SRRA:lla on noin 330 jäsentä. Harrastajien ikähaarukka on laaja, parikymppisestä aina yli kuusikymppiseen. Muun muassa 16-vuotiaana uransa aloittanut ruotsalainen Leif Aurosell osallistui Suomessa ainakin toissakesänä järjestettyyn osakilpailuun, miehen ollessa silloin jo 73-vuotias. Ikä siis ei ole esteenä ja ennenkaikkea nuoria harrastajia kaivataan, että lajille löytyisi jatkuvuutta myös Suomessa.
Viime kaudella ASR-Yamahalla numerolla 32 ajanut Markku Artiola sijoittui toiseksi lajin SM-sarjassa ja sama hopeatila tuli Viron mestaruussarjassa kouvolalaisen Joonas Salun roikkuessa "purkkiorjana". Artiola on totuttu näkemään palkintosijoilla, mikä osaltaan antaa motivaatiota jatkaa jo vuonna 1983 alkanutta sivuvaunukilpailu-uraa.
Artiolan viime kausi piti sisällään kymmenen kisaviikonloppua, joista viisi ajettiin Suomessa, kolme Virossa, yksi Latviassa, ja kauden päätti Tsekin Mostissa ajettu kilpailu. Mostin kisassa mukana oli peräti 26 pyörää. Kisan osanottajien määrä on Suomen kisoja ajatellen huomattava, sillä esimerkisi koko viime kaudella Suomessa 15 pyörää sai pistesijoja sivuvaunumoottoripyöräkisoista. Kauden viimeinen kisa Mostissa jäi harmittamaan Artiolaa, punaisella tehty ohitus toi 20 sekuntia sakkoa ja näin sijoitus tippui 7:ksi.
Markku Artiola kaipaa lisää nuoria sivuvaunuratamoottoripyöräilyn pariin.
Kausi 2015 alkaa Botniaringiltä
Sivuvaunumoottoripyöräkilpailut ajetaan normi ratamoottoripyöräkisojen yhteydessä. Tämän vuoden Finnish Superbike-sarja alkaa Jurvan Botniaringillä 23.-24.5 ajettavalla kilpailulla. Kaiken kaikkiaan 2015 kausi pitää sisällään 6 kisaa, joista kaksi ajetaan Auto 24 Ring:llä Pärnu:ssa. Kausi päättyy Suomessa syyskuussa Motoparkin radalla ajettavaan kilpailuun.
Kuljettajat saavat itse valita kisanumerot, joten Artiolan kisanumero on tällä kaudella 33.
– Tämä on 33. kausi kun ajan tätä ja Joonas Salulle tämä on kolmas kausi, joten minusta se sopi oikein hyvin numeroksi.
Kilpailemisen lisäksi Kouvolalainen Markku Artiola on SRRA:n hallituksen jäsen. Pyörät Artiola rakentaa itse.
– Ainoastaan moottori tulee valmiina, muuten pellistä lähtien kaikki tulee oman työn kautta, Artiola kertoo. Hän on näiden vuosien aikana rakentanut 15 pyörää. Maallikon silmään aika futuristisen näköinen sivuvaunukilpapyörä Artiolan kohdalla tietenkin tarvitsee vähän normaalia enemmän suunnittelua. Kaikkien ajotoimintojen kun tulee olla käsien ulottuvilla.
Ratamoottoripyöräily on myös hauskanpitoa.
Lajissa on riskinsä
Vuonna 1988 Ruotsin osakilpailussa sattuneen onnettomuuden seurauksena halvaantunut Artiola ei kauaa jäänyt kilpailu-uran jatkumista miettimään.
– Kun kolmen päivän päästä onnettomuudesta minut siirrettiin Töölön sairaalaan, niin saman tien alettiin poikien kanssa miettiä, minkälainen pyörän pitäisi olla, että ajoa pystyy jatkamaan, Artiola kertoo.
Seuraava vuosi meni pyörää rakentaessa ja vuoden 1990 kilpailuissa Artiola Sidecar Racing-team oli taas mukana.
– Kun tähän kilpailuun lähtee mukaan, tiedostaa lajin riskit ja vaarat. Ainahan voi ihan normaalissakin elämässäkin tapahtua mitä vain. Jos rattijuoppo olisi ajanut yli, niin sitten olisi harmittanut todella paljon, Artiola kuittaa.