Mami Jäntti 61 v. teki historiaa: Suomen vanhin Päitsin kiertänyt naisendurokuski virtaa täynnä vielä kisan jälkeenkin

Tavoitimme Mami Jäntin sunnuntaina kotimatkalla vaativan urakan jälkeen. Oletko ihan poikki?

– Ei kun ihan virtaa täynnä. Persus on vähän kipeä, mutta muuten ei ole mitään hätää. On yllättävän hyvä fiilis ja kunto. Eilen tosin paleli niin, että ajaessa hampaat löi loukkua. Se oli hirveää, mutta tämä päivä oli yhtä juhlaa, kun oli niin lämmin. Hyviä pätkiä ja ihanaa oli.

Kuinka kylmää oli?

– Kun eilen starttasimme, niin pakkasta oli -14°C ja lisäksi oli koko ajan viima ja tuuli. En tiedä kuinka paljon oli pakkasta illalla, mutta oli ihan sikakylmä. Ja tietenkin kun kehosta loppuu energia ja kamppeet on märät, niin senkin takia varmaan palelee. Lauantai oli oikeasti fyysisesti rankka, pitkä päivä. Kylmä ja pimeää, reitit lumipöperöä ja metsässä oli lunta ihan sairaasti.

Siitä syystä tämä päivä ehkä tuntuikin niin upealta kun oli niin miljoona kertaa helpompaa. Pakkastakin oli aamulla vain -7°C. Aurinko paistoi, oli lämmin ja kun täällä Etelä-Suomessa ei ollut sillä tavalla sitä lunta kuin tuolla pohjoisessa. Jämsä, Joutsa, Kuhmoinen, kaikkialla oli lunta ihan oikeasti. Pelotti, että jos sinkoaa reitiltä lumeen, niin ei pääse pois, kun lunta oli lantioon asti. Piti ajaa koko ajan kieli keskellä suuta, ettei varmasti lennä spoorilta.

Miten pitkään ajoitte pimeässä?

– Olisinko ajanut neljä tai viisi pätkää? Tammijärvellä ei tarvinnut vielä valoja, enkä tainnut pitää niitä vielä Vaihalassakaan, mutta Leppäkoskella ne oli päällä, samoin Sysmässä. Kauheaa, miten äkkiää tuollaiset unohtaa, pätkiä oli niin valtavasti.

Montako pätkää kisaan kuului?

– Olisiko niitä ollut 28 kaikkiaan? Me veteraanit ja C-luokka ajoimme pari pätkää vähän lyhempinä kuin MM:ät ja SM:ät. Sitten oli kolme tai neljä pätkää, mitä emme ajaneet ollenkaan. Eilen jäi Hassi pois, ja joku toinen pätkä, minne yritin sitkeästi vääntää luitani, mutta lopulta tajusin, ettei tuonne pitänytkään mennä. Tänään jäi lisäksi pari pätkää pois, joten niitä taisi olla neljä pätkää mitä me emme ajaneet. Ajoimme siis 24 pätkää kaikkiaan, eilen 13 ja tänään 11.

Yritin laskea, että montako on vielä jäljellä. Kiire oli koko ajan, ei edes pissalle kerjennyt. Oma aika oli suurin piirtein mennyt kun erehdyit käymään tarpeillasi. Siihen aina vain auton tai pyörän viereen pyllistelet, ennen kuin sait kaikki kamppeet ja vyölaukut pois päältä. Kyllä miehillä on helppoa tässäkin suhteessa.

– Mutta oli kyllä ihan huikeaa ja kannustus oli valtavaa. Olin tippa linssissä tuolla tien päällä. Ihania ihmisiä! Ja maailman paras huolto, joka pelasi kuin unelma. En kertaakaan hermostunut ja kun pyörään ei tullut mitään vikaa, eikä akkaankaan tullut mitään, niin kaikki meni hienosti, Mami Jäntti hehkutti.

Tänä vuonna oli todella vähän naiskuskeja.

– Virtasen Minna oli lisäkseni ainoa naiskuski koko Päitsillä tänä vuonna. Karikuusen Ansku (Annamari) ilmottautui, mutta joutui perumaan, kun hänellä on kirjoitukset, joten ei meitä ollut kuin kaksi naista.

Mikä jäi erityisesti Päitsistä mieleen?

– Eilisestä erityisesti Vesivehmaan pätkä. Varmaan upein pätkä, mitä olen ikinä talvella ajanut. Siellä ei ollut vielä lumipöperöä ja se spoori oli ihan mieletön. Siellä oli crossirataa, niin että sai hypätä hyppyreistäkin ja lisäksi siellä oli kova, mahtava lumispoori pitkin rinteitä ylös, alas, ylös alas niin, että oli myös nousuja ja laskuja. Aivan sikamakea, kaunista ja yleisöä.

Ja tietenkin se eilisiltainen kylmä jäi mieleen hirveänä. En muista, olenko ikinä palellut niin paljon. Kun pääsin mökkiin, niin olin aika kauan saunassa. Maaliintuloaikani oli klo 22.22. Ennen kuin siitä oltiin mökissä, niin olisiko kello ollut  noin yksi yöllä, kun ruvettiin nukkumaan, ja sitten olin jo kello viideltä taas hereillä. Rullailin rullalla sekä aamulla että illalla, niin ei missään tuntunut mitään. Luulin, että olisin ihan romuna, mutta ei tuntunut missään. Ei muuta kuin aamulla vaan uutta putkeen, muisteli Jäntti.

Entä mikä jäi mieleen sunnuntailta?

– Ainoana tänään jäi erityisesti mieleen Latostenmaan pätkä. 12 kilometriä, jossa oli aika paljon kivikkoa. Tuntui kuin olisi koko ajan vetänyt rodeota. Siitä oli mennyt jo niin paljon huippukuskeja, ja kun itse ajoin viimeisten seassa, niin persus on ihan kipeä. Ei se hankautunut tai mitään semmoista, mutta yksinkertaisesti lihakset persauksessa ovat niin kipeät. Hakkaa, hakkaa, hakkaa, hakkaa ja hakkaa - tuntui, ettei se lopu ikinä. 12 kilometrin pätkä tuntui sadalta kilometriltä. Sen jälkeen mikään pätkä ei tuntunutkaan enää miltään.

– Oikeasti oli aivan ihanaa. Tuli välillä vedet silmiin, kun ihmiset hurrasivat niin paljon. Esimerkiksi Rauhan pätkä, missä on sellainen paha mäki. Siellä oli porukkaa paljon, mutta en katsonut yleisöön, kun se mäki oli niin haastava. Vedin sen vauhdilla ylös, ja Tammisen Eeva tuli sitten tervehtimään tuossa maalissa ja sanoi, että et häntä huomannut, mutta kuulit varmaan sen metelin? Kun tulit, niin se koko mäki puhkesi ääneen. Kaikki huusivat "Hyvä Mami" ja sinä vielä vedit niin hienosti sen mäen ylös. Kyllähän minä sen huudon kuulin, mutta en ketään sieltä erottanut. Kannustusta tuli autoista, ja joka puolella peukutettiin ja kannustettiin. Ihana juttu. Ihan kuin olisi tehnyt jotain ihan valtavaa. Vaikka tämä on henkilökohtaisella tasolla merkittävää, niin ihan tämmöinen pikku juttu maailmankaikkeudessa, Mami vähätteli historiallista suoritustaan.

Mami ajoi Krista Lahtisen kunniaksi

Lupasitko maalissa palata jälleen 10 vuoden päästä?

– Katso YouTubesta. Voit katsoa sen pätkän, mitä sanoin maalissa. Itkua väännän siinä. Sari Lahtinen oli aikoinaan Suomen kovin, ja minua kymmenen vuotta nuorempi naisendurokuski. Ensimmäinen nainen joka on Suomessa noussut endurossa B-luokkaan ja ajanut enemmänkin kisoja nuorempana. Ollut monesti Päitsillä tuomaroimassa ja oli ennenvanhaan todella näkyvä hahmo enduropiireissä.

Hänellä on parikymppinen tyttö Krista Lahtinen, maajoukkuetason huippusuunnistaja ja huippumaastopyöräilijä. Krista sairastui kuolettavasti. Hän on maannut jo monta vuotta, ei ole pystynyt liikkumaan ollenkaan. Viime vuonna Brother Christmas järjesti hänelle keräyksen, jonka turvin saatiin Ruotsista lääkettä, IVIG:tä, jonka avulla Krista on nyt alkanut paranemaan. Poikani Jontun kanssa Kristalla on pari viikkoa ikäeroa, joten asia koskettaa silläkin tavalla, kun itsellä on saman ikäinen lapsi ja Krista makaa kuoleman kielissä sängyssä.

Krista on ollut viime aikoina paljon mielessäni. Hän kirjoittikin onneksi blogissaan, että se IVIG-hoito on alkanut tehota, ja että hän pääsee takaisin julkisen sairaanhoidon piiriin. Krista joutui julkisen sairaanhoidon ulkopuolelle, kun hänelle kerättiin rahaa Brother Christmasin toimesta, ja Kristalle ei suostuttu antamaan IVIG-hoitoa Suomessa.

Itselleni tuli eilen ajatus, että jos pääsen maaliin, niin sanon sen ääneen, että tämä oli Kristalle, että Kristallakin oli unelmia ja tämä oli minun unelmani. Maaliin tullessa minulta pääsi itku, kun tämä on ollut vähän herkkä paikka minullekin. Vaikka Sari Lahtinen ei ole ajanut enää vuosiin, niin kaikki vanhat endurokonkarit tuntevat ja muistavat hänet varmasti. Toivon, että Kristakin saavuttaisi unelmansa ja muutenkin hänelle kaikkea hyvää, Mami Jäntti vielä toivottaa.

Motouutiset onnittelee Mamia hienosta suorituksesta sekä tietenkin kaikkia muitakin Päitsillä kisanneita kuljettajia!

Mami Jäntin Päitsin maalitulovideon voit käydä katsomassa tästä.

Krista Lahtisen blogia pääset seuraamaan tästä.

Aiheesta aikaisemmin:

Esittelyssä suomalaisen naisenduron Grand Old Lady Mami Jäntti

Jäärata: Naisten huomisen lähdön ikähaitari huikea - 61-vuotias Mami Jäntti: "Aivan huippujuttu!"

Mami Jäntti osallistuu vanhimpana naisendurokuskina Päijänteen Ympäriajoon: "Into pinkeenä odotan Päitsiä"