Kirsi Kainulainen pitää välivuoden - en varmaan ikinä lopeta kokonaan | Motoristit

Kirsi Kainulaisen moottoripyöräurheilu-ura on kestänyt yhtäjaksoisesti 27 vuotta. Rakkaus motosporttiin ei ole kadonnut, mutta kaikki muu siinä ympärillä, on uuvuttanut Kainulaisen. Ohessa Kirsin terveiset ja perustelut, päätökseen pitää välivuosi ratamoottoripyöräilystä.

Ne, jotka seuraavat moottoripyöräilyn jääratakilpailuja saattoivat jo talvella huomata, että aktiivisesti talvellakin kilpaillut Kirsi Kainulainen puuttui lähtörivistä. Täysin ilman kilpailuja Kainulainen ei talvella ollut, laji oli vain vallan toinen. Kilpailuviettiään hän kävi laannuttamassa Etelä-Pohjanmaalla hiihtokisoissa.

Kirsi kävi talvella liennyttämässä kilpailuviettiaan hiihtokisoissa. Sielläkin hänet nähtiin palkintopallilla.

Aikaisemminkin Kainulainen on harkinnut välivuoden pitämistä, mutta tähän asti palo kilparadoille on vienyt pidemmän korren. Nyt päätös välivuoden pitämisestä konkretisoitui. Jokainen, joka elää täysillä kilparatojen huumassa tietää, että päätös ei ole helppo. Tässä Kirsi Kainulaisen terveiset:

Hei kaikille , kevät on tehnyt tuloaan hitaasti mutta varmasti.
Lämpimiä kelejä saadaan vielä odotella, mutta onhan se kesä joka vuosi tullut kumminkin.

Olen tässä suunnitellut, että mitä kirjoitan teille. Olen miettinyt todella pitkään ja monelta kantilta läpikotaisin eri vaihtoehdot, että ne olisi sitten sanansa mittaisia asioita.

Olkapää leikataan kesäkuun alussa, sekin on mennyt töiden ja monien muiden elämän polkujen aikatauluttamana näin pitkälle.

Lopettaminen ei tunnu vieläkään oikealta , joten sitä päätöstä en ole vieläkään tehnyt. Enkä varmaan lopeta ikinä kokonaan.

Kirsi on ollut tuttu näky jääratakisoissa. Kuva: Ari Karhunen

Rakensin itselleni sanasta välivuosi, sillan sille portille, mikä on raollaan niin pitkään, kun haluan pitää sitä raollaan ja pitää kiinni mahdollisuudesta, että voin edelleen kilpailla tulevaisuudessa niin paljon kuin haluan ja juuri sillä panoksella kuin haluan.

Rakkaus ja intohimo ajamiseen ei ole hiipunut minnekään, kyllä edelleen säväyttää pyörän päälle kiipeäminen ja kun käy ajamassa, niin fiilis on että kyllä, tämä on se juttu aina vain.

Tällä hetkellä olen vain lopen uupunut kaikkeen muuhun siinä ympärillä, mitä ajaminen on vaatinut. Kun haluaa tehdä tavoitteellisesti, niin silloin tehdään täysillä tai ei ollenkaan. Tällä hetkellä minulla on motivaatio vain ajaa täysillä, mutta se ei onnistu eikä riitä ilman, että on motivoitunut tekemään asiat huolellisesti ja perusteellisesti jokaisella asian vaatimalla osa-alueella.

Välivuodelta odotan "Ahaa elämystä", että voisin nähdä itseni tulevaisuudessa ajamassa joitakin kisoja tai niin paljon kuin haluan. Satsaten täysillä yksittäisiin hetkiin, jotka antaisi ilon ja saman fiiliksen, mitä nämä vuodet ovat parhaimmillaan antaneet. Eikä enää niin että se on ympärivuotinen työmaa. Tai ennen kaikkea päästäisin irti "Jos ei muuten, niin vaikka väkisin" -asenteestani.

Siitä päivästä saakka, kun isäni laittoi minulle PV 50 cc Yamahan käyntiin kotipihassa vuonna -89, olen antanut motorsportille koko elämäni.

Kirsi Kainulainen on antanut motorsportille koko elämänsä. Kuva vuodelta 1994 Parkatin motocross rata Iisalmi.

Ajamisen palo on vieläkin sama, kuin silloin kun odotin että saan luvan nousta mopon selkään, vääntää kahvasta ja tuntea kuinka olet yhtä niin hienon mekaanisen laitteen kanssa ... ääntä, pärinää, tärinää, värinää, tuoksua, jännitystä ja se varmuus/adrealiini, mitä en ole kokenut koskaan muussa kuin urheilussa.

Lapsesta saakka lähdin tekemään täysillä ja onnistumaan, en koskaan miettinyt epäonnistumista. Kun epäonnistuin, nousin päättäväisesti ylös ja yritin uudestaan. Olen nyt sitä mieltä, että tämän ikäisenä on aika opetella löytämään varmuus elämässä. Että kyllä elämää voi VÄLILLÄ elää ilman kilpamoottoripyöräilyäkin ja nähdä muutakin kuin transsinomainen urheilu-ura.

Vaikka Kirsi Kainulainen pitääkin välivuoden, niin rakkaus ja intohimo ajamiseen ei ole hiipunut minnekään.

Adrenaliinikoukku on sitten toinen juttu. Mistä muusta saan sen annoksen? Siinä kohtaa ei varmaan auta muu, kuin taas nousta pyörän selkään ja hakea se lähtöviivan takainen tunnelma. Kun niin pahaa oloa en ole mistään muualta saanut, kuin asetuessa lähtöviivalle ja odotat valojen vaihtumista merkiksi, että NYT olet jälleen vapaa. Kun lähtövalot sammuvat, niin hetkessä paha olo muuttuu tunteeksi, adrenaliinin täyttämään taisteluun, siihen tekemiseen, mitä olet harjoitellut lukuisia kertoja, onnistuaksesi siinä hetkessä kerta toisensa jälkeen. Teet kaiken niin hyvin kun osaat, ja kilpailutilanteessa adrenaliini puskee toisinaan kokeilemaan jotakin ”uutta” ja kun onnistut, vaikkapa hienossa ohituksessa, se on se adrenaliinin antama valtava voima ja fiilis mitä kaipaan ja jään kaipaamaan.

Tavallinen elämä ei, marketin valoista kiihdyttäessä, usein nosta kuin verenpainetta ja sekään ei pidemmän päälle ole terveellistä.

27-vuotinen kilpa ura jää nyt tauolle , toivottavasti näen teidät tavalla tai toisella mukanani vielä tulevaisuudessa

Olen ikuisesti kiitollinen teille kaikille ,ilman teitä ei olisi luotu Kirsi #31:tä.

Kaikkea hyvää ja aurinkoista kesää kaikille, se on pian täällä.

My option is ,I will be back some day. Never say never.

Terveisin, Kirsi Kainulainen #31

Kainulaisen käsivarren tatuoinnissa lukee "Strenght" eli vahvuus. Varsinkin isojen päätösten edessä sitä tarvitaan. Motouutiset toivottaa Kirsi Kainulaiselle hyvää ja voimaannuttavaa välivuotta.

Tatuointi Kirsi Kainulaisen käsivarressa.