– Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen viikonlopun kisoihin. Lauantaina ajettiin sadekelillä, lainakeulalla ja silti sijoitus heti hienosti kahdeksas. Tänään kisan alkupuoliskolla tekemieni ajovirheiden takia putosin useamman sijoituksen ja ajorytmi katosi täysin. Sijoitus lopulta 12, Pertti Lindegren kertaa kisatapahtumia.
– Muutenkin on hyvä fiilis. Maanantain ja tiistain välisenä yönä palasimme Ulla Kuljun ja muun teamin kanssa International Bridgestone Handy Race:stä, joka ajettiin Ranskan Le Mansissa. Tiistaina ja keskiviikkona olin töissä, eli jäi vain kolme iltaa / yötä aikaa saada pyörä kisakuntoon, sillä juuri ennen Ranskaan lähtöämme heitin pyörän kanssa kuperkeikat Motoparkissa HelRC 200 miles endurancen harjoituksissa. Pyörässä oli vain runko, moottori, sähköt ja takasvingi paikoillaan. Pitää kiittää kavereita ja RR-porukan yhteishenkeä ja avuliaisuutta, että pyörä saatiin ajokuntoon. Säätöihin sitä ei oikein ehditty saada, kun olen melko huono tulkitsemaan sanoiksi, mitä pyörä tekee. Joka tapauksessa avajaisviikonlopulta tuli 12 SM pistettä, se on hyvä alku ja olosuhteisiin nähden kaikki meni todella hyvin.
– Olen sanonut, että kun saan ensimmäiset SM-pisteet, niin lopetan. Nyt ei kuitenkaan tunnu ihan siltä. Tänä vuonna en suunnitellut ajavani varsinaista sarjaa. Tavoitteena kuitenkin on, että pääsisin ajamaan Imatralle. Haen IRRC-sarjaan villiä korttia ja Supersport Open -luokkaan olen ilmoittautunut.
Viimeisen kaatumiseni seurauksena reisilihaksen lähentäjä revähti eivätkä lääkärit osanneet sanoa, onko T-12 nikamassa oleva murtuma uusi vai vanha, mutta ei se ole juurikaan haitannut ajamista. Seuraavat SM-kisat ajetaan Kemorassa. Sinne ei ole ikävä, Kemora ei ole kohdellut minua hyvin, Pertti Lindegren vitsailee ja tarkentaa.
Kolhuja, kolhuja
– Olen aika uusi ratamoottoripyöräilyssä, aloitin vasta kolme vuotta sitten vuonna 2014. Ajaessani ensimmäistä kauttani Superstock 600B-luokassa, voitin molemmat kauden ensimmäisistä Superstock 600B -lähdöistä, kunnes Kemorassa kaaduin, ja silloin oli jo kopteri tulossa hakemaan. Siinä murtuivat niska ja kylki sekä munuainen, vasen polvi ja oikea peukalo vahingoittuivat. Kolme kuukautta pidin niskatukea, mutta pääsin kuitenkin syksyllä taas ajamaan.
Vuonna 2015 Botniaringin avauskisassa ajoin sadekelillä aika-ajoissa SM lähdön 2. ruutuun. Itse kisassa sekoilin lähdön ja olin 1. mutkassa viimeisenä, maaliin kuitenkin sijalla 7 ja B-luokan kolmantena. Saman kisan sunnuntain warm up:ssa 140 km/h vauhdista lähti taas "vehkeet lentoon", jouduin suoraan magneettikuvauksiin kun kumpikaan polvi ei taipunut ja 3 viikkoa myöhemmin Kemorassa aika-ajoissa taas päälleen ja polviin lisää kipeää.
Mutta kuitenkin ajoin loputkin kauden kisat. Viime vuonna Kemoran kisastartissa ensimmäisen mutkan joukkokolarissa sain kunnon osuman kilpakumppanin pyörän lentäessä takakatteeni päälle, mutta tästä onneksi selvisin kaatumatta. Koko ajan on ollut kova palo ajamaan. Viime kaudella sitkeys palkittiin. Ajoin Superstock 600B-luokassa ja Viron Cup:ssa molemmissa hopealle.
Lauantaina pääsin täällä ajamaan jo kärkiporukoissa. Se tuntui hyvältä. Pitäisi saada vain lisää treenikierroksia alle, mutta tällä kaudella mennään kisa kerrallaan. Jatkaisin mielelläni, mutta rahat ovat täysin loppu, harmittelee Pertti Lindegren.
Ulla Kuljun kanssa Le Mansissa
– International Bridgestone Handy Race:ssä Le Mansissa oli mahtavaa. Minua jännitti varmaan yhtä paljon, kuin ennen omia kisoja. Ajoin Ulla Kuljun pyörän starttipaikalle. Ajaminen oli todella jännittävää, sillä olihan suotavaa, että pyörän tulisi ehjänä paikalle. Hoidin lämppärit kiinni ja vielä kaiken lisäksi olin Ullan lähettäjä, eli hän oli yksin käsissäni siinä juuri ennen kisastarttia suuren yleisön edessä. Startissa oli perhosia yhtä paljon vatsassa kuin omissa kisoissa, ainoastaan kuolemaa en pelännyt, Pertti Lindegren muistelee Le Mansin kisoja.
– Siellä huomasi myös, miten pieniä meidän omat ongelmamme ovat. Nämä tyypit ovat selvittäneet tiensä tuonne vammoistaan huolimatta ja taistelevat tuolla hyvällä meiningillä. Pitää hattua nostaa. Kaiken kaikkiaan ikimuistoisen hieno reissu.
Oli hienoa olla Kulju Racing Teamissa mukana, ja jos tarvitaan olen mielelläni käytettävissä tulevalla SM-kaudella. On ollut niin kiire, ettei jatkosta ole vielä ehditty puhua mitään, Lindegren pohtii.
Olimme yhteydessä Ulla Kuljuun ja kysyimme, mitä mieltä hän asiasta on?
– Minun puolestani saa jatkaa ja toivottavasti jatkaakin. Pertin kanssa homma kyllä toimi niin järjettömän hyvin. Hänhän luki ajatukseni, että missä piti milloinkin olla, vastasi Ulla Kulju välittömästi.
Seuraavat kisat ajetaan Kemorassa 17.-18.6. Silloin nähdään radalla myös tuore maailmanmestari Ulla Kulju. Hän joutui jättämään väliin Botniaringillä ajetun avajaiskisan, sillä hänen pyöränsä saatiin sen verran tiimiä myöhemmin Ranskasta Suomeen, ettei sitä olisi ehditty kunnolla huoltaa.
Motouutiset.fi toivottaa kaikille RR-ajajille antoisaa Finnish Superbike kilpailukautta 2017.
Aiheesta aiemmin: Ulla Kulju valmiina tulevaan MM-taistoon: Säädöt saatiin kohdilleen Le Mansissa