Tule tutuksi Motoristien Kriisipalvelun kanssa: esittelyvuorossa Ville

Uutiset

Motoristien Kriisipalvelu antaa henkistä ensiapua onnettomuuden tai läheltäpiti-tilanteiden jälkeen moottoripyöräilijöille ja heidän läheisilleen. Apua annetaan puhelimitse tai kohtaamalla silmästä silmään apua tarvitsevan kanssa. Tässä juttusarjassa esittelemme henkilöitä, jotka antavat luottamuksellista apua Motoristien Kriisipalvelussa. Jos tarvitset apua, niin älä epäröi ottaa yheyttä: vertaistuki motoristilta motoristille tarjoaa parasta henkisen ensiavun laatua.

teksti: Erkki Mäki
valokuvat: Ville Taipale

Tämän juttusarjan tarkoituksena on tehdä tunnetuksi henkilöitä, jotka antavat tukea Motoristien Kriisipalvelussa. Kyse on matalan kynnyksen pyyteettömästä avusta motoristilta motoristille.

Kenelle apu on tarkoitettu? Kaikille motoristeille ja heidän läheisilleen, jotka ovat olleet mukana mp-onnettomuudessa tai läheltä piti -tilanteessa. Tärkeintä on se, ettei jää hautomaan asiaa, vaan ottaa yhteyttä tapahtuneen tiimoilta. Tapahtuma voi vaikuttaa vielä vuosien kuluttuakin, joten kannattaa purkaa asia pois.

Motoristien Kriisipalvelussa koulutetut henkilöt vastaavat avun antamisesta. Lisätietoja Kriisipalvelun Facebook-sivuilla täällä.

Ville

Ensimmäisenä Motoristien Kriisipalvelusta on esittelyvuorossa Ville Taipale:

– Mun nimi on Ville Taipale. Olen 37-vuotias vähän kaikkea tekevä. Moottorilla kulkevat laitteet, erityisesti moottoripyörät ovat minua kiehtoneet pienestä asti ja vieläkin niissä on jokin, joka saa sydämen lyömään vähän nopeammin, kun kuulee esimerkiksi Ducatin kuivakytkimen äänen.

Oma tieni 2-pyöräisten maailmassa meni sitä perinteistä reittiä. Ensin mopo, sitten kevari ja siitä ison pyörän sarviin. Eri malleja on alla käynyt, esimerkiksi Honda XLV1000 Varadero ja Yamaha R1. En ole koskaan ollut kapeakatseinen pyörien mallien suhteen, koska jokaiselle on paikkansa ja tarkoituksensa.

Elämäni sai vähän erilaisen käänteen vuonna 2017. Jouduin työtapaturmaan, jonka seurauksena sairastuin monimuotoiseen paikalliseen kipuoireyhtymään (CRPS). Suomeksi tää tarkoittaa sitä, että mulla on jatkuvat hermokivut. Auksi hermokipu oli vain vasemmassa kädessä, mutta taudin yksi kurjista puolista on se, että se myös leviää. Nykyään minulla on tämä tauti niin käsissä kuin jaloissa.

Tämähän tiesi sitä, että jouduin luopumaan moottoripyöräilystä. Tää oli itselle kova pala. Ajaminen oli tapa saada ajatukset järjestykseen ja rauha ympärillä olevasta maailmasta. Tämä kun ”vietiin” pois, oli kuin olisi tyhjän päälle tippunut.

Olen ylpeä juntti ja sitäkautta aika periksi antamaton niin ajan kanssa, kun pääsin sinuiksi uuden itseni kanssa, aloin haastamaan itseä ja kipua. Hiljalleen olen itseä siedättänyt kivulle ja vihdoin tänäkeväänä olin taas pyörän sarvissa ja voin sanoa että se tunne oli sanoin kuvaamaton!

Olen myös aktiivinen vertaistukityössä ja olenkin toinen juontaja Kompleksinen kaksikko podcastissa. Ajan myös vuonna 2025 kilpaa mönkijä-motocrossissa ja tuon tätäkautta tietoisuutta kipupotilaista ja kannustan muita kipupotilaita uskomaan unelmiin.

Tällähetkellä moottoripyöränä löytyy isäni Suzuki T250 vm.1972 Tätä rakennellaan talven aikana Scrambler tyyliseksi.

Mukavia tallihetkiä toivottaen,

Ville