Aloitimme tutustumismatkamme Luoston keskustassa sijaitsevasta Ametistikaupasta.
– Avasimme kaupan tähän uuteen paikkaan kevättalvesta, ja kun kevään tulo kesti niin pitkään, niin pihatyöt ovat vielä vähän kesken, kertoi Ametistikaupassa työskentelevä Krista Lehtoaho ihmetellessämme mainoskylttien puutetta ulkopuolella.
Krista Lehtoaho esitteli meille Luostolla sijaitsevaa ametistikauppaa.
– Ylhäällä itse kaivoksen yhteydessä olevasta kaupasta löytyy myös koruja ja kiviä, mutta täällä Luoston Ametistikaupassa meillä on suurempi valikoima. Täältä on mahdollisuus ostaa tuliaisia käymättä itse kaivoksella, Lehtoaho jatkaa.
Kaupan kivikokoelmat ovat suuremmat kuin kaivoksen myymälän.
Pienen tutustumiskierroksen jälkeen lähdimme kohti määränpäätämme Lampivaaran ametistikaivosta. Sinne pääsee kahta reittiä, mutta varsinkin jos on moottoripyörällä matkassa, niin suosittelemme käyttämään Ukko-Luoston juurella sijaitsevalta parkkipaikalta lähtevää reittiä. Parkkipaikalta kaivokselle on vielä matkaa 2,6 kilometriä, joka pitää taivaltaa kävellen, sillä kansallispuistossa ei saa moottoripyörällä ajaa. Vaikka matka ei ole tuon pidempi niin kunnosta riippuen aikaa matkan tekoon kannattaa varata 35-45 minuuttia, sillä sinällään helppokulkuisen reitin haastetta lisää se, että matkaa tehdään ylämäkeen.
Kaivoksen kahvila toimii talvisin myös latukahvilana.
Jos laiskuus yllättää, voi tilata taksin, sillä paikallisilla taksiyrittäjillä puolestaan on lupa ajaa Ukko-Luostolta tulevaa huoltotietä pitkin Lampivaaraan, eli kaivoksen kahvilalle asti.
Lampivaaran kahviosta saa ostaa lipun ametistikaivoksen tutustumiskierrokselle. Näin kesäaikaan opastetut kierrokset lähtevät tunnin välein. Itse kaivosalueelle pääsemiseksi joutuu vielä kapuamaan portaita hyvän tovin. Noustessa kannattaa katsella ympärilleen, sillä kaivoksen huipulta voi nähdä koko Pyhä-Luoston tunturialueen upeat maisemat.
Kaivokselle on vielä loppunousu, mutta näkymät palkitsevat.
Kierroksella oli 20 henkilöä, jotka jaettiin kahteen ryhmään. Ulkomaalaiset vieraat lähtivät Matti Tuomaan matkaan ja meidät suomalaiset otti huostaansa Heli Mäcklin. Saimme aluksi aimo annoksen tietoa ametistikivestä sekä itse kaivoksen syntyhistoriasta.
Lampivaaran ametistikivi syntyi kaksi miljardia vuotta sitten syvällä maan uumenissa. Se on aikojen saatossa erikokoisten luolien seiniin muodostunut kvartsimuunnos, jonka rakentumiseen on tarvittu ajan lisäksi erilaisia kemiallisia aineita, vettä, 300-400 asteen lämpötila ja kova paine. Ametistia kehittyy yhden senttimetrin verran miljoonassa vuodessa. Lampivaara on ollut aikoinaan viisi kilometriä korkea, mutta jääkaudet ja eroosio ovat syöneet tämän alppimuodostelman ja aikanaan syntyneet luolat ovat romahtaneet. Nykyään Lampivaara on 380 metriä merenpinnan yläpuolella.
Vastaanottaja.
Saamelaiset ovat aina tienneet ametistiesiintymän olemassaolosta, mutta 80-luvun puolessa välissä Lampivaarassa tehtiin ensimmäinen valtaus. Sen jälkeen alue on ollut kahdella omistajalla, kunnes 1993 nykyinen omistaja Kaivosyhtiö Arctic Ametisti Oy osti kaivoksen.
Kaivostoimintaa alueella on ympäri vuoden ja se suoritetaan pientä hakkua käyttäen, eli täysin ilman koneita. Ametistikaivoksen tuotto on noin 100 kiloa ametistia vuodessa ja se menee täysin yhtiön omaan käyttöön.
Väkeä innokkaasti kaivamassa ametisteja.
– Kun kaivetaan näin rauhallisesti käsin, luontoa kunnioittaen, niin ametisteja riittää seuraavat 500 vuotta. Jos paikalle tuotaisiin kaivuukoneet, niin ametistit loppuisivat viidessä vuodessa, Heli Mäckin kertoo.
Sitten itse asiaan, ametistinetsintään. Lampivaaran Ametistikaivos on avokaivos tunturin päällä, eli kaivausta suoritetaan maan pinnalta käsin. Saimme jokainen oman pienen hakun ja lasten hiekkalaatikkoleikeistä tutun siivilän, johon kiviä kerätä. Jokainen löysi mieleisensä paikan ja alkoi innolla kaivamaan. Toden totta, heti alkoi löytyä näitä kauniita kiviä.
Hakku ja kaivauskuoppa.
Meille oli annettu selkeät ohjeet, miten erottaa ametisti muista kivistä, mutta toki optimistisia harhaosumiakin amatöörimainarille tuli paljon eteen. Aika meni tosi joutuisasti, joten on vaikea arvioida kuinka pitkän ajan siinä kuoppiemme edessä kyykimme. Useasta huomasi, ettei olisi malttanut lopettaa, kun annettu kaivuuaika tuli täyteen. Kaivaminen oli sen verran antoisaa, että ymmärtää hyvin niin sanotun "kivihulluuden", mistä oppaat puhuivat.
Palautimme saamamme hakut ja siivilään kerätyt "aarteet" huuhdeltiin. Pääsymaksuun kuuluu, että jokainen saa valita mukaansa yhden ametistin, joka mahtuu suljetun kämmenen sisään. Tällä kertaa ei mitään "jätti-isoa" ametistia löytynyt, mutta kaksi kaunista kiveä meidänkin matkaamme lähti.
Valokuvaajan ametistisaalis. Vain yhden sai pitää.
Virallisen kierroksen jälkeen jäimme vielä keskustelemaan oppaamme Heli Mäcklinin kanssa.
– Meitä on täällä 10 henkilöä töissä ympäri vuoden. Itse olen ollut täällä puolitoista vuotta. Tämän parempaa "toimistoa" saa hakea, Sodankylästä lähtöisin oleva Heli Mäcklin myhäilee ympäröivään näköalaan viitaten.
– Työ on todella monipuolista. Tietysti opastuskierrokset ympäri vuoden ja sen lisäksi olemme eri toimipisteillä: Luoston ametistikaupassa, missä sijaitsee myös meidän toimistomme, kahvila tuossa alhaalla on auki kesällä ja talvella se toimii latukahvilana. Täällä vierailee vuosittain noin 14 000 ihmistä. Lisäksi teemme muun muassa kaivaus- ja huoltotöitä. Mikään päivä ei ole koskaan samanlainen, mikä on hyvä asia, luettelee Heli Mäcklin.
Oppaamme Heli Mäcklin arvioi kaivajan kivisaalista.
Lähdemme laskeutumaan alas portaita. Meidän kanssamme samaa matkaa tulee ulkomaalaisryhmää opastanut Matti Tuoma eväsleipäänsä syöden.
– Välillä on vähän kiire. Tämä on tämmöinen kävelevä lounas, Matti Tuoma toteaa hyväntuulisena.
– Olin aikaisemmin Tankavaaralla töissä. Vaikka en olekaan opiskellut geologiaa, niin jo siellä opin paljon eri kivilajeista ja kullasta tietenkin. Olen itsekin harrastanut kullankaivuuta seitsemän vuotta. Kun pääsin tänne ametistikaivokselle töihin, niin täältä olen saanut lisää mielenkiintoista oppia alasta. Päivässä oppii erottamaan ametistin muiden kivien seasta, sen tunnistaa jo painosta.
Matti Tuoma opasti ulkomaalaisia vieraita ja kertoi pitävänsä työstä, koska kaivoksella kaikki ovat 'yhtä perhettä'.
Meidän työpäivämme ovat keskimäärin kahdeksan tunnin mittaisia, mutta ei täällä kelloa katsella. Töitä tehdään sen mukaan, mitä pitää milloinkin hoitaa. Esimerkiksi kun ametistit lajitellaan koon mukaan ja varsinkin valmiita myyntiin meneviä kiviä lajitellessa aika unohtuu helposti. Meillä on todella mukava työporukka, kuin yhtä perhettä. Siksi täällä viihtyy niin hyvin, kehuu Matti Tuoma työtään.
Jos "kivihulluus" iskee, niin ametistikaivokselle pääsee kaivamaan vaikka päivittäin jos ostaa kaivoksen osakkeen. Osakkeen hinta on 190 €. Yksin tätä urakkaa ei tarvitse suorittaa, sillä osakas saa tuoda mukanaan vieraan hakkua heiluttamaan. Onhan tuossa hieno lahjaidea ihmiselle, jolla on jo kaikkea. "Harva meistä voi sanoa omistavansa kaivosyhtiön", oppaat vitsailivat osakkeista kertoessaan.
Jutun kirjoittaja löysi komean ametistin.
Vierailu Luoston Lampivaaran Ametistikaivokselle oli antoisa ja mielenkiintoinen. Samalla tuli suoritettua päivän reippailut. Tarkempia tietoja Lampivaaran Ametistikaivoksesta ja aukioloajoista löydät heidän omilta nettisivuiltaan.
Kahvila ja sen ympäristö ylhäältä päin.
Pyhätunturin selkää Luoston kaivokselta nähtynä.
Valmiiksi hiottuja ametisteja.