Katuratamoottoripyöräilijä Erno Kostamon kilpaura on kestänyt kohta 20 vuotta: "Kehitys loppuu tyytyväisyyteen"

Tie huippukuskiksi on ollut pitkä, vaatinut paljon määrätietoista työtä, eikä tuo tie ole aina ollut kovin tasainen. Mukaan mahtuu lukuisia loukkaantumisia ja jopa loppuunpalaminen, jonka seurauksena Kostamo jätti rr-radat kahdeksi vuodeksi. Kilpailuvietti ei tuolloinkaan sammunut, vain laji vaihtui, kunnes jouluaattoyönä tullut puhelinsoitto antoi uuden kipinän ja vei miehen vaativille katuradoille. Mutta mistä kaikki 20 vuotta sitten alkoi?

– Vuonna 2000 aloitin kilpailemisen ajamalla kartingia. Loppukesällä 2003 olin Kiteen kartingradalla treenaamassa kartingautolla, kun samaan aikaan radalla oli pari minimotoa. Isäni tuttava, nyt jo edesmennyt Hannu Möttönen, joka oli aloittanut kilvanajamisen jo vuonna -95 Allrightin "Hemmoluokassa" (vastaa nykyistä jokamiesluokkaa) oli ajamassa 250cc Yamahan väreihin maalatulla minimotollaan. Hän oli saanut sen hupilahjaksi sponsoreiltaan vuonna 2002 ajamastaan 250cc -luokan Suomen Mestaruudesta.

 – Hannu kysyi isältäni, että haluaako poika käydä kokeilemassa minimotoa. Kävin ajamassa muistaakseni viisi kierrosta, tulin varikolle ja Hannu ilmoitti, että kahden viikon päästä on minimoton SM-osakilpailut Kiteellä ja sinä ajat siellä. Ennen ensimmäisiä kilpailuja kävin kolme kertaa ajamassa minimotolla. Eli elokuussa 2003 ajoin ensimmäisen kilpailuni Kiteen radalla ja voitin ne heti. Tämän kokeilun jälkeen en ole enää koskaan ajanut kartingautolla.

 MiniMotoista 125cc-luokan kautta 600 kuutioisiin ja siitä Superbikeen. Minä vuosina kyseiset hypyt isompiin luokkiin tapahtuivat?

– Ajoin Minimotoa vuodet 2003-2005. Vuonna 2006 siirryin 125cc-luokkaan, jossa kilpailin vuoteen 2009. 600cc-luokassa ajoin kaksi kautta vuodet 2011-12, jonka jälkeen ajoin vuoden 2013 Superbike-luokassa.

 Milloin ja missä oli ensimmäinen ulkomailla ajettu kilpailusi?

– Ensimmäinen ulkomailla ajettu kilpailuni oli vuonna 2007, Espanjan mestaruussarjassa Barcelona-Katalonian -osakilpailun 125cc-luokassa Ajo Motorsport -tiimissä.

 Vuonna 2014 sinua ei nähty enää rr-radoilla. Miksei?

– Paloin loppuun Road Racingin osalta 2013 kauden jälkeen. Itse piti kerätä paljon rahaa ja sillä rahalla, mitä sai kerättyä ei päässyt SM-sarjaa pitemmälle.

Lopetin kilpailemisen Road Racingissä, mutta piti kuitenkin keksiä jotain, millä sammuttaa kilpailuviettiäni. Joten siirryin Enduroon ja Moottorikelkkailuun.

 Missä kaikissa lajeissa olet kilpaillut?

– Olen kilpailut Minimotoilla, Minisupermotoilla, Endurossa, Moottorikelkkailussa, Cross Countryssä sekä Jääradalla ja lisäksi hiihtänyt ja mäkihypännyt kilpaa.

Jossain haastattelussa sanoit, ettet ole hyvä ottamaan vastaan neuvoja. Onko sinulla koskaan ollut valmentajaa?

– On, Möttösen Hannu, josta jo kerroin aikaisemmin. Hän oli jopa kuin toinen isä. Otti siipiensä suojaan ja lähti viemään hommaa eteenpäin ja mahdollisti koko homman. Hän toimi minun ajovalmentajanani aina vuodesta 2003 vuoteen 2012 asti. Olin töissäkin hänen moottoripyöräkorjaamollaan, kunnes yhtenä maanantain työaamuna hän menehtyi äkillisesti sairaskohtaukseen.

– Kiteellä oli 90-luvun loppupuolella paljon huippumekaanikkoja, jotka tekivät vuosia hommia Ajo Motorsportilla 125cc-luokassa. Kun 2006 lähdin ensimmäisiin 125cc-luokan SM-kilpailuihin Jurvan Botniaringille, niin mukanani oli seitsemän mekaanikkoa. Kaikki halusivat lähteä mukaan, kun "kylän oma poika" ajaa kilpaa. Heistä viisi kiersi mukanani kaikki kauden osakilpailut. Näin he, omien sanojensa mukaan, pääsivät uudestaan elämään omaa nuoruuttaan.

– Kiteeltä tuli taustajoukoiksi kovaa seuraa, kuten Asko Rouvinen joka oli muutaman vuoden MM-sarjassa 600cc-luokan mekaanikkona datapuolella. Hannu Möttönen ajovalmentajana tiesi, mitä pyörä tekee ja Asko näki paperilla, mikä vaikutus milläkin oli, joten heillä on ollut suuri merkitys siihen, missä tällä hetkellä urallani olen. Lisäksi nykyinen mekaanikkoni Pekka Oikkonen oli jo noihin aikoihin tekniikkani taustalla. Hannun kuoltua jatkoin yksin kilpailu-urani rakentamista.

– Myös Aki Ajon tuki urani kannalta oli merkittävä. Vuonna 2007 pääsin mukaan hänen Junior Project -valmennusryhmäänsä, jonka tarkoitus oli tehdä meistä nuorista rr-kuskeista ratamoottoripyöräilyn ammattilaisia. Sitä kautta pääsin ajamaan ensimmäiset ulkomaan kilpailuni Espanjan CEV-sarjassa.

Mikä sai siirtymään katuradoille?

– Jouluaattoyönä vuonna 2015 tuli puhelinsoitto Ilkka Pönniältä, joka kysyi tietäisinkö nopeita kuljettajia kesällä järjestettäviin Imatranajoihin. Ilmoittauduin samointein itse nopeaksi kuljettajaksi Markku Stedin ja Ilkka Pönniän vetämään Markka Racing Teamiin. Ensimmäisessä Imatranajo-katuratakisassa tuli kolmas sija. Siitä alkoi kipinä. katuradoille.

Kaikki eivät välttämättä ymmärrä katuratojen haasteellisuutta. Osaisitko avata asiaa rr-ratoihin verrattuna?

– Katuradoilla on monia haasteita. Niille ei esimerkiksi pääse harjoittelemaan ennakkoon. Imatraa lukuunottamatta mennään aina suoraan aika-ajoihin. Oman pään sisällä käytävät ajatukset ovat katuratojen isoimpia haasteita. Pitää olla järkevä ja hallita riskit. Kaikki liikkeet radalla pitää miettiä kaksi kertaa, ettei satuta itseään, tai kanssakilpailijoitaan. Toisen kunnioitus radalla on ihan muuta luokkaa kuin normiradoilla.

– Moottoriradoilla ajaessa alkoi tuntua, että se on mennyt liikaa "insinöörihommiksi". Viikonlopun aikana saatettiin hakata 10 000 euroa rahaa menemään ja tuloksena oli 0,1 sekuntia parantunut kierrosaika. Kun ensimmäisen kerran menin Horiceen ajamaan katuratakisaa, niin viikonlopun ensimmäisten treenien kierrosaika parani kilpailussa 18 sekuntia. Se ei tule mistään "takaiskarin säädöistä" eikä hieromisesta, vaan puhtaasti ajamalla.

Onko mielessäsi koskaan käynyt kilvanajon lopettaminen?

– Kauden 2013 jälkeen ennätin jo lopettaa kilpailemisen. Katuradoilla, kovemman kaatumisen jälkeen, tulee usein mietittyä onko tässä mitään järkeä ja pitäisikö lopettaa. Esimerkiksi lähtöruudukossa ollessani olen tosi monta kertaa sanonut mekaanikoilleni, ettei tässä ole kyllä mitään järkeä, olisi ihan kiva olla vaan tavallinen poika.

Mikä kuitenkin saa jatkamaan?

– Yksi suurin syy siihen on varmaan se, että olen ollut jo kohta 20 vuotta se Erno, joka ajaa moottoripyörällä kilpaa. Se on vahva osa identiteettiäni, mistä ei ehkä uskalla päästää irti. Kuka ja mikä minä olen, jos lopetan? Olisin vaan tavallinen Erno. Se tunne, adrenaliinin virtaus, mitä saa kilpailuista... olen siihen adrenaliiniin koukussa. Ne ovat varman kaksi suurinta syytä, mikä saa jatkamaan vuosi toisensa perään. Menneen kahden koronavuoden aikana painin pääni sisällä sillä ajatuksella, että luovuttaisin. Melkein pääsin jo sinuiksi sen ajatuksen kanssa, mutta sitten katsoin taas yhden videopätkän, missä meni hyvin, menestyin, niin palo ajamiseen palasi saman tien. En voi jäädä vain kotisohvalle makaamaan. En olisi enää sama Erno. Vielä en pysty luovuttamaan ja lopettamaan ajouraani. Kun vetää kypärän päähän ja lähtövalot sammuvat, tapahtuu jotain, mitä ei voi sanoiksi pukea.

Kilpailuviettisi on kuitenkin ilmeisen kova, kun esimerkiksi vuonna 2019 loukkaannuttuasi IRRC-sarjan Belgian Chimayssa ajetussa ensimmäisessä Superbiken osakilpailussa, karkasit sairaalasta päästäksesi ajamaan sen päivän toisenkin osakilpailun. Oletko useinkin karannut sairaalasta kesken tutkimusten?

Lue koko huikea tarina: IRRC: Kostamo podiumille tapahtumarikkaan viikonlopun päätteeksi – kaatuminen, pako sairaalasta...

– Nooh, vain kaksi kertaa. 2012 kaaduin Räyskälän kisojen harjoituksissa. Minut vietiin sairaalaan, missä todettiin häntäluun ja jalkapöydän murtuneen. Lähdin omatoimisesti (karkasin) sairaalasta samana iltana, että pääsen seuraavana päivänä kisoihin. Varmistin siinä kisassa Suomen Mestaruuden. Itse kisassa olin kakkonen, Korpiahon Erkka voitti.

Ajat numerolla 38. Onko tuolla numerolla joku tietty merkitys?

– Ei sillä ole mitään sen suurempaa historiaa. Kun 2007 tulin Ajo Motorsportille, niin se oli Uffe Designin suunnittelema jollekin toiselle kuljettajalle. Numero oli vain oli liimattu jossain pyörän katteeseen ja ajoin Espanjan kaudella sillä numerolla. Se oli silloin siinä, valmiiksi suunniteltuna ja siitä se jäi. Otin sen numeron käyttöön ja siitä asti se on kulkenut mukana ja on nyt mukana jopa yritykseni, 38 Service Oy:n, nimessä.

IRRC-sarjan lisäksi olet osallistunut North West 200 -kilpailuun ja kolmannen kerran Macaon GP:hen. Olet sanonut, että Macaon kilpailu on "maailman mahtavin katuratakilpailu". Mikä tekee siitä niin erikoisen?

– 2019 Kävin North Westissä ja siellä ajoin 9. sijan. Macao on tähän asti käymistäni paikoista hienoin. Kilpailun miljöö, kasino kaupungin keskellä, on aika erikoista. Rata ja koko tapahtuma on sellainen, mitä ei voi sanoin kuvailla, se on vaan koettava. Kun siellä lähtee radalle, tuntuu kuin koko maailma pysähtyisi hetkeksi, ja kun tulee radalta ehjänä, niin eräällä tapaa huikaisee, että tuli selvitettyä taas yksi kisa.

Ennen tämän vuoden Macaon kilpailua, jouduit(te) olemaan pitkään karanteenissa. Kuinka sait aikasi kulumaan?

– Aika kului karanteenissa asioita järjestellessä. Oli aikaa sähköpostin, kaikkien viestien ja sovelluksien siivoamiseen sekä viesteihin vastaamiseen. Kuntopiiriä ja jumppailua. Leffoja katsellessa. Pyörän uuden moottoriohjauksen säätöjä ja tiedonkeruun käyttöä opetellessa. Jonkin verran pystyin tekemään etänä yrityksenikin asioita. Kattoon ja ovisilmään tuijottelua.

Lähes tarkkaan kolme vuotta sitten loukkaannuit vakavasti juuri Macaossa ja tänä vuonna palasit voittajana. Kuinka suuri "mörkö" putosi harteiltasi, onnistuneen kilpailun jälkeen?

– Ei minulla ollut Macaoon palatessa minkäänlaista "mörköä" tai epävarmuutta siellä ajamisesta. Joten rehellisesti sanottuna, ei pudonnut mörköä olkapäältä. Tottakai tapa, millä tulin voittajana takaisin Macaoon, kuulostaa hienolta, mutta en pidä sitä itse hirveän suurena asiana. 2019 vuosi meni noin ja tämä vuosi näin. Tottakai kun mentiin tänä vuonna Macaoon, niin lähdin tekemään omaa työtäni juuri sillä vauhdilla mikä minulla on enkä yhtään sen enempää.

Sinulla oli ongelmia pyöräsi säätöjen kanssa? Tuntuuko nyt, että pyöräsi säädöt ovat kohdallaan ja saatte säädettyä pyörää kuten haluatte?

– Nyt pyörän säädöt ovat moottorinohjauksen kannalta kohdillaan ja pääsemme muuttamaan pyörää rajattomasti. Vielä meillä on pyörän jousituksen kanssa matkaa siihen pisteeseen, että olisin tyytyväinen. Mutta tiedämme nyt ratkaisut siihen ensi kaudelle.

Helpottiko Macaon voitto tulevan kauden suunnitelmia, esimerkiksi sponsoreiden suhteen?

– Toivottavasti auttaa ja on jo auttanutkin. Muutamia uusia yhteistyökumppaneita ilmottautui jo. Tietenkään kukaan ei tukieuroja kanna kotiovelle, joten kova työ on edelleen tehtävänä. Mutta toivottavasti neuvottelupöydissä tapahtuu muutakin kuin viinerin syöntiä ja sponsorit "painavat entteriä".

Mikä (omasta mielestäsi) tekee sinusta näin loistavan kuskin? Mitä pitäisi vielä parantaa?

– Hyvän kuskin minusta tekee tekniikan suuri tuntemus. Paineensietokyky ja halu tehdä asiat niin hyvin kuin mahdollista. Kehitys loppuu tyytyväisyyteen, joten en ole oikeastaan koskaan ollut aivan tyytyväinen tekemiseeni. Heti Macaon kisan jälkeen löysin taas tekemisestäni jotain mitä pitäisi parantaa.

Fysiikassa, ruokavaliossa ja niin sanotussa kuljettajan taustatyössä olisi varmasti parannettavaa. Ikänä ei ole tarpeeksi hyvässä kunnossa tähän lajiin.

Olet perheellinen, yksityisyrittäjä ja huippu-urheilija. Kuinka saat aikasi riittämään kaikkeen?

– Hyvä kysymys. Vähän aikaa sitten olin pitämässä luentoa, jossa kysyivät ihan samaa. Välillä ihmettelen sitä itsekin, että miten. Kalenterin pystyy kyllä rakentamaan helposti, mutta miten pääkoppa pysyy kasassa tämän kaiken keskellä. Tähän verrattuna, olisi aika helppoa olla marketin kassalla, tehdä vain selkeä työpäivä ja tulla sen jälkeen kotiin perheen pariin. Mutta toisaalta tämä myös mahdollistaa paljon asioita, kun työ ja harrastus kulkevat käsi kädessä.

– Iso kiitos pitää antaa vaimolle, että hän mahdollistaa tämän kaiken. vanhemmat, appivanhemmat. Eihän tämä mitään yksilöurheilua ole. Rinnalla pyörii iso joukkue vaimon lisäksi; vanhemmat, appivanhemmat, jotka auttavat sovittamaan perhe-elämää. Lisäksi olen kovahermoinen ja omaan suuren stressinsietokyvyn. Vuosien varrella on sattunut kaikkea, kuten viime kaudella tiiminmuutoshommat. Ihmettelin itsekin, miten kaiken pystyi hoitamaan, mutta onneksi minulla on hienoja yhteistyökumppaneita, ketkä ovat hommassa mukana sydämestä. On suuri voimavara, että haluan ja pystyn hoitamaan ja rakentamaan itse. Siten se on palkinto itselle, että pääsee radalle ajamaan. Radalle kuuden päivän varoitusajalla, omalla tiimillä ja pyörällä, niin olihan se aika hieno tunne.

Joko tiedät tulevasta kaudesta enemmän?

– Vielä ei ole ensi kaudesta mitään uutisoitavaa, mutta tulemme ajamaan, se on 100% varmaan. Saamme kaikki asiat selville viimeistään MP-Messuille.

Erno Kostamon saavutukset tähän asti 20 vuoden ajalta:

2003 Kaksi viimeistä SM-osakilpailua minimotoissa ja molemmista voitto.
2004 Suomen Mestaruus Minimotoissa.
2005 Suomen ja Pohjoismaiden Mestaruus Minimotoissa.
2006 Suomen Mestaruus sarjan 5. 125cc-luokassa ja vuoden tulokas. Ritun pytty kiertopalkinto.
2007 Minisupermotojen Suomen Mestaruus.
2008 Suomen Mestaruus 125cc-luokassa ja Euroopanmestaruussarjan osakilpailun 2. sija 125cc-luokassa.
2009 Pohjoismaiden Mestaruus 125cc-luokassa ja Euroopanmestaruussarjan sija 13. Suomen Mestaruus hopeaa 125cc-luokassa.

2010 Yksi kilpailu 600cc-luokassa: Kemoran viimeinen osakilpailu 1 ja 2 sija.

2011 600cc-luokan SM-pronssia.

 2012 600cc-luokan Suomen Mestaruus.

2013 Superbiken SM-sarjan neljäs. Podiumsijoituksia. Endurossa Kärmekustaan luokkavoitto.

2014 Luokkavoittoja Endurosta ja Cross Country:stä. Ensimmäinen Päijänteen ympäriajo, keskeytys.

2015 Enduron SM-sarjassa SM-pisteitä. Luokkavoittoja ja Päijänteen ympäriajon oman luokan kakkonen.

2016 Imatran IRRC osakilpailu ja kolmas sija.

2017 IRRC sarjan neljäs.

2018 IRRC sarjan kolmas.

2019 IRRC sarjan kolmas ja ensimmäinen osakilpailuvoitto Tsekissä. North West 200, 9. sija

2022 IRRC sarjan neljäs. Imatranajoissa kolme voittoa. Macaun GP:n voitto.

Aiheesta aikaisemmin:

Kostamo voittoon Macaun GP-kisassa – dominoi koko kisaviikonloppua

Katurataspesialisti Erno Kostamo matkalla Macaun GP-kisaan

IRRC-sarjassa ajava Erno Kostamo: Moottoriurheiluyhteisö, nyt tarvitsen tukeanne

Erno Kostamo vei Imatrajon pääluokan IRRC:n voitot ja pesi mm. 21-kertaisen Mansaaren ajon voittajan, Michael Dunlopin

Erno Kostamo IRRC-sarjan lisäksi Mansaaren TT:hen Penz13-tiimin riveissä

Erno Kostamo joukkokolarissa Macaun GP:ssä: vakavia vammoja, mutta toipumassa

Erno Kostamo North West 200 -katuratakilpailuun

Erno Kostamo kolmanneksi IRRC Superbike -luokassa