– Aivan kauhealta. Jos ensimmäisen, Richard 'Milky' Quaylen vetämän Speed Control Lap -kierroksen perusteella pitäisi päättä, lähdenkö kisaan, niin vastaus olisi: en ikinä. Oli se niin kauhea kokemus.
– Jos joku pitää itseään Imatran jälkeen katuratakuskina, ei tiedä mitään. Olen itse jonkinmoinen katuratakuski, kiertänyt monenlaisia katuratoja, Macaun, North Westin, Imatran ja monet muut radat, menestynytkin, mutta ennen tätä päivää en itsekään tiennyt mitään. Tämä on niin spesiaali paikka ja rata. Tämä on tosi miesten ja naisten touhua.
– Kaikki kokeneemmat Mansaaren ratakuskit sanoivat, että ensimmäinen kierros on "shittiä", mutta se on vain suoritettava. Neljänneskierroksen jälkeen totesin mielessäni, että totta kaverit puhuivat. Kierroksen puolessa välissä mietin, miten selvitä kunnialla näistä tulevista kahdesta viikosta? Täytenä yllätyksenä tuli, miten röykkyinen rata on. Vasta kolmannen kierroksen jälkeen pystyin sanomaan mekaanikolle, että on tämä jo kivaa. Ajo alkoi sujumaan, pystyi nauttimaan ajamisessa. Mutta ensikosketus rataan oli hirveetä.
Mikä radasta tekee niin hirveän?
– Pituus ja se kun rata on niin röykkyinen, että pyörä ei ole hetkeäkään tiessä kiinni. Radan mutkat ovat erikoisia, en ole missään tavannut vastaavia. 219:sta mutkasta vain kolme on sellaisia, joihin mennään aikaisin sisää, muihin myöhään. Mutkaan sukelletaan, pitää malttaa pää ja mennä myöhään sisään. 50% mutkista menin, kuten piti, myöhään, puoleen liian aikaisin... jolloin tulee oho-tilanne. Lisäksi 90% mutkista on pimeitä. Et näe mihin mutka menee. Kun tulee liian kovalla vauhdilla mutkaan, vastassa onkin kivimuuri tai seinä. Seuraavaan mutkaan muistaa mennä rauhassa.
– Eräällä tapaa tämä kokemus kolautti, mutta tämän takia täällä ollaan, että opitaan maailman haastavin, pisin katurata. Sitä, opettelua, tämä täysin on.
– Ajoin tänään kaikkiaan viisi kierrosta ja huomenna jatketaan. Ensikosketuksen jälkeen odotan innolla ja malttamattomana radalle pääsyä. Loppujen lopuksi oli kaikin puolin positiivinen päivä. Suuryllätys oli kunto. Pelkäsin, miten kroppa ja kunto kestää ajamista. Senkin suhteen valmistautuminen ja treenaaminen on onnistunut hyvin. Ei se tietenkään vielä kerro ihan kaikkea, kun on vasta päivä kahden viikon ajoista ajettu. Ja mitä se on, kun vauhtia alkaa kasvattamaan. Mutta tässä vaiheessa siltäkin osin kaikki on todella hyvin.
Erno Kostamolla on Mansaarella kolme mekaanikkoa: Pekka Oikkonen, Antti Karppinen ja Mansaaren kisoissa itsekin ajanut saksalainen Rico Penzkofer. Kuvassa Pekka Oikkonen ja Rico Penzkofer.
– Huomenna jatkuu treenaaminen. Ensimmäinen kisa ajetaan sunnuntaina. Ajan numerolla 62, mikä on kisajärjestäjien antama numero. Numero kertoo missä kohtaa ranking-listaa olet. Ensikertalaiset ovat automaattisesti listan loppupäässä. Siinä on seuraaville vuosille parannettavaa.
– Kisaan on ilmoittautunut kaikkiaan 60 kisakuskia. Kisaan lähdetään kymmenen sekunnin välein. Vaikka treeneistä käytetään nimitystä aika-ajo, niin kaikki puhuvat vain treeneistä, sillä niillä ei ole mitään merkitystä lähtöjärjestyksen kanssa. Itseasiassa 20 kärkikuskia saa itse valita, monentenako lähtee. Esimerkiksi kärkikuskeista Peter Hickman on vuosia lähtenyt sijalta 10. Jotkut kuskit haluavat ajaa toisia kiinni, jotkut toisia karkuun.
Aiheesta aikaisemmin:
Erno Kostamo tulevista Mansaaren kisoista: "Kaikki luulevat, että sinne mennään kylmiltään"
Kostamo voittoon Macaun GP-kisassa – dominoi koko kisaviikonloppua