"Kullankaivuu Suomen Lapissa alkoi 1860-luvun puolenvälin jälkeen. Alkuvuosina kullankaivuu keskittyi Ivalojoelle, nykyisen Saariselän lomakeskuksen kohdalla olevaa Luttojokea lukuun ottamatta. Alkuun lain määräämät verot, valtausmaksut ja muut lakisääteiset velvoitteet olivat niin korkeita, että vain kaivosyhtiöillä ja rikkailla yksityisillä ihmisillä oli mahdollisuus omien valtausten saamiseen. Maksuja pienennettiin ja tämä johti 1880-luvun alussa pienimuotoiseen ryntäykseen Sotajoelle, Palsinojalle ja Laanilan puroille.
Lapin kulta on kautta historian pettänyt suurten kultayhtiöiden toiveet, mutta yksinäiselle kullankaivajalle sen taloudellinen merkitys on ollut suuri. Kullan tuotolla on rakennettu monta taloa Lappiin ja erityisesti Inarin kuntaan.
Ivalojoen ja Laanilan kultamaiden lisäksi Sodankylän Tankavaara nousi kultahistoriaan 1930-luvulla, josta kultaa on haettu siitä lähtien. Tankavaara tuli tunnetuksi 1970-luvun alussa, kun sinne perustettiin matkailuhuuhtomo, kultamuseo ja aloitettiin kullanhuuhdontakisojen järjestäminen. Kullankaivuusta tuli yksi Lapin matkailun houkuttimista yöttömän yön, ruskan, kaamoksen, revontulten ja tunturihiihdon rinnalle." (Lähde: kultahippu.fi)
Saariselälle mennessämme olemme usein ajaneet Tankavaaran ja Kultakylän ohi. Kun tällä kertaa päätimme mennä käymään Tankavaaraan, yllätyimme miten isosta kokonaisuudesta on kysymys (siitä lisää myöhemmin). Etenkin allekirjoittaneen tähtäimessä oli päästä kokeilemaan kullanhuuhdontaa, mistä aikaisemmin olin vain lukenut kirjoista tai nähnyt (romantisoituja) tarinoita elokuvissa.
Tankavaaran Kyltakylässä pääsee opettelemaan kullanhuuhdonnan alkeita päivittäin kesäkuusta syyskuuhun kello 10-18. Kullanhuudonta sopii kaikenikäisille, kenellä vain vaskooli pysyy kädessä. Aikaisempaa kokemusta ei tarvitse, kaikki löytyy paikan päältä, vaskoolista kumisaappaisiin.
Kultahuuhtomo sijaitsee noin 250 metrin päässä Kahvila ravintola Wanha Waskoolimiehestä, josta voi ostaa lipun. Matkalla huuhtomolle on vanhan Villin lännen tyylinen rakennuskokonaisuus, jossa on saksalaisen geologin Kasper von Wuthenaun työpiste ja matkamuistomyymälä. Juuri von Wuthenau löysi Tankavaaran tähän astisen ainoan timantin.
Kullanhuudontapaikalla meidät otti vastaan oppaana ollut Kimmo Panula. Tarkistettuaan, että ennakkomaksu on hoidettu (14€/h), menimme vaihtamaan ajosaappaat kumisaappaisiin. Panula näytti, miten homma toimii: sora-aines haetaan vaskooliin vieressä olevalta alueelta, vaskooli upotettiin veteen, veden alla sora-aines "pestiin", poistettiin isommat kivet, kunnon ravistus ja sitten alettiin vaskaamaan veden virtausta hyväksi käyttäen. Se näytti helpolta, oppaalta meni koko hommaan muutama minuutti.
Huuhdontapaikalla oli kahluusyvyinen lampi, jossa oli pitkiä puupenkkejä huuhtojia varten. Veden alle oli kaivettu kuoppia, että vaskoolia pystyi käsittelemään veden alla. Ei muuta kuin vaskooli käteen ja hakemaan maata huuhdottavaksi.
Ensimmäinen yllätys oli siinä, kuinka kovaa oli maa, josta sora-aines haettiin vaskooliin. Onneksi maata ei kerralla tarvitse kaivaa paljoa, pari lapiollista kerrallaan riittää hyvin. Vaikka oli seurannut ohjeita silmä tarkkana ja ohjeet tuntuivat hyvinkin yksinkertaisilta, alku oli todella haparoivaa. Kuinka voimallisesti alun maa-aineksen pesu pitää suorittaa, kuinka tarkkaan kivet poistaa, missä kohti pitikään vaskoolia ravistaa ja mikä on missäkin vaiheessa oikea kulma, kun vihdoin aletaan oikeasti huuhtomaan sitä toivottua kultaa?
Kullan lisäksi Tankavaarasta on löytynyt ja voi vaskatessa löytää muitakin mineraaleja muun muassa hematiittejä, epidootteja, granaatteja, rubiineja, safiireja ja jopa pieni timantinhippukin on ollut aikaisempien löydösten joukossa. Se miten asiaan vihkimätön kyseiset mineraalit huomaa, on jo ihan oma lukunsa. Kulta on siitä helppoa, että sen kyllä kaikki tunnistavat, kun se eteen tulee.
Panula oli lähettyvillä, koko ajan valmis neuvomaan lisää ja ammattilaisena tunnistamassa mahdollisia muita mineraaleja. Ensimmäinen vaskoolillinen meni varmaan ihan "vihkoon", mutta yritys oli kova. Homma imaisi mukaansa ja keskittyminen oli taatusti sataprosenttista: ajantaju katosi täysin, kolmen-neljän vaskoolillisen jälkeen huomasi, että tunti olikin mennyt.
Tuo ensimmäinen kerta meni vallan opetellessa alkeita, mutta nyt ymmärrän täysin, miten kullanhuuhdonta voi viedä mennessään ja aiheuttaa "kultakuumeen". Tätä pitää päästä kokeilemaan uudestaan.
Ehkä ihmeellisintä koko hommassa oli huomata jälkeen päin, että tuntiin ei ollut miettinyt mitään, mikä siltäkin osin, tässä hektisessä elämässä ja kaiken kiireen keskellä, oli todella hieno, meditatiivinen kokemus.
Paria päivää myöhemmin, menimme uudestaan. Tällä kertaa oppaana toimi Tuukka Karikorpi. Vaikka olimme jo kertaalleen nähneet miten homma toimii, pyysimme Karikorpea näyttämään oman huuhdontatekniikkansa ja tällä kertaa videoimme prosessin, jonka julkaisemme myöhemmin.
Tällä toisella kerralla tulimme aukiolon viimeisellä tunnilla, joten lisäksemme paikalla ei ollut muita turisteja, vain toinen Kultakylässä työskentelevä henkilö, joka omalla vapaa-ajallaan oli kultaa huuhtomassa. Ihan hauska työpaikkaetu.
Tälläkin kertaa tunti vain hävisi jonnekkin.
Jos on enemmän aikaa, niin on mahdollisuus ostaa itselleen aikaa koko päiväksi, ja jos kullanhuuhdonta alkaa kiinnostaa vielä enemmän, niin lähellä on isompi kullankaivuualue, missä kultaa voi kaivaa enemmän urakalla. Maa-aines huuhdotaan ränniä ja juoksevaa vettä hyväksi käyttäen. Rännipaikka maksaa 140€/vrk ja 400€/vk. Alueella voi majoittautua telttaan, tuoda oman asuntoauton tai ostaa majoituspalvelut Tankavaarasta.
Ai lopputulos? Löysimme muutamia kultahippuja, hienon hienoa kultahiekkaa, yhden hematiitin ja yksi isompi epidootti olivat löydösten joukossa. Kaiken löytämänsä sai talteen ja otettua mukaan annettuun muovitulpalla varustettuun putkiloon.
Vaikka kullan hinta on huipussaan ja löytämänsä kullan saa pitää, niin tällä tavalla tuskin rikastumaan pääsee, mutta hauskaa ajanvietettä kullanhuuhdonta on. Ja toisaalta, eihän sitä koskaan voi tietää, voittavathan ihmiset lotossakin.
Ensimmäisellä kertaa kanssamme samaan aikaan oli paikalla lapsiperheitä ja oikeasti muksutkin keskittyivät vaskaamiseen, paljon tapetilla olevan puhelimen selailun sijaan. Selkä- tai hartioiden jäykkyydestä kärsiville homma voi käydä tukalaksi. Penkit ovat sen verran matalalla, että kunnollista asentoa voi olla hankala löytää. Yleensä Lapissa on kesäisin paljon hyttysiä, mutta kuiva kesä on pitänyt sääskimäärän vähäisenä. Joitakin pieniä "öttiäisiä" oli, hyttysmyrkky olisi ollut paikallaan. Auringoltakin on syytä suojautua. Jos kullanhuuhdonta vähääkään kiinnostaa, niin tämän kokemuksen perusteella Tankavaaran Kultakylän kullanhuuhdontaa voi suositella kokeilemaan.
Tankavaaran Kultakylä sijaitsee noin 100 km Sodankylästä pohjoiseen, Tankavaarantie 31, 99695 Tankavaara +358 16626158
Lisätietoja löytyy Tankavaaran Kultakylän omilta sivuilta täältä.
Aiheesta aikaisemmin:
SUNNUNTAI 2.7.2017 08:29
Luoston ametistikaivos - paikka jossa pääset itsekin kaivamaan näitä Lapin kauniita jalokiviä