Kirsi Kainulaisen vauhti yllätti tiimin positiivisesti Valencian testeissä

– Tulin viime yönä lentämällä takaisin Suomeen. Tässä on puolensa, kun pyörä kulkee tiimin mukana ja itse menen lentämällä perässä. Matka taittuu nopeammin, mutta sellaiselle ihmiselle, joka ei tykkää ihmispaljoudesta niin lentokentät ovat välillä vähän stressaavia paikkoja. Onhan se silti helpompaa kun ei tarvitse pitkiä matkoja istua autossa.

Entä muuten, kun oletkin nyt ihan yksin reissussa?

– Vaikka olen avoin ja sosiaalinen ihminen, niin kuitenkin olen tietyllä tavalla erakkoluonne. Varsinkin kun teen ja keskityn täysillä, niin on helpompaa, kun tarvitsee olla vastuussa vain itsestään. Saa kulkea, mennä ja tehdä aikataulut ihan omien fiilisten mukaan. Mutta jos joutuu olemaan pitkiä aikoja vieraassa paikassa ja haluaisi esimerkiksi jutella suomen kielellä, niin silloin huomaa että onpas sitä aika itsekseen matkassa.

Mutta ne ovat pieniä hetkiä ja normaalisti ei ole edes aikaa miettiä sellaista. Ajatukset ovat itse toiminnassa, ajamisessa. En tarvitse mitään ulkopuolista tai ketään tuttua ja turvallista vierelle. Esimerkiksi eilen, kun meillä oli kokonaan vapaapäivä ja kaikki vain odotimme kotiinpääsyä, niin ehdin jo pitkästyä. En jaksa kiinnostua mistään toisen maan nähtävyyksistä. Saatan käydä jossakin kävelemässä ja katselemassa, mutta ei ole mitään sellasta fiilistä, että nyt pääsee shoppailemaan, sinne, tänne ja tuonne. Pari tuntia korkeintaan ja sitten olen jo valmis lähtemään kotiin.

Onko kielen kanssa haasteita?

– Treenit meni hyvin ja vaikka on itse puhun täysin tankeroa rallienglantia, niin pärjään sillä ja tulen ymmärretyksi. Enkä koe, että olisin yksinäinen tai ulkopuolinen vaikka omaa kieltä en pääsekään puhumaan. Ei minun tarvitse koko aikaa jutella. On helpompi, että saa olla välillä hiljaa. Ne nauroivatkin välillä, että kun kuuntelee suomalaisten haastatteluja, niin se on pari sanaa ja se on siinä. Sanoin, että niin, vastatamme siihen mitä kysytään ja se riittää.

Mikä oli isoin anti kuluneella viikolla?

– Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tilaisuus keskittyä sataprosenttisesti pelkästään ajamiseen ja sen parantamiseen. Tämän kolmen päivän aikana menin harppauksin eteenpäin. Ajamisesta on monen vuoden kokemus, mutta kun näkee paperille kerättynä pieniä yksityiskohtia ja pääsi katsomaan, mistä kierrosaika koostuu, näkee omat virheet ja sen, missä on heikoin lenkki.

Kun sitten taas laittaa kypärän päähän, on helppo keskittyä siihen, että sillä sektorilla se oli huono juttu ja nyt kun koitan tehdä sitä ja tätä, niin katsotaan miksi kierrosaika muuttuu. Melkein joka kerran, kun menin radalle, kierrosaika parani ja missä aikaisemmin oli ollut heikkouksia, sain ajettua kyseiselle sektorille paremman kierrosajan. Se on se isoin juttu ja olen siitä tosi kiinnostunut ja hyvilläni.

Ennen minulla on ollut kavereita auttamassa, siitä heille iso kiitos. Kaikki on tullut tosi tarpeeseen, mutta jos kukaan ei ole päässyt matkaan, niin olen "tolskannut" yksinäni, huoltanut ja laittanut pyörää, ei ole ollut mitään tiedonkeruuta eikä siinä kiireen keskellä ole ollut edes mahdollista niitä käppyröitä tutkia, kun piti olla jo radalle menossa. Nyt itse ajaminen on päällimmäinen juttu, ei tarvitse huolehtia mistään muusta, joten energiaa riittää ajamisen kehittämiseen.

Jännittääkö?

– Kahden viikon päästä 14.4 alkaa kausi. Ensimmäinen kisa ajetaan Assenissa. Kyllähän se jännittää. Testit meni hyvin ja tiimikaveri Manuel Wienen on hyvä vertailukohde. Siinäkin mielessä jännittää, kun tiimikaveri ajaa kotiradallaan, eli onko ero isompi siellä hänen kotiradallaan vai pystynkö ajamaan jo lähelle samaa, kuin mitä Manuel ajaa.

Ratahan on tuttu sinulle entuudestaan.

– On joo. Vanhaa rataa olen ajanut soololla aikaisemmin ja tätä nykyistä sivarilla. Muistan kaikki paikat ja joka ikisen jarrutuksen, kaasunlöysäämisen ja kiihdytyksen sivarilla. Mutta kun lähdet ajamaan soololla, niin kaarteet ajetaan pikkusen eri tavalla. Ajolinja on välillä hyvinkin sama soololla ja sivarilla ajettaessa, mutta sivuvaunua hallitaan kurveissa jarrun avulla, kun soololla jarrutat ja sitten menet kaasulla. Vaikka se näyttää simppeliltä kuin mikä, niin se on todella vaikea, kovavauhtinen rata, jossa on pystyttävä pitämään huippunopeutta yllä. Ajolinjavalintojen pitää osua kohdalleen, että pystyt antamaan hanaa niin, että vauhti säilyy. Jos missaat nopeuden jossakin kohdassa, niin koko kierros on menetetty.

Mitä tavoitteita on tulevalle kaudelle?

– Tässä vaiheessa on vielä vaikea sanoa mitään tarkempaa, mutta tällä kilpailijaluonteella en halua siellä ihan vain rämpiä. Tavoitteenani on kehittää itseäni kuljettajana kauden loppua kohti niin, että lopputulos saadaan mahdollisimman hyväksi. Oltaisiin hyvillä sijoituksilla loppupisteissä. Se tarkoittaa, että pitää onnistua tasaisesti jokaisessa kilpailussa.

Kaaduit harjoituksissa. Mitä tapahtui?

– Nopeassa oikeassa lähti ensin peräpää luistamaan ja luisto siirtyi etupäähän ja karkas lopullisesti. Etunen luisti peräpään jälkeen alta. Se lähti ikäänkuin highsiderinä liikenteeseen, mutta sitten etunen mulkahti alta ja kun pito tuli takaisin niin ilmalentohan siitä tuli. Pyörä liukui ja läsähdin asfalttiin niin että rintaranka vähän rytkähti. Ei mitään sen kummempaa.

Pyörä meni vähän huonoon kuntoon, mutta onneksi oli varaosia. Sekin on helpottava tilanne. Onhan itsellänikin ollut varaosia iänkaiken mukana, mutta kun itseksesi touhuat, niin vastaavissa tilanteissa meinaa tulla kiire. Nyt olikin jännää, kun itse tulin skootterin kyydissä radalta, pyörä tuli perässä ja sitten alkoivat mekaanikot touhuamaan. Oli sellainen olo, että maltanko olla pois siitä. Kun pyörä oli siinä ihan lintassa, niin teki mieli käydä avuksi aukaisemassa joku ruuvi ja olla kaverina vaihtamassa jotakin osaa.

Mutta sopimuksessa on, että mekaanikot hoitavat pyörän ja kuski odottaa vieressä niin kauan, että pyörä tulee valmiiksi. Kyllä se on niin ammattitaitoinen porukka, että oli ilo seurata vieressä kuinka hommat hoidetaan. Mutta kun on tämmöinen ADHD-luonne, niin aika käy pitkäksi kun odottelet, ja kikkailet siinä vaan jotain.

Onko sarjassa muita naisia?

– NK SuperCup 1000-sarjassa yksi, Jolanda van Westrenen ja itseäni alemmassa NK ProCup 600 -sarjassa kaksi Anne Van Galen ja Patricia Kok eli ei seillä naisista ole tunkua.

Millä tavalla se näkyy varikolla?

– Toki he naiskuskeja ovat nähneet aikaisemminkin, ja yhtään naiskuskeja väheksymättä, he eivät ole välttämättä ennen nähneet näin kovavauhtista naiskuskia. He eivät osanneet odottaa, että pystyn ajamaan samalle tasolle, kuin tallikaveri siinä vieressä ja vielä täysin vieraalla pyörällä. Sekin pitää muistaa, että minulla ei ole tästä pyörästä aikaisempaa kokemusta, moottorin luonne on ihan erilainen ja runko vähän erilainen, kuin mihin olen tottunut oman pyörän kanssa. Päivä meni miettiessä, että minkälaisella alueella moottori toimii, minkälainen se runko on jarruttaa, kiihdyttää ja niin pois päin.

Vauhtia he varmaan eniten ihmettelivät, mutta muuten eivät olleet moksiskaan. Sitäkin ihmettelivät, että olen tottunut olemaan yötä siellä, missä pyöräkin on. Kysyivät että enkö halua mennä hotelliin yöksi? Vastasin, että minulle autossa on paras hermojen lepuutuspaikka, siellä varikoilla muiden kanssa.

Ihan kylmiltään sinun ei tarvinnut Valenciassa pyörän päälle hypätä. Ajoit talvella jäärataakin?

– Seinäjokea lukuunottamatta ajoin kaikki jääratakisat. Se on mukavaa, en osaa olla pois. Ei pitänyt ajaa kuin muutama kisa, mutta tuli pakkomielle ajaa kaikki. Se on sellainen syvän talven piristys. En keksi talveksi parempaa kuin hiihto ja jäärata. Ne ovat kaksi lajia, joiden parissa viihdyn.

Aiheesta aiemmin:

Kirsi Kainulainen uudesta sopimuksesta OW Cup -RR-sarjaan: "Tämä on sellainen joululahja, ettei tarvitse olla kiltti enää koskaan"

Kirsi Kainulainen palaa juurilleen ratamoottoripyöräilyn pariin Jerezin vaativalla radalla