Jyväskylän Moottoripyöräklubi miehen ikään – 50 vuotta ja vahvasti eteenpäin | Motoristit

Jyväskylän Moottoriklubi juhlii tänä vuonna 50-vuotistaivaltaan. Osana sitä oli oma näyttelyosasto Keski-Suomen mp-näyttelyssä. Pitihän sitä vähän selvittää Klubin menneisyyttä ja kysellä myös tulevasta.

Jussi Renko oli esittelemässä JMK:n 50-vuotistaipaleen näyttelyä. Milloin liityit mukaan kerhon toimintaan?

– Liityin mukaan Jyväskylän Moottoriklubiin vuonna 1978, kerho ehti toimia neljä vuotta sitä ennen, Jussi Renko kertoo.

Mitä on tapahtunut tänä aikana ja millaista toimintaa teillä on?

– Tietysti jäsenmäärä on kasvanut, vuonna 78 jäseniä noin 150, nyt on noin 350 henkilöä mukana. Meillä on pitkät perinteet kokoontumisajoista, kuten Kotas-rallin järjestämisestä. Se on tapahtuma, joka on ollut covidia lukuunottamatta katkeamaton sieltä vuodesta 75 alkaen.

Kotas-ralli oli vahvasti esillä osaston sisäänmenoaulassa.

– Kerhon sisäinen Fairplay-kisa, missä saa pisteitä ajetuista kilomtreistä ja kokoontumisajoista ja miinupisteitä sakoista, on niin ikään pyörinyt kauan.

– Vuodesta 1974 lähtien meillä on ollut omat tilat. Aikanaan kokoonnuttiin Valkolan koululla, sitten 1979 saimme kaupungin korjaamolta käyttöömme kerhotilan erikseen ja korjaustilan erikseen.

Vuonna 1999 saimme Killerin raviradalta nykyiset käytössämme olevat tilat. Ne ovat sellaiset kuin pitkäaikainen haaveemme olikin, että klubitilat, korjaamotilat ja pyörien säilytystilat ovat saman katon alla.

Onko teillä kerhoajoja, entä muu reissaaminen?

– Viikkoajoja on ollut alle 10 vuoden ajan kesätiistaisin. Kokoonnumme tiettyyn paikkaan, mistä joku on suunnitellut reitin ja ajamme sitten Keski-Suomen teitä.

– Eri porukoilla käymme lisäksi ulkomaan reissuilla tai kotimaan kokoontumisissa edustamassa JMK:ta ja osallistumassa niihin.

Muutosta ja vakiintumista

Jussi Renko uskoo moottoripyöräharrastuksen tulevaisuuteen.

Miten muutos harrastajissa on näkynyt?

– Niihin aikoihin, kun itse aloittelin kerhossa, 30-vuotias oli vanha, nyt asia on kääntynyt niin, että kolmikymppinen on suorastaan nuori. Alkuun uudet jäsenet olivat juuri piikkikortin saaneita. Mp-kortilla on päässyt mukaan Klubin toimintaan, ja niistä sitten on kasvettu isompiin pyöriin.

Nykyään mopolla ja kevareilla ajaminen vakuutuksineen ja kortteineen on tehty niin kalliiksi ja hankalaksi, että monet siirtyvät ajamaan mönkijöillä tai mopoautoilla tai suoraan autoilla, Renko pohtii.

– 2000-luvulla taas lasten vanhemmat alkoivat ostaa pyöriä, jolloin uudet jäseneksi tulijat olivat kolmeviitosia tai viiskymppisiä.

– Motoristeja oli noin 50 000 70-luvun lopussa, 2000-luvulla motoristien määrä kasvoi yli 250 000. Samalla tarvikemarkkina kasvoi voimakkaasti. Kasvu teki lajille ja alan kaupalle hyvää.

Mp-näyttelyt ovat ilmeisesti olleet olennainen osa kerhon toimintaa?

– Tämä on nyt 31. näyttely. Ensimmäinen pidettin 1978. Etupäässä näyttelyt on järjestetty täällä Hipposhallilla, mutta ensimmäinen oli nykyisen ohitustien varrella Satamadiscossa, ja siellä oli 150 katsojaa ja 25 pyörää.

Sittemmin näyttelyn teemana on ollut moottoripyöräilyn koko kirjo, kuten täältäkin löytyy: mopoja, moottoripyöriä, eri urheilulajien pyöriä, rakennettuja pyöriä, veteraanipyöriä ja muita. Siinä mielessä näyttelyssä on kaikille jotain varsinkin, kun on saatu jälleenmyyjiä ja varustekauppiaita mukaan.

Mp-näyttely on meille myös tärkeä rahanlähde. Saamme talkoilla tuettua sitä, etteivät jäsenmaksut nouse kohtuuttomiksi.

Kotas-Ralli

Kotas-ralli on olennainen osa JMK:n toimintaa.

Entäs kokoontumisajot?

– Kotas-Rallia olemme järjestäneet vuodesta 1975 lähtien. Se on toinen tapahtuma, josta myös kertyy Klubille liikevaihtoa.

Nykyään tapahtumasssa on noin 150-200 kävijää, ja 70-luvun lopulla noin 150 kävijää, mutta parhaimmillaan motoristeja oli paikalla 400 molemmin puolin. Nykyään tulee vähän uusia kavereita mukaan. Sama ongelma on tietysti muillakin, kun ralleja on joka puolella päällekkäin samoina viikonloppuina.

Kannattaa muistaa, että ralleissa on hauskaa, niissä on iltajuhlia, hulinaa, bändejä ja mukavaa yhdessäoloa samanhenkisessä porukassa. Se on hyvä vaihtoehto rock-juhlille tai tavalliselle leirintäalueelle menolle. Kokoontumisajoissa tapaa tuttuja, ja mikä parasta, tulee lisää tuttuja, Renko muistuttaa.

– Niinkuin nyt motskari-ihmiset muutenkin, jos kahvilaan menee tai pysähtyy, niin kyllä siinä aina muutama sana vaihdetaan ja jutellaan verrattuna siihen, että jos Volvo-miehet rupeisivat jutteleen keskenään.

– Kerhon toiminnassakin näkyy yhteisöllisyys vahvana, ja on tärkeää, että kun uusia ihmisiä tulee mukaan, heidät otetaan hyvin vastaan. Tervehditään ja mennään juttusille, jotta aloituskynnys olisi mahdollisimman pieni.

Ovatko nuoret yhtään kiinnostuneita moottoripyöräilystä?

– Kyllä siellä potentiaalia on, kun miettii kaikkia näitä mopomiittejä ja pyörien rakentelua ja muuta ja sitten sitä heidän omaa yhteisöllisyyttään. Onko meidän imago taas tällainen, että ollaan enemmän matkapyöräkerho verrattuna joihinkin muihin talleihin, missä on pyörien rakentelu tai miitit tai bomber-touhua tai muuta? Mutta mahdollisuus on tulla mukaan, ja sitten taas, että mitä tekevät 20-, 30- tai 50-vuotiaina? Saattaa olla, että ajatus muuttuu. Jos kaksi päällä tehdään reissua, niin pyörät ja reissut on vähän erilaisia. Aika aikaansa kutakin.

Mutta kyllä siinä potentiaalia on, kun ajattelee miten paljon nuoria mopo- ja kevariharrastajia on, vaikka puhuin näistä kustannuksista, mutta mihin se mielenkiinto sitten myöhemmin suuntautuu, pysyykö kaksipyöräisissä vai siirtyykö autoihin?

Näyttely julisteina

Kahden ensimmäisen Mp-näyttelyn esitteet.

– Meillä on jo muutaman vuoden olleet esillä täällä messuilla meidän mp-näyttelyjulisteemme. Vasemmalla ylhäällä on kaikkien aikojen ensimmäiset. Huomasimme yhden kaverin kanssa, että olemme keräilleet niitä, niin skannattiin ne sähköiseen muotoon ja laminoitiin. Julisteet ovat olleet esillä siksikin, että jos jollakin on niitä puuttuvia, niin mielellään ottaisi yhteyttä ja saisimme siten tämän taulun täyteen.

– Näin jälkeenpäin harmittaa, ettei ole otettu arkistokappaleita kaikesta, mitä on tehty. JMK:llakin on ollut vuosien varrella paljon erilaisia asusteita; verkkareita, t-paitoja, ajotakkeja ja muita. Niistä kun aina olisi arkistokappaleet. Jälkeenpäin niitä on hankala saada mistään. Vaikka julistekokoelma onkin melko kattava, niin 3-4 puuttuu.

Mikä tuo teidän näyttelyseinällä oleva maailmankarttanne merkitsee?

– Seinällä oleva maailmankartta ja sen teippimerkinnät taas kertovat, missä kaikkialla JMK:laiset ovat matkustelleet. Kartta ei ole kattava, ja olisiko siinä hyvä olla myös selite, että onko käyty pyörällä vai jotenkin muuten.

– Esillä on myös rata-ajopäivien esitteitä, koska osa Klubilaisista kävi ajamassa, kun pyörät olivat radalle kelpaavia. Kemoran radalla ajamme Vetelissä. Siellä on mahdollisuus ohjatuissa olosuhteissa harjoitella pyörän kallistamista.

Näyttelyssä on mukana myös trial-pyörä?

– Tämä trial-pyörä oli mukana ensimmäisessä näyttelyssämme. Se oli Ilpo Saaren pyörä, ja nykyään sattumoisin minun pyöräni. Ajan itse Classic-Trialia ja tänä vuonna on 30. kerta kun järjestän kerhon sisäisen trial-kisan, missä on 4-5 helppoa jaksoa matalaviritteisillä pyörillä. Silloin pääsee vaivatta kokeilemaan, miltä hitaasti ajaminen tuntuu, ja miten tehdään tiukka käännös pyörällä, Renko lupaa.

– Ajokauden päättäjäislauantaina on sitten palkkiona iso malja, josta voi nauttia Sihi-juomaa illalla ja laittaa maljan kiertämään.

Keski-Suomen Mp-näyttelyn julisteita. Vain 3-4 puuttuu 31 vuoden historiasta.

Kerhon tulevaisuus

- Hyvältä näyttää. Vaurastutaan, hyvinvointia on paljon ja harrastukset ovat hyvä tapa purkaa stressiä ja kuulua johonkin joukkoon. Sopii eläkeläisillekin ja toteutuu Klubin toiminnassa tosi hyvin. Meidänkin eläkeläisillä on joka aamu aamuparlamentti kello 9 kerholla, missä ruoditaan kaikki asiat, lisäksi hommaan kuuluu tietysti biljardin peluu ja keskustelut.

– Näen sillä tavalla, että jos moottoripyörät säilyvät ja tuleeko sähkövehkeitä lisää, niin tavallaan sen oman nuoruuden vaalimistahan tässä on aika paljon. Kenelle hiihtäminen, kenelle moottoripyöräily, säilyy osana omaa maailmaa.

– Se miten laji muuttuu, riippuu siitä, miten tekniikka muuttuu, mutta perinteet, miten tähän on tultu, vanhojen pyörien entisöinti, veteraaniporukka, miten vaalitaan vanhoja vehkeitä, nehän elävät kerhoissa.

– Loppu riippuu siitä, onko rahaa ajaa ajokorttia. Jos kotona on ollut pyöriä, moottoripyöräily saattaa periytyä, tai siihen ajaudutaan kavereitten kautta. Ja moottoriurheilulla on oma vaikutuksensa. Näin pienenä maana meiltä löytyy maailmanmestareita mm. endurosta ja trialista ja meillä on monia menestyksekkäitä moottoripyöräurheilijoita. Motskari on myös aika hyvä kapistus matkailuun

– Sähköiset kaksipyöräiset saattavat sitten taas äänettöminä tuoda eri lajeja lähemmäs asutusta ja siten herättää nuorten kiinnostusta harrastukseen.

– Uskon positiivisesti, että motskarit ovat edelleen osa liikkumista ja tarjoavat tiettyä vapauden tunnetta samoin kuin esimerkiksi veneily, Jussi Renko päättää.