Viime viikonloppuna ajettiin Oscherslebenin Motorsport Arenalla perinteinen Sidecar Festival, jossa kisattiin Int. Sidecar Trophy:n, Saksan IDM-sarjan kaksi päätösosakilpailua ja kaksi MM-sarjaan kuuluvaan osakilpailua. Pekka Päivärinnan edesottamuksista pääsimme lukemaan jo aikaisemmin, mutta IDM-sarjan osakilpailuun osallistuivat myös kotimaassa tämän kauden sivuvaunu-luokan voittaneet Joni ja Tero Manninen.
– Huippu viikonloppu ja maksimitulos, enemmän mitä osasin odottaa. Most:ssa moni oli meitä nopeampi ja verratessani kierrosaikoja pelkäsin, että olisimme Oscherslebenissä sijoilla 6-8, pohti Joni Manninen ennakko-odotuksistaan.
– Lauantain treenit ja ensimmäiset aika-ajot olivat sadekelissä. Harmitti kun ei päästy ajamaan lainkaan kuivalla kelillä. Meidän jarruongelmat jatkuivat ja ensimmäisessä aika-ajoissa oltiin viidensiä. Lauantain toinen aika-ajo ajettiin puolihullussa kelissä. Otimme riskin ja lähdettiin slickseillä. Oikea rengasvalinta olisi ollut välikelin rengas, mutta niitä meillä ei ollut. Rata kuivui ja parani kierros kierroksella. Jäimme jumiin muiden taakse, sillä vaikka rata kuivui, niin ei päästy slikseillä ohi. Siitä huolimatta kierrosaika parani kaksi sekuntia/kierros. Oltiin kolmanteen sijaan tyytyväisiä, aikaan ei, mutta niissä olosuhteissa ja sillä rengasvalinnalla se oli maksimitulos.
Euroopassa radat ovat leveät, niissä on hyvät asfaltat, kunnon turva-alueet ja kanttarit mitkä pystyy ylittää/ajaa päältä.
– Sunnuntai aamun warm-up ajettiin sateessa, eli vieläkään ei ollut alla yhtään kuivan kelin kierrosta. Päivän ensimmäiseen kisaan lähdettiin hyvillä mielin. Jälleen oli puolihullu keli. Osalla oli välikelin renkaat, osalla sadekelin renkailla, mikä oli virhe ja he joutuvat menemään varikolle vaihtamaan renkaat ennen varsinaista starttia. Meillä oli hyvä tuuri, oikea valinta siihen keliin oli sliksit.
– Aika-ajoissa olimme kolmansia, mutta ensimmäiseen kisaan startattiin toisesta lähtöruudusta, koska Pekka (Päivärinta) meni vaihtamaan renkaita varikolle. Ekassa startissa otettiin sellainen "Alastaron startti" ja painettiin kärkeen. Johdettiin ensimmäinen kierros, mutta sitten "ukot" painoivat ohi. Kisan piti olla yhdeksän kierroksen mittainen, mutta se keskeytettiin sateen takia viiden kierroksen jälkeen. Olimme ensimmäisessä IDM-sarjassa ajamassamme kilpailussa kolmansia.
Valmistautumista IDM-sarjan osakilpailun starttiin. Manniset eturivissä oikealla.
– Päivän toisessa osakilpailussa oltiin neljänsiä, kun Pekka sai kalustonsa kuntoon ja oli meitä nopeampi. Maksimitulos näistä kisoista ja ollaan tyytyväisiä. Edellemme ajoi maailmanmestareita, mutta monta kovaa ajomiestä ja Most:in kilpakumppania jäi taaksemme. Vauhtimme on kasvanut Most:sta Oscherslebeniin verrattuna. MM-kuskien vauhtiin on vielä matkaa, eli paljon jäi vielä parannettavaa, mutta suunta on oikea. Voi olla tyytyväinen viikonlopun tulokseen.
Ajoit ensimmäistä kertaa Ocherslebenin radalla. Kuinka helposti pääsit sinuiksi radan kanssa.
– Kerroin aikaisemmin videopeliharrastuksestani. Peleistä en löytänyt Most:in rataa, mutta Oscherslebenin rata löytyi. Treenasin pelaten 500 kierrosta, joten oli helppo sopeutua, kun tietää mihin rata menee. Ei se tietenkään oli aivan sama, mutta kuitenkin oli isona apuna. Muutama mutka vaatii kokemusta, oikeita kierroksia.
Oscherslebenin tuliaiset.
Sunnuntain toinen osakilpailu oli 14 kierroksen mittainen, yli 4,2 kilometriä pitkällä radalla. Kuinka kunto kesti?
– Se oli pisin kisa, mitä olen tähän mennessä ajanut. Kisan puolessa välissä tuli hetkellinen väsymys, mutta voimat palautuivat ja sen jälkeen tuntui, että pystyisin ajamaan toiset 14 kierrosta heti perään. Pitäisi vähän lämmitellä ennen kisaa. Täytyisi muistaa entisistä vapaaotteluharrastuksen ajoilta, että pitäisi lämmitellä kroppa hyvin, ennen kisaa. Vieläkin ojentajat ovat ihan loppu.
Mitkä ovat tavoitteet ensi kaudelle?
– Tavoitteena on ajaa koko IDM-sarja. Euroopassa radat ovat oikeita, ajettavia moottoriratoja. Niissä on leveät radat, hyvät asfaltat, kunnon turva-alueet ja kanttarit mitä pystyy ylittää/ajaa päältä. Suomen radat ovat kaposia ja hitaita. Esimerkikisi Motoparkki on erittäin röykkyinen ja kapea. Toki Alastarolla on hyvä rata ja tietenkin Kymiring, jos sinne vielä joskus päästään ajamaan.
Nähdäänkö teitä ensi kaudella lainkaan kotimaan radoilla?
– Emme ole asiasta varmoja. Raha ja sponsorit on ratkaisevassa roolissa ja määrittää mitä ajetaan. Halu on ajaa niin paljon kuin mahdollista.
Manning Sidecar Racing -tiimin tavoite on ajaa ensi kaudella koko IDM-sarja. Kuvassa Joni, Tero sekä Jonin poika Roni Manninen.
Pääsitte Oscherslebenissä myös ensimmäistä kertaa punnitukseen jossa ilmeni, että laitteessanne on noin 30 kg ylipainoa verrattuna muihin. Mitä aiotte asialle tehdä?
– Osa tulee laitteesta ja osa äijistä. Laitteeseen saa rahalla kevyempiä osia ja äijistä saa lenkkeilyllä painoa pois, totesi Joni Manninen.
Aiheesta aikaisemmin:
Sivuvaunut: Lyhyt kausi toi Päivärinnan pyöräkunnalle IDM-sarjan pronssiset mitalit
Manniset varmistivat sivuvaunuluokan mestaruuden jo lauantaina
Mannisten tuplavoitto suli väitettyyn varaslähtöön Alastaron sivuvaunuluokan osakilpailussa