Fanit tarjoavat Imatran kuninkaalle, Erno Kostamolle, Jarno Saarisen saappaita

Joko elämä alkaa yhtään rauhoittua?

– Enää ei ole ihmisiä ihan niin paljon ympärillä, mutta muuten aika hulinaa vielä on. Viime vuoden Imatranajon voittojen jälkeen oli jo aika härdelliä. Ajaessamme torstaina Imatralle, sanoin puolivitsillä mekaanikko-Pekalle, että olisi kyllä kova juttu ja elämä olla sekaisin, jos pystyisi uusimaan edellisvuoden jutun. Näin kävi ja nyt hulina tuplaantui viime vuodesta.

Viime vuonna Imatranajon kolme lähtöä, kolme voittoa. Tänä vuonna voitit kaikki ajamasi neljä lähtöä. Onko kukaan aikaisemmin yltänyt samaan?

– Mielestäni samaan ei ole yltänyt kukaan aikaisemmin. Ehkä Peter Hickman jossain. Häntä pidetään tällä hetkellä maailman kovimpana katuratakuskina. Mekaanikko laskeskeli että vuosien varrella Giacomo Agostinilla olisi yhteensä 10 voittoa, mutta kukaan ei ole voittanut seitsemää kertaa putkeen, sen uskallan sanoa.

Miten itse koet, mistä menestyksen avaimet olet saanut haltuusi?

– Ajamalla. Olen tehnyt pitkän uran. Vuodesta 2019 asti vauhti rupesi olemaan tasolla, että tiesin pystyväni ajamaan maailman kärkeen, kunhan laitteet on kohdillaan. Kokemuksen suhteen olen samalla viivalla isojen nimien kanssa. Viikonloppu oli todiste myös itselleni. Tavalliset ihmiset eivät tiedä, kuinka suuren kokemuksen vaatii mennä ajamaan ulkomaille. Esimerkkinä Mansaaren moninkertaisen voittajan Hickmanin ja minun vauhtiero Mansaarella on valtava. Nyt kun hän tuli Imatralle, niin se kääntyi päälaelleen, kun kokemuskortti käännetäänkin toisin päin. Sama muillakin menestyneillä kuskeilla Michael Dunlop, Lukas Maurer, Didier Grams, hekään eivät olleet Imatralla kärkikahinoissa ensimmäisenä vuonna, ensimmäisissä kisoissa. Hyvä osoitus siitä, mitä kokemus katuratakisoissa merkitsee.

Sinulla oli Imatralla kaksi pyörää, mutta ajoit vain toisella.

– Imatraa varten tehtiin iso työ superbiken moottoreiden suhteen. Siinä onnistuttiin hyvin, saatiin kilpailukykyinen, nopein pyörä käyttöön. Kuivan kelin harjoituksessa huomasin että pyörä, minkä rungon ja ajettavuuden suhteen on ollut ongelmia, nousi uusia ongelmia. Seuraavaan aika-ajoon vaihdoin stockki-pyörään. Otettiin tietoinen riski. Tehtiin 3-4 tuntia töitä, vaihdettiin kaikki setupit ja asetukset, että saatiin pyörä ajokuntoon, että päästiin ajamaan. Suunnitelma moottorinvaihdosta jäi tekemättä. Vaikka sitä on vuoden sisällä tullut valitettavan usein harjoiteltua, niin siinä on aina riski, että tulee ongelmia. Riskiin nähden, moottorin vaihdosta ei olis tullut niin isoa hyötyä. Näin suotiin kärkiukoille ilmaiset kymmenykset, kun ajettiin vakiolla. Jälkiviisaana voi todeta, että se oli oikea ratkaisu. Säädöt osuivat kerrankin kohdalleen.

Tämän vuoden IRRC SB:n molemmat lähdöt ja Open SB:n kisan ajoit ylivoimaisessa johdossa läpi kisan. King of Imatra -kisasasta olikin tiukkaa kilvanajoa Peter Hickmanin hiillostaessa pitkään kannoillasi.

– Heti ensimmäisessä IRRC-lähdössä lähdin neljännestä ruudusta ja heti alussa pidin hyvää vauhtia yllä, saadakseni piikkipaikan. Sateella toisten takana ajettaessa, näkyvyys on todella huono. Itseluottamus löytyi heti alussa ja onnistuin kaikissa kilpailuissa kirimään kymmenen sekunnin eron kanssakilpailijoihin.

– The King of Imatra -kisassa, osasin odottaa Hickmannin haastavan kovaa. Kolmannen kilpailun haastattelussa sanoin, että sieltä kaverit koko ajan noustavat vauhtia. Hickman nousi jokaisessa ajetussa kisassa pykälää lähemmäs ollen 4.,3. ja sunnuntain IRRC SB -kisassa jo 2. Siitä on vain yksi steppi ylös. Tiesin, että The King of Imatra -kisasta tulee tiukka, mutta en odottanut ihan niin tiukkaa kilvanajoa. Mentiin hyvän matkaa yli puolen välin, että saatiin yli sekunnin ero toisiimme. Alkukierrokset mentiin turvallisesti, ilman riskillä ajamista.

– Sadekelin rengastus on aina pieni "arpaonnisuosii"-juttu. Aina ei satu ihan samanlaiset parit renkaisiin. Lauantaina ja sunnuntain aamun ensimmäisessä kilpailussa minulla oli hyvä, pitävä rengas. Kahdessa viimeisessä kisassa oli uudet, mutta ei niin hyvät renkaat, kuin ne ensimmäiset. Toinen rengaspari oli luistavampi ja äkkipikaisempi, en saanut niihin ihan niin hyvää luottoa. Laskin turvarajaa alaspäin, kun meni totutellessa, vaikka ajat paraniki, rengas tuntui huonommalla.

– Minulla oli taulumiehet Vuoksen puskassa näyttämässä kierrosaikoja. Ensimmäiset 7 kierrosta, kirosin kypärän sisällä että on se perkele, ettei kierrosajat tipu millään. Kertaakaan en katsonut taakseni, enkä nähnyt kuka on perässäni, vaikka kävi rinnallanikin. Mutta arvasin, että 99% varmuudella se on Hickman. Lopulta varmistui, että Hickman roikkuu perässä, eikä tipu millään. Ajattelin, että nyt pitää tehdä joku ratkaisi. Näin pitkässä kilpailussa tulee eteen kierroksella ohitettavia. Sain nostettua kierrosajan alle 2 minuutin. Siitä ei olisi enää ollut paukkuja ajaa yhtään lujempaa. Niissä ajo-olosuhteissa alkoi olla rajamailla, onko riskiajamista vai turvallista. Hickman teki virheen ajamalla shikaanin läpi ja joutui hidastamaan välttyäkseen rangaistukselta. Jälkeenpäin juteltuani Peterin kanssa, hän totesi sen vauhdin olleen hänelle liikaa, hän jäin ensimmäisten kierrosten vauhtiin.

– Jollaikin tapaa on kasvanut järkeväksi kuljettajaksi. Katuradalla ei lähdetä nostamaan riskejä, varsinkaan märällä radalla. Peter teki virheen jarrussa, jolloin ero repsahti jopa 16 sekuntiin. Hän sanoi, että siinä kohden hän luovutti ja totesi ettei hänellä ollut kisan alussakaan mahdollisuutta nostaa vauhtia ja jarruvirheen jälkeen ei mitään mahdollisuuksia ajaa kilpaa voitosta.

Viimeisellä kierroksella aiheutit katsojille sydämentykytyksiä. Ajauduit radan ulkopuolelle. Mitä tapahtui?

– Se oli kolmanneksi viimeisessä mutkassa, eli "pistetalon jarrussa". Tunnustan ihan rehellisesti, että siinä rupesi shampanja maistumaan liian aikaisin. En ole ikinä tehnyt tuommoista virhettä, enkä lähtenyt viimeisillä kierroksilla varmistelemaan. Koko viikonloppu oli mennyt hyvin. Tuossa ero Hickmaniin 16 sekuntia, siihen voi vaikka pysähtyä. Ajatus ei ollut siinä enää mukana. Vielä eteen tuli ohitettava, sekin sekoitti pakkaa. Lähdin jarruttamaan tismalleen samassa kohtaa, mutta en jarruttanut tarpeeksi kovaa, että olisin pystynyt kontrolloimaan jarrun voimaa jarrutuksen lopuksi. Jos olisi ollut tiukempi tilanne, niin olisi se ehkä pienellä riskillä jarrulla kääntynyt tiukasti takaisin radalle. Ero Hickmaniin oli niin suuri, että pystyin turvallisesti kiertämään nurmikon kautta takaisin radalle.

– Olin itsellenikin että ei hitto, en muista milloin olisin tehnyt tuommoisen "junnumokan". Tuota mokaa lukuunottamatta, en tehnyt yhden yhtä virhettä. Ykskään jarru ei mennyt pitkäksi ei suuria ajolinjavirheitä, se oli viikonlopun ainoa virhe.

– Tuokin kertoo, miten tiukkaa keskittyminen Mansaarilla on. Fokus pitää olla täysin omassa ajamisessa. Noin mitätön, pieni virhe olisi Mansaarella kohtalokas moka. Täällä pystyy korjaamaan, rata on leveä, ei käy mitään. Sadekelillä vauhditkin ovat hitaampia.

Mitä kalenteri näyttää seuraavaksi?

– Elokuussa on IRRC-osakilpailut Tsekin Horicessa ja Saksan Frohburgissa. Niihin menen varmasti. Nyt tuli kutsu IRRC:n neljänteen Chimayn-osakilpailuun. Tällä viikkoa päätetään, mennäänkö sinne Belgiaan ajamaan katuratakisa vai jätetäänkö väliin. 50/50 mihin taittuu. Alkukausi oli aikataulun suhteen rankka. Koko ajan on juostu aikaa vastaan. Nyt kun meni näin hyvin, hamuaa lisää kisoja. Muuten olisi vain kolme kilpailua, näin saataisi yksi kisa lisää kalenteriin. Tässä vaiheessa se tuntuisi hienolta.

Kuinka paljon The King of Imatra -kruunu painaa päätä. Onko mikään muuttunut?

– Edelleen voin sanoa, että ihmisenä se ei minua muuttanu millään. Ollaan sama Erno, kuin ennenkin. Sen verran piti itselle myöntää, että ei vissin olla sama Erno, kuin silloin kun ajattiin RR:ää SM-sarjassa. Imatralla pyöräily varikolta Imatran Valtionhotellille kesti yli 40 minuuttia, kun sai pysähtyä ottamaan selfieitä ja antamaan nimikirjoituksia. Milwaukeen osastolle oli sovittu nimmarinjakotilaisuus ja kun menin sinne, niin siellä oli sadan metrin jono. Ilmettelin, että mitä saatanan ämpäreitä tällä jaetaan? Se näkyi myös fanituotetteiden myynnissä.Siinä suhteessa muutosta on tullut. Ulkomalaiset kuskit kysyivät ja pyörittelivät päätään, että mitä hittoa olet täällä tehyt? Ei heillä omassa kotimaassaan tämmöisiä määriä faneja ole. En käsitä millään asteikolla, mutta joku raja on ylitetty.

Joko itse tajuat, mitä viikonloppuna saavutit?

– En, lauantaina ei vielä millään tajunnut. Kun sunnuntaina olimme mekaanikkojen syömässä niin sanoin, että perkele eilen tuli vähän voitettua kisoja. Sen verran ... jollain aikavälillä tulee tajuntaan, mutta ei vielä. Olen pitänyt Imatraa yhtenä IRRC-sarjan osakilpailuna. Ei se ole MM-sarjan kisa, vain yksi katuratasarjan kilpailu.

– Kun viime vuonna Imatranajon jälkeen tuli jokunen viesti, niin nyt on tullut satoja, satoja viestejä, puhelin aivan täynnä. Fanit ja varsinkin vanhan liiton kaverit, jotka ovat olleet katsomassa  kiittelevät, että kiitos, kiitos, että olet jakanut puurtaa. Nyt on saatu viidenkymmenen vuoden menestyskatko TT- ja katuratapuolella katkaistua, Jarno Saarisen jalanjäljissä. Olet meidän uusi Jarno Saarinen. Sitä en pysty käsittämään, enkä osaa rinnastaa itseäni niin isoihin kavereihin, että heidän saappaita kykenisin täyttämään. 50 vuotta Jarnon kuoleman jälkeen.

Paljon muuttui, mutta onko jotain mitä vielä haluaisit muuttaa tai kehittää?

– Sunnuntain jälkeen kun palkinnot oli kourassa, ajattelin että ei voi ikinä tietää mitä uusia mahdollisuuksia tulee. On sattunut todella hienoja asioita ja tullut postiivisia yllätyksiä. Ainoa muutos mitä haluaisin on se, että Imatralle saataisiin näkyvyyttä. Että valtakunnan tasolla uutisointi olisi urheilullista eikä niin, että uutiskynnys ylitetään vain, jos sattuu jotain ikävää.

– Hyvänä esimerkkinä, kun minuun otettiin sunnuntai-iltana yhteyttä iltapäivälehdestä. Ajattelin että hienoa, kerrankin uutisoitaisiin Imatranajosta. Keskustelimme vartin siitä, miten kisat ja ajoni menivät. Lopuksi, ihan ohimennen, toimittaja kysyi tapahtuneesta onnettomuudesta, johon vastasin lyhyesti. Kun juttu sitten ilmestyi, niin koko artikkeli käsitteli vain onnettomuutta ja sävy oli aivan toinen, mitä siinä kyseisen toimittajan kanssa keskustellessa. Se harmitti todella paljon.

– Kahdenkymmenen vuoden aikana olen saanut ympärilleni erittäin vahvan tukijoukon, ystävien ja perheyhteyksien kautta. Että saisin ison kansainvälisen suomalaisen ison brändin mukaan ja sitä kautta rahoituksen ja budjetin sille tasolle, että pääsisin nauttimaan 99% vain ajamisesta, ei tule tapahtumaan, ennen kuin lajin media-arvostus tulee esille muuten, kuin negatiivisen kautta.

- Vaikka kuinka menestyy ja tulee olalletaputteluja, niin se ei tule muuttamaan millään tapaa budjettiani. En pääse nousemaan sponsorointiasemassa Suomessa sitä steppiä eteenpäin, mitä haluaisin. Edelleen joudun maksamaan kalliin hinnan, kitkuttelemaan ja vetämään korvienvälit tiukoille, kun pitää pärjätä 100 000 euroa pienemmällä budjetilla, kun maailman muut katuratojen huippukuskit. Kun muiden pyörät ja varusteet ajetaan kisoihin isoilla rekoilla, me ajetaan yötämyöden peräkylien läpi perille. Ei ole varaa tilata valmiita osia, kaikki rakennetaan ja tuusataan itse, että saadaan pelit toimimaan. Jos viel tulee uusi moottoririkko, niin olen taas polvillani ja kausi olisi siinä. En ole siitä katkera, mutta kyllä se vähän harmittaa, totesi Erno Kostamo.

On todella harmillista ja myös ihmeellistä, että tämän hetken kovatasoisin suomalainen katuratamoottoripyöräilijä, joka on voittanut jo useamman vaativan kansainvälisen katuratamoottoripyöräkilpailun ja on maailmalla todella tunnettu, ei saa tuekseen ketään suomalaista isompaa brändiä. Kun vielä ottaa huomioon Erno Kostamon valoisan ja positiivisen persoonan, niin parempaa imagon ja minkä tahansa brändin edistäjää on vaikea Suomesta löytää. Toivottavasti joku taho heräisi ja edesauttaisi Suomen "uutta Jarno Saarista" eteenpäin huikealla urallaan, joka on kestänyt jo 20 vuotta.

Aiheesta aikaisemmin:

Imatranajon ensimmäinen päivä oli täydellistä suomalaishallintaa

Erno Kostamo ajoi rataennätyksensä yli 122 mph, palkittiin Mansaaren TT-kisojen parhaana tulokkaana.

Erno Kostamo Mansaaren nopein tulokas Superbike -luokassa: "Jos ote herpaantuu, helähtää heti"

Erno Kostamo tulevista Mansaaren kisoista: "Kaikki luulevat, että sinne mennään kylmiltään"

Katuratamoottoripyöräilijä Erno Kostamon kilpaura on kestänyt kohta 20 vuotta: "Kehitys loppuu tyytyväisyyteen"

Kostamo voittoon Macaun GP-kisassa – dominoi koko kisaviikonloppua

Erno Kostamo vei Imatrajon pääluokan IRRC:n voitot ja pesi mm. 21-kertaisen Mansaaren ajon voittajan, Michael Dunlopin