Kultamuseo sijaitsee vajaat 100 kilometriä Sodankylästä pohjoiseen tai vähän yli 30 kilometriä Saariselältä etelään, kummasta suunnasta asiaa haluaa katsoa. Kultamuseo on osa laajaa Tankavaaran Kultakylän kokonaisuutta. Tosin Kultakylällä ja Kultamuseolla on eri toimijat.
Kultamuseon johtaja Anna-Kaisa Ek (vas.) ja asiakaspalveluvastaava Terhi Niitti.
Meidät otti vastaan museon asiakaspalveluvastaava Terhi Niitti ja odotellessamme museon johtaja Anna-Kaisa Ekiä, ihailimme auditorion seinällä olevia, taidemaalari-valokuvaaja K.J. Mieltyn vuonna 1977 ottamia valokuvia kullankaivajista. Auditoriossa pyöri video, jossa näytetään kullanhuuhdontaa ylipäänsä ja miten kultaa käsitellään. Siinä ei ole puhetta, eli se käy kaiken kielisille. Jätimme sen tällä kertaa suosiolla väliin.
K.J. Mieltyn ottamissa kuvissa, kuvaushetkellä oli ensimmäiset kullanhuuhdonnan MM-kilpailut Tankavaarassa. Paikalla oli tuolloin myös presidentti Urho Kekkonen, joka samalla vierailulla muurasi uuden Kultamuseon peruskiven. Vasemmassa kuvassa Urho Kekkosen kanssa kullanhuuhtoja Niilo Raumala. Oikeassa kuvassa Aatos Flinck, joka palasi joka kesä Kotajoelle lähes kolmenkymmenen vuoden ajan.
– Kultamuseo perustettiin 1977, jonka jälkeen sitä on laajennettu kahteen kertaan. Ensimmäinen laajennusosa valmistui 1983 ja 1995 avautui kansainvälinen näyttely, jossa on esillä 20 eri maan kullankaivuun historiaa. Samassa osassa on lisäksi Kivi ja maa -näyttely ja myös Kultamuseon vaihtuvat näyttelyt, aloitti asiakaspalveluvastaava Terhi Niitti.
Grammasta kultaa (koeputkessa olevasta määrästä) saa kaksi kilometriä lankaa tai yhden neliömetrin lehtikultaa tai kunnon laboratorio-olosuhteissa, jopa neljä.
Mitä kulta on?
– Kulta on alkuaine ja nykytiedon mukaan se syntyy tähdissä. Kuoleva tähti räjähtää ja sen sisällä syntyneet alkuaineet lähtevät eteenpäin. Kulta, mitä me nyt etsimme maankamarasta, on ilmeisesti saapunut tänne avaruudesta meteoriittien mukana. Eli sitä ei synny täällä lisää. Siten kaikki kulta, mikä maankamarassa on, niin siinä se on, enempää ei tule. On arvioitu, että olisi todella kultapitoisia asteroideja. Jos ne saataisiin tänne, se sekoittaisi koko talousjärjestelmän. Kullan arvo tulee siitä, että sitä pystyy muokkaamaan todella hyvin, se johtaa hyvin sähköä ja se on myös kauniin kiiltävää. Eräs kultaseppä kertoi, että siinä on sellainen kemiallinen juttu, että kullan molekyylirakenne "kutittaa ihmissilmää ihanasti". Se on varmaan osasyynä kultakuumeeseen, joidenkin silmät ovat herkemmät sille "kutitukselle".
Ensimmäiset suomalaiset tutkijat lähtivät nousemaan Tenojokea pitkin Suomen päähän ja alas Ivalojoelle asti. Matka kesti koko kesän ja tällä matkalla kultaa löytyi useammastakin paikasta. Merkittävin löytö tehtiin Ivalojen Nulkkamukasta, josta löytyi 200mg kultaa. Kartalta näkyy, mistä kaikki kultalöydöt sijaitsevat.
Lapin kultahistoria. Mistä kaikki alkoi?
– Ensimmäiset merkit, että Suomesta löytyisi kultaa, ovat jo 1500-luvun teoksista. Ensimmäinen löytö on 1860-luvun lopulta, jolloin norjalainen geologi Tellef Dahll löysi Tenojoen Norjan puolelta vähän kultaa. Tuolloin Lapissa ei ollut infrastruktuuria, eikä asukkaitakaan.
Kullankaivuun välineitä. Vaskooli voi näyttää monenlaiselta. Perinteinen on 'Ivalojen malli'. Suurissa kultaryntäyksissä on voitu käyttää mitä vaan, tynnyrinpohjasta kurpitsan kuoreen. Kullanhuuhdonta perustuu kullan painavuuteen. Muuta maa-ainesta painavampi kulta painuu ja jää rihlojen tai vaskoolin pohjalle, veden huuhdellessa pois kevyemmän maa-aineksen.
– Ensimmäiset varsinaiset kullankaivajat, kolme raahelaista merimiestä, saapuivat Ivalonjoelle 1869 ja he löysivätkin neljässä viikossa kaksi kiloa kultaa. Samoihin aikoihin alkoi Lapin ensimmäinen kultaryntäys.
- Ivalojen alueelle kehittyi kullankaivajien pieni yhteisö, Kultalankruunun Stationi, missä olivat lupaviranomaiset, sekä muun muassa leipomo ja saluuna. Parhaimmillaan siellä oli vuonna 1870, 600 henkeä etsimässä kultaa. Se on paljon, kun muistaa, että tuolloin ei ollut teitä. Päästäkseen paikalle, piti Rovaniemeltä tulla jalkaisin, hiihtäen tai veneellä, kertoi Terhi Niitti kullankaivuun alusta Suomessa.
Kultahippujen nimet koon perusteella.
– Tankavaaralta kultaa löydettiin 1934. Lemmenjoen kulta-alue löydettiin 1945, eli sotien jälkeen.
– Kultayhtiöt ovat tehneet omia kullankaivuuyrityksiään, kaivamalla syviä kaivoskuiluja, mutta yksi kerrallaan kaivuuyhtiöt kaatuivat, kun eivät löytäneet tarpeeksi kultaa. Nykyään enemmistö kullankaivajista on harrastelijoita, mutta vielä löytyy ammattimaisiakin kullanhuuhtojia.
Ränni nopeuttaa kullankaivua. Rännin pohjalla on erilaisia rihloja, metallisia tai puisia, pieniä 'ansoja', mihin kulta voi tipahtaa ja jäädä kiinni.
– Etenkin Lemmenjoella oli legendaarisia kullankaivajia, jotka elelivät ja asuivat valtauksillaan ympäri vuoden. Se oli heidän elämäntapansa. Pieniä kömmänöitä. Hiihtivät talvella Norjan puolelle ostamaan halvempaa purkkilihaa tai pelasivat talvet kirjeshakkia mökissään, odottaen pari viikkoa vastasiirtoa.
Yksi esimerkki kullankaivajan kämpästä.
– Tankavaaran kultaesiintymän löysi paikallinen saamelaismies, nähtyään unen kultaesiintymästä. Vuonna 1934 se toimi Purnumukan saamelaiskylän "pankkina". Aina kun poronhoidon lisäksi tarvittiin lisää käteistä, niin mentiin sinne, huuhdottiin kultaa ja jatkettiin elämää. Tätä ei kestänyt hirvittävän pitkään. He tekivät alueesta virallisen valtauksen vuonna 1936 ja sitä kautta tieto levisi Etelä-Suomeen, joten paikalle alkoi tulla, ulkomaita myöten, muitakin.
Aleksanteri 'Sauva-Aslak' Peltovuoma näki unen, jonka pohjalta Tankavaaran kultaesiintymä löytyi. Kultamuseossa Aleksanteri Peltovuoman käyttämänsä kävelysauva.
Tankavaara oli sotien jälkeen miinoitettu, 1945 löytyi Lemmenjoen kulta-alue, jolloin alkoi kultaryntäys, voimakkaimmillaan 40-luvun lopulla ja 50-luvun alussa. Parhaimmillaan 100 kullankaivajaa. Arvioitu on, että yhteinen vuosittainen saalis oli kymmeniä kiloja kultaa. Se on aika paljon. Tällä hetkellä kilo kultaa maksaa 70 000 euroa. Lemmenjoen alue on edelleen Suomen rikkain pintakulta-alue.
Kaksi suurinta Suomesta löydettyä kultahippua on löydetty Laanilan alueelta.
Löydettyjä kultahippuja ja niiden tarinoita:
– Kaikki nähtävillä olevat ovat kopioita ja esillä on vain pieni osa, mitä Lapista on tähän mennessä kaivettu. Suurin hippu on löytynyt Saariselän Luttojoelta, Laanilasta. Sen löysi vuonna 1935 paikallinen työmies, Eevert Kiviniemi. Kerrotaan, että hän oli oman kaivuuporukkansa kanssa kaivanut jo hyvän kesän, mutta siirtyi kokeilemaan Luttojoen varrella paikkaa, mistä joku oli jo kaivanut ja löysi hipun hylättyjen kivien pinosta. Se painoi 392 grammaa. Hän myi hipun ja sai 27 000 markkaa. Se oli siihen aikaan työmiehen kolmen vuoden palkka. Kyseinen hippu siirtyi 2014 Antti Aarnio-Wihurin yksityiskokoelmiin. Hän on kuuluisa kultahippujen keräilijä.
– Toiseksi suurin hippu on 385 grammainen. On arvioitu, että se olisi alun perin ollut suurin. Se löytyi vuonna 1910, jolloin Suomi oli osa Venäjää ja tuolloin oli laki, että kaikki yli 400 grammaiset hiput piti toimittaa Pietariin. "Sattumalta", tämä on juuri vähän alle 400g. Tarina kertoo, että hippu olisi jäänyt rännin yläpäähän jumiin, jolloin löytäjä iski siihen hakulla ja siinä hötäkässä siitä irtosi pala, jolloin hän huomasi, että tässähän on kultaa. Koska paino oli alle 400 grammaa, löytäjä sai sen pitää ja teetätti siitä itselleen ja vaimolleen kultasormukset.
Tämän näköisellä hipulla on ostettu aikoinaan mopo. Siksi sen nimi on Mopo-hippu.
– Mopo-hippu on suurin turistin löytämä hippu. Se löytyi Kultakylän huuhtomolta. Tämän löysi 12 vuotias Mika Saalanko vuonna 1978. Koska silloinkin oli sama sääntö, että kaiken löytämänsä kullan saa pitää, hän sai pitää kyseisen hipun. Hän myi hipun Kultamuseolle ja sai siitä sen verran rahaa, että osti mopon ja kuulemma jäi vielä vähän bensarahaakin.
– Hippuja löydetään edelleenkin. Tankavaaran toiseksi suurin hippu löytyi vuonna 2020 Kultakylän nykyäänkin vuokrattavissa olevalta vuokra-alueelta. Hippu oli rapiat 60 gramman painoinen ja arvoltaan noin 30 000 euroa. Eli kyllä näitä edelleen on, siellä ne vain odottavat löytäjäänsä.
Legendaariset kullankaivajat.
– Kultamuseo on Lapin Kullankaivajain Liiton perustama. Se on vaikuttanut siihen, miten historiaa on tallennettu ja kerrottu lengendaaristen ihmisten ja heidän tarinoidensä ympärille. Kaikki, jotka täällä olivat, tunsivat heidät ja heidän tarinansa.
– Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala perustivat Tankavaaraan niin sanotun turistihuuhtomon. Eli Kultakylän edeltäjän. He alkoivat opettamaan turisteille kullanhuuhdontaa, josta toiminta laajeni ja 1970-luvulla keksivät perustaa Kultamuseon tähän yhteyteen.
Niilo 'Nipa' Raumala.
Niilo "Nipa" Raumala oli setänsä Aaron opettama kullankaivaja. Hän lähti sotimaan oppikoulun setsemänneltä luokalta, eikä sotien päätyttyä palannut koulun penkille. Lemmenjoella vietettyjen vuosien jälkeen, hän siirtyi Tankavaaraan ja perusti yhdessä Yrjö Korhosen kanssa kultahuuhtomon matkailijoille.
Niilo Raumala oli yhdessä toverinsa kanssa rakentanut kämpän Ruihtuojan valtaukselle. Hänen ollessaan vierailulla naapurissa, kämpältä kuului kova pamaus ja sienen muotoinen pilvi kohosi tavaalle. "Taisi mennä kämppä, mutta lämmitetään sauna", Nipa totesi tyynesti. Seurue lähti katsomaan kämpän jäänteitä. Kaivutöihin varatut räjähteet olivat syttyneet kytevistä piipputupakoista.
"Norjasta hankitut raatorasvat (margariinit) olivat levinneet tunturikoivikkoon ja kämppä oli hajonnut niin perusteellisesti, ettei edes kahta jauhonpölyä ollut päällekkäin", kertoi Nipa tapahtuneesta.
Yrjö Korhonen.
Yrjö Korhonen tuli Lemmenjoelle 1955. Hän oli tunnettu karhunkaataja ja sai lisänimen Karhu-Korhonen. Karhunpyynnin lisäksi hän filmasi yhden eläimen hyökkäyksen kaitafilmikameralla. Lemmenjoen muut kullankaivajat kutsuivat häntä Rapari-Korhoseksi, sillä hän tutki tarkoin muiden jo kertaalleen kaivamat paikat ja löysi niistä kultaa.
Ollessaan matkalla Helsingissä 1955, Korhoselta putosi 430 gramman kultapullo kadulle. Hän kyseli kultaansa löytötavaratoimistosta ja etsi kulkemaltaan reitiltä. Pudonnut ja rikkoutunut pullo sekä hiput löytyivät Erottajanmäeltä; kiireiset ihmiset eivät olleet huomanneet aarretta. GTK:n Eetu Savolainen toi paikalle taksilla harjan ja rikkalapion, joilla suurin osa kullasta saatiin lakastua talteen. Yrjö Korhonen oli yksi kultamatkailun kehittäjistä.
Naiset kullanhuuhdonnan historiassa:
– Valtauksilla naisia on ollut aika vähän. He olivat kokkeina, hoitamassa taloutta ja niiden töiden ohessa saattoivat kaivaa kultaa. Muutamia hyvin kiinnostavia henkilöitä kuitenkin siellä on ollut, kuten "Moppe" eli Elviira Bono. Hän oli vuonna 1918 sankari kultamailla ja Petsamon valloitusretkellä ja perusti sitten limonaditehtaan ja teki miljoonia asioita. Hän oli tämmöinen kultamaiden legenda. Ja sitten oli tietenkin Petronella.
Kullankaivajat luonnehtivat Petronellaa kauniiksi ja ahkeraksi naiseksi.
– Petronella-nimeen törmää Lapissa aika usein. Hän oli hollantilainen neiti, joka tuli Helsinkiin vuonna 1949 viettämään kesää ja mukavaa seurapiirielämää, majoittuen hotelleissa. Kun tuli maksun aika, niin hänellä ei ollutkaan rahaa, joten hän karkasi maksamattomia laskujaan Lappiin, päätyen Rovaniemelle. Siellä hän törmäsi kullankaivajiin ja geologeihin, jotka olivat menossa kultamaille. Hän kiinnostui asiasta, sillä hän oli myös toimittaja. Hän ajatteli voivansa tehdä kullankaivuusta jutun ja saada sitä kautta vähän rahaa. Hän vietti kesän kultamailla kulkien ja hänellä oli tarkoitus jäädä vielä talveksi kokiksi.
– Hän lähti kullankaivajien kanssa Ivaloon, ostamaan talvitakkia ja muuta varustetta, mutta hänestä oli tehty etsintäkuulutus ja poliisi pidätti hänet siellä. Tämä oli vielä sodan jälkeisiä tunnelmia, joten häntä luultiin hollantilaiseksi vakoojaksi. Siitä tuli oikeusjuttu. Kullankaivajat olivat rakastuneita häneen ja he yrittivät saada Petronellan vapautettua, vedoten oikeudenkäynnissä, että Petronella oli hyvä ja ahkera nainen. Oikeus kuitenkin päätyi lopulta Petronellan maastakarkoitukseen, perusteluina luvaton oleskelu ja vanhentunut passi. Kullankaivajat lähettivät myöhemmin kirjeitä Petronellalle Hollantiin, että tulisi vielä takaisin. Vaikka hänestä ei tuolloin enää kuultu, niin hänen henkensä jäi hyvin vahvasti elämään. Vuonna 2014 Petronellan tytär tuli käymään täällä, tuomaan Petronellan tuhkia. Niistä osa siroteltiin "Pyrkyrien palstalle", eli kullankaivajien hautausmaalle Inariin, osa Lemmenjoelle. Samalla hän toi kuulumisia, miten Petronellalla oli mennyt. Itse en sen tarkemmin tiedä, mutta hän oli lähtenyt USA:han ja viettänyt siellä pitkän pätkän elämäänsä.
Kultaa voi etsiä kultaa veden alta joenpohjasta. Kesäisin voi Ivalo- ja Sotajoella nähdä sukeltajia etsimässä kultaa.
– Nykyään on kullankaivajaperheitä, missä on paljonkin naiset viemässä hommaa eteenpäin. Myös Lapin Kullankaivajain Liitossa on naisia, eli kyllä naisia tässä on mukana, vaikka historia onkin miehinen.
– Lapin Kullankaivajain Liitto on aina ollut hyvin aktiivinen. He muun muassa järjestivät postitoiminnan Lemmenjoelle, että posti kulki siellä ja näin kullankaivajat pystyivät esimerkiksi pelaamaan kirjeshakkia talvisin. Kullankaivuu on vaikuttanut paljon esimerkiksi siihen, että nelostie on saatu rakennettua Lappiin, kertoi Kultamuseon johtaja Anna-Kaisa Ek.
Golden World:ssä on kahdenkymmenen eri maan kultahistoriasta kertovaa osastoa.
– Tämä puoli näyttelystä on tehty 1990-luvun alussa yhteistyössä eri maiden suurlähetystöjen ja kultamuseoiden kanssa. He ovat itse tuottaneet nämä sisällöt kukin kunkin maan osioon. Sen takia nämä ovat myös eri kokoisia ja poikkeavat ulkonäöllisesti toisistaan. He ovat myös lahjoittaneet meille näitä esineitä ja kopioita kaikennäköisistä esineistä, selvensi Kultamuseon johtaja Anna-Kaisa Ek
Kullankaivuuta on ympäri maailmaa.
– Alueellisia kultamuseoita on monessakin paikassa, missä kultaryntäyksiä on ollut, mutta me olemme maailman ainoa kansainvälinen kultamuseo, mikä kokoaa tämän kaiken yhteen, lisäsi Terhi Niitti.
– Tässä on maailman suurin löydetty kultahippu. Se löytyi vuonna 1869 Australiasta, jossa myös oli suuri kultaryntäys. Hipun löysi kaksi englantilaista miestä, jotka olivat tulleet Australiaan etsimään kultaa. Tarina kertoo, että he olivat vaan iskeneet lapion maahan, mutta lapio ei mennyt läpi ja iskeneet pari kertaa lisää ja ihmetelleet, mikä tässä on oikeen vikana? He alkoivat kaivaa käsin ja huomasivat, että siellä on jotakin kiiltävää. He peittivät löytönsä ja palasivat yöllä kaivamaan hipun esiin.
Maailman suurin kultahippu löytyi Australiasta 1869. Sen nykyarvo olisi noin neljä miljardia euroa.
– Hippu sai nimen "Welcome stranger", eli tervetullut muukalainen. Löytö oli sen verran massiivinen, ettei sitä kyetty sen ajan välineillä punnitsemaan, joten he päättivät katkaista sen kolmeen osaan ja punnita osissa. Siihen aikaan ei ollut myöskään ideaa kultahipuista sellaisenaan arvokkaina esineinä, vain kulta itsessään oli arvokasta. Tämä painoi 72 kiloa, nykykurssilla tämän arvo olisi noin neljä miljardia euroa.
Jo muinaiset Roomalaiset....Kulta oli ensimmäinen metalli, mitä ihminen oppi hyödyntämään.
– Varhaisimmat kultaesineet on löydetty nykyisen Bulgarian alueelta, 6 000 ekr. 1 500 ekr kullasta oli tullut jo kansainvälinen vaihdannan väline ja myös statussymboli. Kulta oli ensimmäinen metalli, mitä ihminen oppi hyödyntämään, koska kullan sulamispiste on todella alhainen. Sitä pystyttiin työstämään hyvin alkeellisillakin välineillä. Ja yleensä kulta esiintyy luonnossa hyvin puhtaana. Sitä saattoi löytyä sellaisenaan joen pohjista. Kulta oli yksi merkittävä syy roomalaisille lähteä valloittamaan Eurooppaa.
– Kuuluisin kultaryntäys on Klondike, kun paikalliset löysivät kultaa Kanadan Yukonin erämaan Klondiken alueelta 1896. Ihmisiä tuli sankoin joukoin, kun he tekivät valtauksen ja tieto välittyi muillekin. Tuolloin oli jo ammattimaisia kullankaivajia.
Jopa 100 000 ihmistä suuntasi Klondyken kultamaille. Jono Kanadan rajalle oli katkeamaton.
– Tämä kuuluisa kuva on Chilkoot Passin solasta. Huipun toisella puolella on Kanada, jossa Kanadan ratsupoliisi tarkisti, että kaikilla on tarpeeksi tavaraa mukanaan, että selviää eteenpäin hengissä. Jokaisella piti olla 800 kiloa ruokaa, välineitä ja vaatteita, sillä huipun jälkeen oli tietön erämaa, vielä 900 kilometriä matkaa kultamaille.
– Läheskään kaikki eivät selviytyneet. Lähtijöistä puolet selvisivät perille, heistä puolet saivat valtauksen ja heistä puolet löysivät kultaa. Rikastumaan pääsi todella pieni osa, ehkä promille kaikista.
– Kuten yleensäkin kultaryntäyksissä, Klondikessakin kauppiaat tekivät suurimmat tienestit. Esimerkiksi irlantilainen nainen rikastui myymällä kuumavesipulloja kylmettyneille kullankaivajille, jonka jälkeen hän pystyi ostamaan ja laajentamaan bisnestoimintaansa. Klondikessa oli myös suomalaisia, muun muassa turkulaiset veljekset Karl Fredrik Joutsen ja Anton Fabian Johnsson. He olivat 1900-luvun alkupuolella Suomen rikkaimmat henkilöt. Ulkomuodoltaan resuisina, tyypillisen kullankaivajan näköisinä, he herättivät ihmetystä Suomen seurapiireissä. Heillä ei ollut perillisiä, joten he testamenttasivat omaisuutensa Turun Yliopistolle. Muun muassa Turun Yliopiston kirjasto on rakennettu Klondiken kullalla.
Tämän vuoden näyttely kertoo kullankaivuusta ja sodasta Tankavaaran alueella.
Kansainvälisen kultahistorian osaston viimeisenä on Kultamuseon vuosittain vaihtuva näyttely. Tämän vuoden Mainareita ja Miinoja -näyttely kertoo kullankaivuusta ja sodasta Tankavaaran ja Lapin alueella. Tankakavaaran kullan löytymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 90 vuotta ja Lapin sodasta on 80 vuotta. Perjantaisin kello 14.00 on opastettu kierros teemalla Kulta ja sota.
– Tähän näyttelyyn liittyen, 4-tiestä oli paljon hyötyä sodassa, se oli keskeinen moneltakin kantilta. Piti turvata Petsamon nikkelikaivos ja tie oli kulkureitti sieltä. Tankavaara oli sopivasti nelostien varrella, joten tänne rakennettiin saksalaisten puolustuslinja jatkosodan aikana, mutta sitä ei käytetty silloin Neuvostoliittoa vastaan, vain ainoastaan Lapin sodassa suomalaisten ja saksalaisten välillä. Täällä oli Tankavaara-Vuotson taistelu lokakuussa 1944.
Kullankaivuuta voi opetella Kultamuseossa.
– Kultamuseossa pidetään sisällä ja kesäisin myös ulkona, kullanhuuhdonnan oppitunteja pienellä vaskoolilla. Ennakkovarauksella oppitunti pidetään kenelle vain, ryhmille tai ihan yksittäisille asiakkaille. Meillä kaikki löytävät aina kultaa, se on "hengetöntä", eli kultapölyä.
– Lisäksi meillä on seitsemän minuutin video, missä Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala vaskaavat ja näyttävät kullankaivuun tekniikkaa. Sitä näytetään yleensä vain ryhmille.
Kullanhuuhdonnan Suomen mestaruudesta kisataan joka kesä Tankavaarassa. Kultamuseossa kuvia kullanhuuhdonnan Suomen mestareista.
– Kansaniväliset kullanhuuhdonnan kisat järjestetään vuosittain eri maissa. Tänä vuonna Tsekeissä ja ensi vuonna Espanjassa. Suomen kullanhuudonnan mestaruudesta kisataan joka kesä Tankavaarassa. Kullanhuuhdonnan maailmanennätys on 58 sekuntia.
Kultamuseon kierros ja tarinat jatkuivat museon ulkoalueella.
1990-luvulla Tankavaarassa oli pienoisrautatie, joka kulki koko alueen ympäri. Siitä muistona on alueella jäljellä Lapin Kullan junavaunu ja umpeen kasvanut rautatierata.
– Lapin Kulta Oy oli 1900-luvun alussa toiminut kullankaivuuyhtiö, joka lopetti toimintansa 1930-luvulla. Tornion panimon johtaja Stormbom, osti 1960-luvulla nimen käyttöoikeuden olueen, kun olivat lähdössä Saksaan maailman olutmessuille. Siitä tuli oluelle, tänäkin päivänä tuotannossa oleva nimi, Lapin Kulta, kertoi Kultamuseon johtaja Anna-Kaisa Ek.
Kullankaivuuyhtiö Lapin Kulta Oy:n toimisto- ja hallintorakennus on jyhkeän hieno hirsitalo.
– Tämä oli kullankaivuuyhtiön toimisto-/hallintorakennuksensa, joka on siirretty Härkäselältä museon alueelle, jolloin Urho Kekkonen tuli muuraamaan peruskiven 1970-luvulla. Lapin Kullankaivajain liitto oli hyvin verkottunut, esimerkiksi Antti Aarnio-Wihuri oli yksi liiton jäsen. Kun Kekkonen sanoi, ettei ala millään reittikoneella Ivaloon tulemaan, niin täältä soitettiin Wihurille ja kysyttiin, voisitko hän tuoda Kekkosen yksityiskoneellaan Ivaloon. Hän suostui, näin saatiin presidentti muuraamaan peruskivi.Tämä oli ensimmäinen varsinainen museorakennus.
'Mutterikämppä' on museoalueen ensimmäinen museoalueelle siirretty rakennus.
– Tosin ihan ensimmäinen museorakennus tällä alueella oli "Mutterikämppä", jossa oli valokuvanäyttely. Tämäkin on kultamailta tuotu. Tämähän on valtava, iso. Kokonsa puolesta, tässä on voinut aikoinaan asustella useampikin kullankaivaja. Yleensä kullankaivajien kammit ovat olleet pieniä, kun ei ole viitsitty tuoda turhaa tavaraa. Tavarat vietiin yleensä hankikantokeleillä kelkalla tai hiihtämällä, ettei ole kesällä ole tarvinnut niin paljon tavaroita kantaa.
Kullanhuuhtojat rakensivat jokainen omanlaisensa kammin.
Osa kammeista oli ympärivuotisessa käytössä. Usein kullankaivajia vaivasi tavisin keripukki, kun ei ollut tarpeeksi ravintopitoista ruokaa.
Tavarat tuotiin hankikannolla paikalle, vain kaikkein vättämättömin.
Kotakammi ei, muodostaan huolimatta, liity millään tavalla alkuperäisväestöön. Kammin malli riippui siitä, minkälaisen kukin viitsi rakentaa.
Kultamuseon ulkoalueen kullanhuuhdonnan opetuspaikka.
Jos aikaa on rajallinen määrä, voi valita Kultamuseon oppaslehtisten mukaisista vaihtoehdoista, Mopon, Nipan tai Evertin.
Lapset ja mikseivät myös aikuiset, voivat museokierroksella pelata Hippubingoa.
Matkamuistoksi tai tulijaisiksi.
Kuten alussa mainitsimme, Kultamuseo pitää sisällään lukuisia tarinoita kullankaivuusta ja -kaivajista. Tässä oli vain murto-osa museon annista, joten kannattaa varata aikaa vierailulle. Tankavaaran Kultamuseo on hienosti rakennettu kokonaisuus.
Kultamuseo on avoinna Jänkhällä Jytisee -tapahtuman aikana! Jytinärannekkeella museon sisäänpääsy vain 6 euroa (norm. 12 eur).
Jytinärannekkeella museon sisäänpääsy vain 6 euroa (norm. 12 eur).
Kultamuseo on avoinna viikon jokaisena päivänä 10–17 ja perille pääsee kääntymällä 4-tieltä Tankavaaran eteläliittymästä (n. 25 min Saariselältä etelään). Tankavaarantie 11C, 99695 TANKAVAARA
Kultamuseo pitää sisällään tuhansia tarinoita.
Lisätietoja Kultamuseosta löytyy heidän omista sivuiltaan täältä.
Kultamuseon Facebooksivuille pääset tästä.
Aiheesta aikaisemmin:
LAUANTAI 10.8.2024 12:11
Sevetin Baari - matkailijan keidas erämaan laidalla
TIISTAI 6.8.2024 08:01
Prätkäreissulla Lapissa – ajotauolla voisit mennä vaikka Tankavaaraan kultaa huuhtomaan!
SUNNUNTAI 2.7.2017 08:29
Luoston ametistikaivos - paikka jossa pääset itsekin kaivamaan näitä Lapin kauniita jalokiviä