Nelinkertainen maailmanmestari kävi näyttämässä sladin mallia MP-messuilla

Nelinkertainen sivuvaunuratapyöräilyn maailmanmestari Pekka Päivärinta, purkkarinaan Kirsi Kainulainen avasivat kautensa ajamalla näytösluotoisesti muutaman kierroksen MP16-näyttelyn testiradalla. Renkaiden lämmettyä saatiin nähdä mestarin ottein sladissavetoja kurveissa. Radan kapeus esti täydelliset luisut, mutta hienosti lähti renkaista kurveissa ääntä ja moottorin komeista paukahduksista suoralla voidaan olettaa, että konekin on saatu kisakuntoon. Näytösajon jälkeen vaihdoimme muutaman sanan menneestä kaudesta ja kurkkasimme myös tulevaan kevääseen.

Pekka Päivärinta on ehdottomasti Suomen kokenein ja menestynein sivuvaunuratamoottoripyöräilijä. Nelinkertaisen MM-mestaruuden lisäksi, uran aikana on tullut kolme MM-hopeaa ja vuoden tauon jälkeen radalle viime kaudella palannut Päivärinta saavutti ensimmäistä kauttaan purkkarina olleen Kirsi Kainulaisen kanssa MM-pronssia.

– Olosuhteet huomioon ottaen edellinen kausi meni hienosti. Ensimmäinen kauteni purkkarina ja heti MM-pronssi, aloittaa Kirsi. – Läpi kauden pyörän kanssa oli ongelmia. Pyörässä oli tehon puutetta, 30% tehoista hävisi jonnekin, emmekä löytäneet siihen syytä. Siitä huolimatta jossakin vaiheessa näytti, että meillä olisi mahdollisuus ihan podiumin korkeimmalle korokkeelle asti.

Purkkarilla pitää kiirettä.

Purkki nurin Brand Hatchin radalla Englannissa

– Sarjan viidennessä osakilpailussa Englannin Brands Hatchissa vedin lipat ja se oli täysin oma vika, Päivärinta harmittelee. – Vajaatehoisen pyörän takia ajoin itseni piippuun ja kyseisten kisojen säännöissä oli epäselvyyksiä, joista me emme tienneet mitään. MM-sarjan kärjessä ajaneet Tim Reeves/Gregory Cluze keskeyttivät jo aiemmin ja olimme kisassa kolmantena. Emme tienneet, etteivät edellämme olleet ajaneet lainkaan MM-kisapisteistä, vaikka samassa lähdössä olivatkin, eli olimme kiinni täydessä MM-pistepotissa. Halu päästä podiumille oli päällimmäisenä. Perä lähti nopeassa mutkassa, purkki kaatui ja Kirsi jäi pyörän alle. Kuperkeikassa pyörä säästyi vähin vaurioin, mutta Kirsiltä murtui kylkiluu.

Pekka ja Kirsi kertoivat menneestä kisavuodesta.

– Parin viikon päästä onnettomuudesta olivat seuraavat kisat Assenissa, jossa kylkiluumurtuma aukesi uudestaa. En ollut ihan parhaimmillani, joten menetimme siinäkin pisteitä, olimme kuitenkin podiumilla, Kirsi kertaa tapahtumia.

Mikä saa soolokilpa-ajajan hyppäämään vaativaan purkkiorjan osaan?

– Halu saada uusia kokemuksia. Siinä on valtavasti haastetta, sillä purkkiorjana oleminen ei ole mitään helppoa hommaa. Se adrenaliiniryöppy, mikä siitä tulee. Samalla pääsee etsimään omia rajojaan. Esimerkiksi äsken kun ajettiin täällä näytösradalla, niin se on huomattavasti vaikeampaa ja raskaampaa, kuin oikealla radalla. Vauhdin kiihtyessä G-voimat ovat omalta osaltaan helpottamassa liikkumista puolelta toiselle. Pekka on hyvä, tasainen ja ennenkaikkea turvallinen kuski, joka osaa ottaa huomioon, miten toinen on kyydissä. Ihan kenen tahansa purkkiorjaksi en lähtisi. Tykkään toki ajaa soolona. Jääradalle saan soolon kaverilta lainaan, ja roadracing-sooloajo tulee mukaan vasta MM-kauden jälkeen, jos intoa ja rahaa vielä sivuvaunukauden uurastukselta riittää.

Sladissa on kiva ajaa - radalla.

Kisaa Suomessa

Teidät nähtiin viimekaudella kerran ajamassa SM-sarjassa, jonka voititte lähes näytöstyyliin. Miltä tuntuu ajaa Suomessa ja esimerkiksi tämän kaltaisissa näytösajoissa?

– Näytöstyyliin? No, en nyt ihan niinkään sanoisi. On aina positiivista ja hienoa, kun pyydetään tulemaan. Näin saadaan meille ja koko tälle lajille näkyvyyttä. Meidän sivuvaunupyörä on ollut täällä esillä koko MP-näyttelyn ajan. Ihmiset ovat tulleet ihmettelemään, että mikä tämä on? Joku sukellusvenekö? Suomessa sivuvaunumoottoripyöräily on vielä aika tuntematon laji.

Esimerkiksi Briteissä laji on todella tunnettu ja suosittu. Siellä lienee tämän lajin kovalaatuisin British Suberbike eli BSB-sarjan sivuvaunuluokka. Oletko koskaan harkinnut siirtyväsi ajamaan kyseiseen sarjaan?

– Olen sitä joskus harkinnut. Brittisarja on hieno, mutta täältä päin katsottuna brittisarjan mestaruutta ei noteerata millään lailla. Meidän sponsoreille se ei toisi vastaavaa hyötyä, joten jo rahoituksen saaminen olisi vielä kovemman työn takana. Sitäpaitsi maailmanmestaruus muistetaan aina, siinä on ihan eri tatsi, eli MM-sarjassa ajetaan jatkossakin, Pekka Päivärinta vastaa.

Tälle vuodelle näyttää valoisammalta.

Kesä täynnä mahdollisuuksia

Kauden "aloitus" nähtiin juuri äsken täällä tänne rakennetulla harjotteluradalla. Miten tästä jatketaan?

– Tämän kauden suunnittelu on aloitettu hyvissä ajoin jo viime vuoden puolella, että me ja pyörä olemme parhaassa kisavireessä Viime kautta pyörässä vaivanneen tehon puutoksen syy on nyt löydetty ja korjattu. Siltäkin osin kaikki pitäisi olla kunnossa. Nyt pystytään keskittymään vain suorittamiseen. Toki tämä laji ja menestyminen on monesta eri osa-alueesta kiinni ja tuuriakin aina tarvitaan. Vapaa-aikaa ei juuri jää. Olemme lisäksi molemmat yksityisyrittäjiä, joten kuukaudessa on maksimissaan kaksi vapaa-iltaa - kiirettä riittää.

– Maaliskuun puolessa välissä lähdemme Ranskaan, jossa järjestetään viikon mittainen ajoleiri. Ajemme varmaankin 2-3 harjoituspäivää. Tarkistamme, että kaikki varmasti toimii ja otamme hieman tuntumaa paussin jälkeen. On hyödytöntä ajaa enempää, muuten ajaa helposti itsensä "tukkoon" ja lisäksi se olisi rahan tuhlausta. Sitä ennen jääratakausi alkaa 13.2 Seinäjoella. On vielä epävarmaa saadaanko sivuvaunuluokkaan tarpeeksi pyöriä, että sitä voidaan ajaa.

Näytösajon jälkeen pyörä pitää saada takaisin ständille.

– Ajan muutaman kilpailun jäärata soolo-pyörällä, Kirsi lisää. Kotimaassa aikatauluihin saatiin sopimaan Jurvan Botniaringin avauskisat ja Imatranajo, siellä luonnollisesti olemme mukana.

Pekka Päivärinnan ja Kirsi Kainulaisen edesottamuksia voi seurata heidän molempien omilta sivuiltaan. Pekan Facebook-sivuille pääset tästä.

Molempien mielestä sivuvaunumoottoripyöräily on turhan tuntematon laji Suomessa.