä, että kun kuljettaja liikuttaa katsettaan tiellä, aivot täyttävät aukon katseen (tyhjä pikselijoukko katseesta välittyvässä tiedossa) liikeradassa, jolloin moottoripyöräilijä voi pienenä hahmona voi jäädä piiloon sakkadisen maskin taakse.

Lisäksi silmässä on luonnollinen sokea piste sillä kohtaa, missä näköhermo tulee ulos silmästä. Myös kuljettajan nenä saattaa varjostaa havaintoa, ja risteyksessä motoristi jää helposti näkemättä.

Evoluutiomielessä aivot ovat kehittäneet kiinnostuksen asioihin, jotka ovat uhkia. Historiallisesti näitä ovat olleet suurikokoiset kohteet tai eläimet. Tämän päivän vastine niille ovat kuorma- tai linja-autot, eivät pienikokoiset moottoripyörät. Tämän seurauksena moottoripyörä voi jäädä huomaamatta näkökentässä erityisesti, jos heti sen takana ajaa suuri ajoneuvo.

Aivot ovat hyviä määrittelemään ajoneuvon nopeutta suhteessa kiinteään pisteeseen. Toimittaessa "kahden sekunnin" säännön mukaan, jolla pidetään etäisyyttä edelläajavaan ajoneuvoon, henkilö käyttää kiinteää pistettä vertailuun, mutta koska moottoripyörä on pienikokoinen, etäisyyttä arviointi vaikeutuu.

Tutkimuksessa on myös paljastunut "nähty, mutta epäonnistuttu muistamaan" -tyyppisiä virheitä. Autoilija näkee mottoripyörän, mutta ei muista sitä. Varsinkin moottoripyöräilykauden alussa autoilijoilla on vähemmän odotuksia nähdä moottoripyöriä, koska niitä ei ole talven aikana näkynyt. Ajokauden loppua kohti mentäessä moottoripyöriä odotetaan nähtävän, joten sen vuoksi muut tienkäyttäjät huomaavat ne paremmin.

Shei Silva on itse ollut moottoripyöräilijä neljän vuoden vanhasta lähtien ja hän omistaa tällä hetkellä viisi moottoripyörää.

Tutkimuksen tiedotteen löydät täältä.