Finnish Superbiken avajaiskisassa Botniaringillä - millaista olikaan kulissien takana?

Sunnuntain lämmittelyajot oli jo ajettu saapuessamme puolenpäivän jälkeen, ja radalla olivat kisat täydessä käynnissä. Kaiken kaikkiaan sunnuntaina kisattiin seitsemässä eri sarjassa Mini GP:stä Superstock 600 B:hen. Lauantain aika-ajoissa sivuvaunumoottoripyörien kisassa paalulle ajanut Markku "Make" Artiola / Joonas Salu jäivät saman päivän kisassa harmittavasti toiseksi vajaan puolentoista sekunnin erolla voittaneisiin Jari Oinoseen / Roope Pitkoseen.

Artiolan viisihenkinen tiimi oli odotustilassa ennen kello 15.10 starttaavaa seuraavaa sivuvaunumoottoripyörien osakilpailua. Saavuttuamme kotoisan naljailun saattelemina paikalle, saimme samantien luvatut kahvit pullan kera. Artiolan tiimissä ovat mukana kolmatta kauttaan Artiolan purkkiorjana eli purkkarina toimiva kouvolalainen Joonas Salu, Kari Miettinen, Matti Hagman ja Pia Koskela.

Sivuvaunupyörä on omanlaisensa taideteos

Artiola rakentaa itse pyöränsä.

– Tämä on ensimmäinen sivuvaunumoottoripyöräni, jossa on sähköinen kaasu. Tällä tavalla voi jättää pois kaasuvaijerin vedon taakse. Systeemi on ollut tällainen jo vuodesta 2008. Ennen tämän kauden alkua laitoimme öljynkierron ja jäähdyttimen uusiksi, että saimme lämmöt pysymään kurissa. Ne kun ovat aina aiemmin olleet liian korkeat. Ajattelimme silloin, että pyörä on kunnossa, mutta eräs ystäväni huomasi, että peräpää oli revennyt, joten laitoimme pulkan lavetin ja kaiken koko peräpäästä vielä uusiksi. Kauden päätöskilpailussa 2014 Virtasalmella peräpää jo varmaan oireili, mutta siellä oli märkää, joten vika jäi varmaan sen vuoksi huomaamatta.

Artiolan rakentamassa sivuvaunupyörässä saa renkaitten kulmat säädettyä kaikkiin tarvittaviin suuntiin. Kuten soolopyörässä, myös sivuvaunupyörässä paras pito saadaan kuivalla kelillä aikaan sileillä renkailla. Sadekelin renkaat ovat uritetut, mutta kumiseos on sellainen että jos niillä ajaisi kuivalla asfaltilla, syttyisivät ne palamaan. Renkaat maksavat 300 euroa kappale, ja ainakin takarengas menee varmasti vaihtoon kisaviikonlopun jälkeen.

Keskinopeudet nousevat Botniaringillä sadekelillä noin 115 km/h ja kuivalla noin 128 km/h. Artiolan tämän viikonlopun vastaavat nopeudet olivat 117 km/h ja 130 km/h. Sivuvaunumoottoripyörissä ei käytetä renkaanlämmittimiä. Löytyykö tämä sääntökirjasta vai johtuuko se herrasmiessopimuksesta, sitä Artiola ei muista.

– Pyörä painaa nesteineen ilman kuskia 225 kiloa. Pyörässä on 30 litran bensatankki, josta osan tilavuudesta vie tankin sisällä oleva "mömmö", joka estää nesteen heilumisen ajettaessa. Pyörä kuluttaa 10 litraa/20 kilometrillä, kertoo puolestaan Kari Miettinen.

Tiimi on tiivistä yhteistyötä

– Tutustuin Makeen yli kymmenen vuotta sitten, kun moottorikelkastani katkesi kampiakseli. Uusi osa asennettuna olisi maksanut enemmän kuin mitä sen kelkan arvo oli, jolloin paikallisen yrittäjän vihjeestä käännyin Maken puoleen, joka sai korjattua kelkan ajokuntoon korjaamalla vioittuneen osan. Lupasin silloin Makelle, että jos vain voin, niin jelppaan mielelläni. 

Itsekin aikanaan enduroa ja motocrossia harrastuksekseen ajanut Miettinen on siitä lähtien ollut mukana Artiolan tiimissä.

– Koska olen eläkkeellä, minun on muita helpompi lähteä matkaan, varsinkin jos kisamatkat osuvat arkipäiville, kertoo nyt päämekaanikkona toimiva Miettinen.

Purkkarin osuus on merkittävä

Kouvolalainen Joonas Salu keikkuu kolmatta kauttaan Artiolan purkkiorjana, eli purkkarina. Joonaksen kaveri, joka tunsi Artiolan, yllytti kokeilemaan purkkarina oloa.

– Testasimme asiaa kerran, ja heti sen jälkeen olimmekin ensimmäisissä kisoissa Pärnussa Maken rakentamalla uudella pyörällä.

Ilmiselvästi yhteistyö on toiminut hyvin, sillä Artiola on koko ajan parantanut omia rataennätyksiään jokaisella ajetulla kilparadalla. Koska kisan aikana heidän välillään ei ole puhe- eikä kuuloyhteyttä, purkkarin ja kuskin yhteistyön täytyy olla saumatonta. Yksikin väärä purkkarin liike hidastaa vauhtia ja pahimmillaan suistaa pyörän radalta.

– Radalla ollessa unohtaa kaiken muun. Ajoittaminen on isoin ja tärkein osa purkkarina olossa. Turha kiire pitää saada karsittua pois. Ensimmäisellä kaudella olin kisojen jälkeen aina jalat ja kädet täynnä mustelmia. Nyt ei enää edes lihakset kipeydy. Mitä saumattomammin kaikki menee, sen rauhallisemmin ja vähemmällä energialla kisan saa vietyä läpi, valaisee Joonas tätä hurjaa osaansa, johon moni ei vapaaehtoisesti ryhtyisi.

Kalenteripeliä

Karin apuna ja kisoissa bussin kuskina toimiva Matti Hagman kävi viime kaudella harjoittelemassa kahden viikon mittaisella kisamatkalla, joka ulottui Pärnun kautta Tsekeissä ajettuun kisaan. Imatralla asuva ja Savonlinnassa työssä käyvä Hagman ei ihan jokaiselle reissulle ehdi. Bussia aiemmin työkseen ajaneelle Matille kuskin osa on sinällään ihan tuttua, mutta tätä bussia täytyy ajaa paljon pehmeämmin, kuin tavallista, etteivät kuljetettavat tavarat ja pyörät pääse liikaa heilumaan. Kaiken kaikkiaan neljä kuskia / mekaanikkoa laittoivat ennen kauden alkua kalenterinsa kuntoon ja sopivat, kuka on mukana missäkin kisassa.

Tiimin teltalla käy kaiken aikaa muidenkin tiimien kuskeja, purkkareita ja muuta henkilökuntaa. Juttua riittää ja huulenheitto on välillä rankkaa.

– Oinonen on tämän hetken pahin painajainen, Artiola heittää, kun eilisen kisan voittanut Jari Oinonen tulee paikalle.

– Minähän kerroin missä kohtaa ajan ohitsesi, Oinonen maksaa takaisin.

Myös ruoka- ja juomahuollon pitää pelata

Kaiken tämän keskellä kaikesta muusta pitää huolta Pia Koskela. Jo 11 vuoden ajan hän on muun muassa varmistanut, että tiimin ihmiset saavat ruokaa ja juomaa aina tarvittaessa. Hänelle kisat alkavat aina päivää aikaisemmin.

– Edellisenä päivänä käyn kaupassa ja teen ruoat valmiiksi ja pakkaan ne autoon. Kotona on helpompi kokata, eikä täällä ole edes kunnon tiloja, missä laittaa. Kaikki sivuvaunupyörätiimit pitävät tiiviisti yhtä. Iltaisin olemme millon kenenkin katoksella ja tarvittaessa täältä löytyy ruokaa, jos sitä joku haluaa tulla syömään. Päivittäin on tarjolla kaksi lämmintä ateriaa, ja siihen välipalat ja kahvit päälle.

Viime vuonna Riikassa Koskelan ruokakuntaan kuului 15 henkilöä.

– Päätettiin yhdessä, että on helpompaa ja kaikin puolin viisaampaa, että hoidan keskitetysti kaiken, ettei jokaisen tarvitse erikseen pohtia asiaa.

– Olemme kaikki kuin yhtä perhettä. Vaikka jutut ulkopuolisten korviin kuulostavat välillä hyvinkin rajuilta, niin kaikkia autetaan aina kaikin keinoin. Jos esimerkiksi jonkun pyörään tule vika kesken kisojen, niin kaikki auttavat, että kisa voi jatkua. Kisoissa ollaan tosissaan, mutta ei tarvitse olla liian tosissaan.

Itsekin joskus purkkarina huvikseen tai näytösajoissa istunut Pia katsoo mielellään sivuvaunumoottoripyöräkisoja.

– Mieluummin minä niitä katson, kuin yksäreitä. Kuskin ja purkkarin yhteistyötä on kiva katsoa. Hyvän purkkarin työskentely näyttää parhaimmillaan siltä, kuin kissa olisi kyydissä.

Vaikka hän on purkkarin paikalla ollutkin, niin kisakyytiin hän ei suostu.

– On ihan eri asia olla näytösvauhdissa kyydissä. Olen sitäpaitsi aivan liian kevyt. Tarvitsisin 20 kiloa lisää, niin kykenisin estämään pyörän kaatumisen kurveissa. Makella on ollut aiemmin kyllä kaksi naispurkkaria ja tällä hetkellä Pekka Päivärinnan purkkarina toimii Kirsi Kainulainen, joka ajaa itse lisäksi kilpaa 600:ten luokassa. Kaiken kaikkiaan Makella on ollut koulutuksessa 40 purkkaria.

Startti ja kisa

Kisan startti alkaa lähestyä. Pia lähtee auttamaan Artiolaa, kun taas Kari ja Matti kiinnittävät kuomun kisapyörään tarkistaen samalla, että pyörä on kisakunnossa. Karin kehotuksesta pääsen kokeilemaan, miltä tuntuu olla sivuvaunumoottoripyörän kuskin paikalla. Voin kertoa, että ajoasento on äkkiseltään todella outo. Ylimääräistä tilaa ei ole mihinkään suuntaan, mutta kokemuksena se on hauska ja mielenkiintoinen.

Koska eilinen aika-ajo määrittää tämänkin päivän kisajärjestyksen Artiola pääsee aloittamaan paalupaikalta.

– Aina kun paalulta pääsee lähtemään, on perhosia vatsassa. Jos taaempaa lähtisi, ei olisi mitään hätää, Artiola kertoo. Lähtötilanne on yhä yhtä jännittävä, vaikka kokemusta starteista onkin kertynyt jo 32 kaudelta, ja nyt on kauden 33. ensi startti.

Markku ja Joonas keskittyvät omilla tahoillaan ja kun on aika, he asettuvat pyörään, ja ajavat sen kisa-alueelle. Parin lämmittelykierroksen jälkeen kisa alkaa. Eilen kisan keskeyttäneet Tapio Mustonen / Kim Friman pääsivät startissa rinnalle, mutta Artiola saa estettyä ohitusyrityksen ja ampaisee kisan kärkeen. Parin kierroksen jälkeen etumatka on jo huomattava. Neljänneksi viimeisellä kierroksella edessä on kierroksella ohitettava ja Mustonen näyttää saavan selvää etumatkaa Artiolaan kiinni, mutta Artiola pitää tiukasti ykkössijansa aina maaliin saakka.

Palkintojen jako suoritettiin heti kisan jälkeen ja kisan lopullinen kärkikolmikko oli:

1. Markku Artiola / Joonas Salu

2. Tapio Mustonen / Kim Friman

3. Jari Oinonen / Roope Pitkonen

Näin ollen Markku Artiola / Joonas Salu siirtyivät ensimmäisen kisaviikonlopun jälkeen SM-kisojen kärkeen 45 pisteen saalilla. Eroa on kolme pistettä seuraavaan pariin, joka on Oinonen / Pitkonen.

Kisatapahtumat

– Make alkoi himmailla ja säästää konetta kisan loppupuolella. Osasyynä siihen oli se, että pyörän kytkin alkoi luistaa. Hän katsoo aina hitaampien ohitettavien paikat varmoiksi, etteivät ala hidastaa omaa menoamme, kertoi Joonas kisaa heti palkintojen jaon jälkeen.

– Mustonen tuli startissa rinnalle, mutta sain portin eteen, ettei päässyt ohi. Kytkin alkoi luistaa kisan loppupuolella. Jäin vähän odottelemaan Mustosta, että saataisiin kunnon kisa aikaan. Ja piti Joonaksellekin järjestää jotain tekemistä, että saa vaikka kääntää pyörän tuossa mutkassa, Artiola kuittaili ja alkoi tilata puhelimitse osia rikkinäiseen kytkimeen. Seuraava kisa kun on jo viikon kuluttua Eestissä.

– Minua jännittää aina vain enemmän alkuaikoihin verrattuna. Make ajaa koko ajan nopeammin ja nopeammin ja jatkuvasti rikkoo entisiä rataennätyksiään. Pelosta huolimatta hienoa on katsoa ja onhan se ihan tervettä, että jännittää, summaa Pia palautettuaan ajanottolaitteen.

Päivä on ollut todella mielenkiintoinen ja kaikin puolin antoisa. Kiitos, että saimme näin läheltä olla katsomassa ja tutustumassa tähän huikeaan lajiin. Varmasti näemme toistekin.

Botniaringin kaikkien ajettujen kisojen tulokset viime viikonlopulta voit katsoa täältä.

Markku Artiolasta aiemmin kirjoitettu juttumme MP15-messuilta täällä.