Kirsi Kainulainen palaa juurilleen ratamoottoripyöräilyn pariin Jerezin vaativalla radalla

Kirsi Kainulainen on tasapainoillut Pekka Päivärinnan purkkarina viimeiset kolme vuotta. Näinä vuosina he saavuttivat koko mitalisuoran pronssista viime vuoden maailmanmestaruuteen, värisuoran täydentyessä tämän vuoden MM-hopealla. Heiltä löytyy sivuvaunuluokan jääradan SM-hopeamitaleitakin kaksi kappaletta. Ratamoottoripyöräilyn Kirsi Kainulainen aloitti soolopyörällä ja nyt hänelle avautui tilaisuus palata vaihteeksi tämän lajin pariin.

Lokakuun viimeisenä viikonloppuna ajetaan Espanjan Jerezissä CEV-sarjan osakilpailu, johon Kainulainen osallistuu Motomarket Racing Teamin riveissä. Pyöränä on Superbike-luokan Kawasaki ZX-10R. Tavoitimme Kirsi Kainulaisen maanantai-iltana puhelimitse.

Mikä on Espanjan CEV-sarja?

– Se on Espanjan mestaruussarja. Varmaan MM-sarjan jälkeen yksi kovimmista Euroopassa ajettavista sarjoista tänä päivänä. Siellä ajetaan esimerkiksi junioreiden MM-sarjaa ja juniorit käyttävät sitä ponnahduslautana varsinaiselle MM-tasolle, selittää Kirsi Kainulainen.

Mikä sai lähtemään kokeilemaan juuri tähän kyseiseen sarjaan?

– Vuosien saatossa on tullut ajettua monenlaisissa kisoissa ja vastusta löytyy kyllä sekä Suomesta että muualtakin. Mutta haluan käydä kokeilemassa mihin rahkeet riittävät. Miten paljon pitää parantaa, että pystyy ajamaan jonakin päivänä ehkä ihan siellä kärjessä.

Se on testikilpailu itselleni, ja samalla kartoitan mikä sarja olisi paras vaihtoehto, kun kuitenkin on tarkoitus ajaa soololla ensi vuonna.

Maailmanmestari palaa juurilleen.

– Lähden testimielessä Jereziin ja lisäksi tuhatkuutioinen pyörä on ihan uusi ulottuvuus. Minulla ei ole mitään pakkomiellettä ajaa isolla pyörällä. Voisin ajaa vaikka Moto3-luokan pyörällä, mutta sain nyt tällaisen mahdollisuuden. Kuparisen Motomarket Racing Team on työskennellyt Espanjassa jo monta vuotta, ja sen takia päädyin ottamaan yhteyttä juuri heihin. Tiedän, että heillä homma toimii siellä hienosti ja kun heillä on 1000-kuutioinen pyörä, niin kokeillaan nyt sitäkin, Kainulainen pohtii.

Kuinka paljon pyörä eroaa kaikista aikaisemmista ajamistasi pyöristä?

– Painossa ei ole juurikaan eroa 600:seen, mutta kaikki teho tulee raakana ulos. Siinä kohtaa missä "tonnisessa" voima alkaa tulla vasta löytyä, niin kuussatasella mentiin jo kaasu pohjassa. Tonnisesta tulee raakaa ja rajua voimaa. Sen huomaa erityisesti jarrutusmatkassa. Kun lyödään vauhtia lisää, niin samalla hyrrävoimat kasvavat ja yhdessä moottorin tuoman voiman kanssa se kasvattaa jarrutusmatkaa siten, että kun joudut menemään kurveihin yhtä kovaa kuin kuussatasellakin niin se on huomattavasti raskaampi jarruttaa.

– Ja kyllä se aika paljon poikkeaa muutenkin. Piikillä olen ajanut joskus kohtuullista vauhtia ja ihan hyviä sijoituksiakin (SM-pronssi 2006 ja PM-pronssi 2007 toim. huom.) Silloin piikillä vauhti oli hyvällä tasolla. Kun aikoinaan vertasin 600:sta ja piikkiä niin kuusisataakuutioista pystyy vielä ajamaan suhteessa samalla tavalla, eli viemään vähän piikkimäisesti. Se ei ole nopein tapa, mutta niinkin sitä pystyy viemään.

Tonninen ja kuussatanen eroavat taas mutkissa ajettaessa toisistaan aika paljon. Tottakai pystyt ajamaan sillä vanhalla 600:sen tyylillä, mutta siten et pysty hyödyntämään sitä tonnisen voimaa. Ajotyyliä täytyy pystyä muuttamaan sillä tavalla kulmikkaammaksi, että mennään kovaa jarrun kanssa sisään, käydään kääntämässä pyörä ja äkkiä pyörä pystyyn, että on optimilinjassa. Sitten pääset nopeasti kiihdyttämään ja saat sen kaiken voiman hyödynnettyä siitä isommasta moottorista.

Vaikka eihän isompi pyörä aina välttämättä ole nopeampi. Sen huomasi hyvin tänä kesänä sivuvaunuluokassa. 600:lla sivarilla ajetaan samoja aikoja kuin tonnisella aikaisemmin. Siinä on kaikki painotekijät ja semmoiset ja just nämä hyrrävoimat ja muut. Eli ajotyyliä joutuu muuttamaan aika paljon.

Alastarossa pyörän asetuksia säätämässä Eeki ja Esko Kuparinen.

– Sen huomasin, että kun on vuosien kokemus ajamisesta, niin pystyi heti analysoimaan omaa ajamistaan, että miten tässä pitäisi tehdä ja toimia. Mutta kun on iskeytynyt selkärankaan jokin tietty ajotyyli, niin sen muuttaminen ei olekaan niin helppoa. Ymmärrät teoriassa miten asiat pitäisi toteuttaa, mutta käytännössä menee vielä niillä vanhoilla kaavoilla. Kun saan enemmän kierroksia alle ja keskityn siihen ajotyylin muuttamiseen, enkä niin välitäkään kierrosajoista, niin sitä kautta se oikea ajotyyli sieltä varmasti löytyy.

Ehditkö treenaamaan vielä Suomessa ennen tulevia kisoja?

– En ehdi. Kävin nyt ajamassa Alastarossa noin viitisenkymmentä kierrosta. Eihän Alastaro tietenkään ole sama asia, kun lähetään sitten ajamaan Jereziin. Jerezissä ajetaan pitkää, nopeaa ja leveää rataa. Sen näkee sitten siellä paikan päällä, että miten tuuliviirinä siinä edessä pyörii, mutta Alastaro on ihan hyvä tekninen rata.

Siellä pitää olla ajotyylin soveltua juuri siihen tonniseen. Se näyttää parhaiten, miten pyörää pitäisi, tai ei pitäisi viedä. Alkuun tuntui, että se on hirveä tykki, että pysyyköhän se yhtään käsissä. Itselleni oli positiivinen yllätys, että ajo lähti kulkemaan kohtuullisen hyvin heti ensimmäisestä kierroksesta lähtien.

Todella miellyttävä kokemus, eikä haitannut vaikka se meni keula pystyssä ja repi, ja tottakai otti voimille, mutta kiva ja positiivinen yllätys, että se lähti niinkin hyvin heti alkuun. Sopi aika hyvinkin käteen.

Mitä Jerezin jälkeen?

– Jerezin kisan jälkeen katsellaan lisää, että mitä ajetaan ja missä luokassa. Kuparisen kanssa olemme puhuneet ja käyneet läpi asioita.

Lähtökohtana Motomarket Racing teamillakin on, että tämä on testikilpailu myös sille, minkälaisella kokoonpanolla se voisi jatkossa mennä. Olisihan se hieno asia että pääsisi kiertämään suomalaisten kanssa, ettei tarvitsisi mennä ummikkona ulkomaille. Erityisesti olen kiitollinen Motomarket Kuparisen tiimille, että antoivat minulle tämän mahdollisuuden.

Kirsi Kainulainen ja Kawasaki ZX-10R valmiina Jerezin kisoihin.

Jerezin kisat ajetaan 28.-29.10. Pääsetkö tutustumaan rataan ennen kisoja?

– Onneksi siellä on hyvin treeniaikaa. Saan ajaa useamman puolen tunnin treenin torstaina ja perjantaina. Ne kun ajan läpi, niin pääsen pyörän kanssa enemmän sinuiksi. Pyörä tuntui hyvältä Alastarossa jo tuollaisenaan. Ei tarvinnut tehdä mitään isompia muutoksia. Tietenkin pyrkimys on se, että pystyisin nostamaan vauhtia, joten siellä sen näkee tarvitseeko siihen tehdä säätöihin muutoksia, mutta en usko. Tärkeintä on, että saan kierroksia alle.

Joko ajatukset ovat täysin tulevissa kisoissa? Millä mielin olet lähdössä Jereziin?

– Tänään päivällä ajattelin tuolla vesisateessa, kuravaatteissa elementtien välissä työskennellessäni, että onkohan jokaisella maailmanmestarilla elämä tällaista? Paleltaa niin kovasti, ettei työkaluilla saa töitä tehtyä kun sormet ovat niin kohmeessa. Varsinaista glamouria. Ei työssä itsessään mitään vikaa ole, kun siitä saa rahaa ja se mahdollistaa ajamisen. Mietin vain, että ovatko kaikki maailmanmestarit samassa veneessä, naureskeli Kainulainen.

– Jereziin lähdetään intoa täynnä ja hakemaan uudenlaisia juttuja omaan ajamiseen. Jännittää juuri sopivasti. Tulin juuri salilta treenaamasta, että pyörä pysyy näpissä, jatkoi Kainulainen hyväntuulisena.

Aiotko osallistua ensi talvena jäärätakilpailuihin?

– Varmaan aikataulujen puitteissa jotakin tulen ajamaan talvellakin. Ajan lainapyörällä ja oli alustavasti puhetta, että jos Mikko (Huttunen) ajaa niin ajaisin hänen kanssaan. Katsotaan miten nuo pyörä- ja luokkasysteemit menee. Jos Mikko nostetaan samaan luokkaan kuin missä minä ajan, niin mitenkä sitten. Jos Huttunen lainaa sitä pyörää, niin sitten ajetaan talvellakin, kertoo Kirsi Kainulainen vielä lopuksi.