Popular Mechanics kuvaa näkemistä koskevan artikkelinsa alussa tilannetta, jossa kirjoittaja saapui risteykseen moottoripyörällään samaan aikaan kun hänen naapurinsa tuli risteykseen autolla. Kirjoittaja jäi odottamaan, että toinen lähtisi autollaan, mutta tämä jäikin odottamaan. Motorisi odotti varovaisesti puoli minuuttia, mutta tilanne ei muuttunut, ja syykin selvisi. Autoilija jutteli toisen naapurin kanssa auton ikkunasta.
Koska tila näytti selvältä, motoristi lähti matkaan, mutta tietenkin autoilija starttasi puoli sekuntia myöhemmin ajaen eteenpäin, mutta katsellen edelleen henkilöön, jonka kanssa oli puhunut.
Äänitorven soitto ja nopea samanaikainen kaasutus pelastivat motoristin. Auto pysähtyi siihen, missä tämän oikea jalka olisi ollut, jollei hän olisi kääntänyt kaasua. Vaikka autoilija ei ollut yli puoleen minuuttiin katsonut tielle päin, hän oli olettanut, että tie on tyhjä ja lähtenyt matkaan. Kuulostaa absurdilta, mutta voi olla, että moni meistä on toiminut samalla lailla.
Raakadata on enimmäkseen sumeaa
Raakadata, jota silmämme lähettävät aivoillemme olisi pelottavaa nähtävää. Silmämme eivät lopultakaan näe kovin paljon. Ajattelemme, että silmämme toimivat kuin kamera, mutta todellisuudessa niissä on melkoisesti rajoituksia.
Kyse on yksinkertaisesti prosessointitehosta: aivojemme kapasiteettia käytetään monessa muussakin asiassa samanaikaisesti kuin katsomisessa, joten se signaali, mitä käsitellään valikoituu koskemaan vain osaa silmiemme näkemästä kuva-alasta. Enin osa silmiemme aivoillemme lähettämästä kuvadatasta on sumeaa, siinä on sokea piste keskikohdan lähellä ja lisäksi kuva on ylösalaisin.
Onneksemme silmämme ovat jatkuvasti liikkeessä jopa silloin, kun ajattelemme katsovamme suoraan eteenpäin. Ne lähettävät useita kuvia joka sekunti aivoihimme, jotka sitten muuntavat parhaat ja terävimmät osat joka kuvasta mielen kuvaksi, jonka "näemme". Kun luet tätä juttua ruudulta, silmäsi pyyhkäisevät koko näytön yli, rakentaen siten kuvan, jota voit lukea.
Tutka
Hyvä vertauskohta on vanhanaikainen tutkan ruutu, jossa vihreä viva kertoo koko ajan, mitä tutka näkee sillä hetkellä, ja se pyyhkäisee näkökenttää ympyrässä päivittäen näyttöä jatkuvasti. Ihmissilmään verrattuna viiva on se pieni alue, mihin silmä voi tarkentaa ja nähdä jonain aikana, ja näyttö on se kuva, mikä meillä on mielessämme.
Ihmissilmä ei lopultakaan ole kovin kummoinen instrumentti verrattuna eläinkunnan edustajien, esimerkiksi kotkan tai hain vastaavaan. Mutta kun sen toiminta yhdistetään aivojen kanssa, niin tulokset esimerkiksi peuranpyynnissä ovat hyviä.
Nopeus on ongelma
Ongelmat syntyvät kuitenkin silloin, kun asiat tapahtuvat nopeammin kuin silmä-aivojärjestelmämme kykenee näkemään. Koska silmä seuraa vain hyvin pientä aluetta kerrallaan, on mahdollista, että alien- tai predator-tyyppinen olio kykenisi piileksimään näkemiseltämme pelkästään liikkumalla niin nopeasti, että se pystyisi välttämään silmien liikkeen.
Onneksemme tällaiset alienit eivät ole saapuneet Maahan - tai oikeastaan emme voi tietää sitä. Mutta on olemassa asioita, jotka liikkuvat riittävän nopeasti ja ovat tarpeeksi pieniä niin, että emme välttämättä "näe" niitä, vaikka ne ovat aivan edessämme.
Kuten varmaan arvaatkin, moottoripyörät istuvat tähän kategoriaan, jonka objekteja emme aina hahmota, vaikka ne olisivat aivan keskellä näkökenttäämme. Kaukana edessä kohti ajava moottoripyörä peittää varsin pienen osan näkökentästämme. Jos se vielä liikkuu nopeasti, saattaa olla, että silmämme eivät ehdi liikkua riittävästi, että voisivat merkata sen aivoihimme ennenkuin se saapuu välittömään läheisyyteemme.
Tämä on tärkeää, sillä aivot näkevät vain asioita, jotka ne ymmärtävät.
Aivojen pikakirjoitus
Aivoillamme on olemassa eräänlainen visuaalinen pikakirjoitus (tai välimuisti) eri objekteille. On esimerkiksi mahdollista, ettet oikeastaan näe mitään ympärilläsi juuri nyt, varsinkaan jos olet tutussa ympäristössä. Näet vain välimuistissa olevat pikakirjoitusmerkit, jotka aivosi asettavat paikoilleen säästääkseen prosessointitehoa ja huomiointikykyä.
Tämän vuoksi väsyt nopeammin ulkomailla tai jollain muulla ennestään tuntemattomalla maaperällä. Aivosi työskentelevät ylikierroksilla yrittäessään ottaa huomioon kaikki ne asiat, joita ne eivät tavallisesti näe. Tästä samasta syystä jollet odota näkeväsi moottoripyörää tai jalankulkijaa tietyllä aamuisella työmatkareitilläsi, aivosi saattavat ignoroida motoristin tai jalankulkijan, vaikka hän onkin edessäsi. Varsinkin, jos nämä eivät liiku sivuttain näkökenttääsi nähden.
Sivutieltä vasemmalle -syndrooma
Tyypillinen esimerkki on sellainen, että auton kuljettaja valmistautuu kääntymään sivutieltä vasemmalle päätielle. Nopea sporttipyörä ajaa lujaa vauhtia tätä päätietä pitkin. Autonkuljettaja katsoo vasemmalle, eikä näe mitään, koska pyörä on vielä suhteellisen kaukana. Hän katsoo oikealle ja oikeaoppisesti vielä kerran vasemmalle. Pyörä on paljon lähempänä, mutta koska hän ei nähnyt sitä edellisellä vilkaisullaan vasemmalle, niin hänen aivonsa yksinkertaisesti ignoroivat pyörän, koska ne eivät odota näkevänsä sitä. Hänen aivonsa ovat täydessä työn touhussa yrittäessään raakata pois kaiken ylimääräisen lähtien sokeasta pisteestä ja päätyen hänen omiin silmäripsiinsä.
Näin autoilija lähtee kääntymään ja täräyttää suoraan moottoripyörän eteen. Moottoripyöräilijällä on suuri riski kuolla, ja autoilija kertoo häntä kuulustelevalle poliisille, että "en nähnyt häntä". Poliisi merkitsee sittemmin onnettomuuden syyksi sen, että moottoripyöräilijä ajoi ylinopeutta tai että auton kuljettaja oli tarkkaamaton.
Kolmas tulkinta
On olemassa vielä kolmas mahdollisuus: auton kuljettaja katsoi tulevaa moottoripyörää, mutta epäonnistui sen näkemisessä. Tällaista tapahtuu myös jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kanssa, mutta ne liikkuvat hitaasti verrattuna moottoripyörään.
Tämäntyyppisiä törmäyksiä tapahtuu vielä useammin silloin, kun ihmiset ovat stressaantuneita tai peloissaan, koska nämä tunteet jäädyttävät lihakset, myös silmien lihakset. Kun näin tapahtuu, sinulle tulee ns. tunnelinäkö, jolloin silmä ikäänkuin kieltäytyy liikkumasta edestakaisin, kuten normaalisti, ja aivot auttavat tilanteessa peittämällä kaiken muun näkökentän paitsi silmän keskittyneen keskiosan siloisella mustalla.
Tunnelinäön vuoksi ihmiset eivät jännittävässä tilanteessa näe mitään ympärillään, koska heidän silmänsä eivät liiku tarpeeksi, että voisivat napata visuaalista informaatiota ja liittää sitä heidän visuaaliseen karttaansa.
Sama tapahtuu ihmisille, kun he ajavat ensi kertaa radalla tai jopa kadulla: heidän näkökenttänsä kapenee miltei olemattomaksi.
Eli jos palataan siihen kuljettajaan, joka ei ollut katsonut eteenpäin yli 30 sekuntiin, mutta hänen aivonsa kertoivat hänelle, että mikään ei todennäköisesti ole muuttumassa. Hän ei varmaankaan tajunnut sitä, miten pitkä aika siitä oli, kun hän oli katsonut eteenpäin. Hän jopa saattoi ajatella vilkaisseensa eteenpäin ennen matkan jatkamista, koska hänen mielikuvassaan risteyksen kartta oli niin voimakas. Tietenkin tämä karttakuva oli vanhentunut, eivätkä tiedot olleet ajantasaisia. Lisäksi siinä oli edelleen iso moottoripyörä ja kuljettaja aivan hänen edessään. Mutta koska moottoripyöräilijä osast epäillä, niin hänellä on vielä molemmat säärensä tallella.
Katso, niin parannat
Voimmeko parantaa kykyämme nähdä tiellä ja radalla vain ymmärtämällä näköämme paremmin? Kyllä. Katso tietoisesti ponnistellen ympärillesi, myös tien varren pieniä yksityiskohtia ja jos olet autolla matkassa, katso myös peruutuspeiliin. Ja katsele myös sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät vaikuta tärkeiltä. Mitä enemmän tietoisesti katsot ympärillesi ajaessasi, sitä paremmin ja monipuolisempaa visuaalista informaatiota aivosi ottavat vastaan, mikä johtaa paljon korkealaatuisempiin mielikuviin.
Lisää aiheesta Popular Mechanicsissa.