Miten perjantai on lähtenyt liikkeelle?
– Niinsanotusti töissä. Mukava nähdä että jengiä on, lakkopäivästä huolimatta, eksynyt tänne ilman junia.
Sinulla on pitkä viikonloppu edessä, sponsoreiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Miten "paatunut urheilija" valmistautuu tämmöiseen, vähän erilaiseen koitokseen?
– Alkuviikosta yritettiin tehdä viiden päivän työt neljään päivään. Vähän piti yrittää päivätöitä kiriä kiinni, loput ensi viikolla.
Olit viime vuonna ensimmäistä kertaa Imatralla kuskina. Lähdit heti taklaamaan pikku- ja isoa luokkaa. Mitkä fiilikset jäivät viime vuoden kisasta?
– Ihan hyvät fiilikset. Tottakai jäi hampaankoloon paljon, mutta over all, tosi positiivinen fiilis ja tapahtumanahan Imatranajot on ihan superhieno. Vielä kun olisi edes vähän aurinko paistanut jossakin välissä, niin olisi voinut olla vielä kivempaa.
Se oli aika raaka setti, kun taisi olla kahdeksan kisalähtöä päivän aikana, ajettuasi kaikki supersport ja superbike -lähdöt. Pitääkö asennoitua jotenkin erillä lailla kun hyppää supersport-pyörästä heti kohta superbike-pyörän kyytiin. Vai onko se automaattista?
– Minulle se tuli oikeastaan automaationa. Sen takia uskalsin sillä tavalla lähteä Imatran viikonloppua ajamaan. Viime vuosina on tullut ajettua paljon molempia luokkia ja tismalleen samanlaisia pyöriäkin, mitä Imatralla, niin en pitänyt luokkien vaihtoa vaikeana. Lähinnä hyvänä asiana. Näin oppi radan nopeasti ja pääsi kiinni katuajorytmiin, kun maksimoitiin rata-aika jo perjantaista lähtien. Luulen, että sillä oli vain positiivinen vaikutus.
Kuinka kova rasitus on fyysisesti ajaa noin paljon lyhyen ajan sisällä?
– No joo, kyllähän se on huomattavasti normaalia raskaampaa, mutta viime vuonna oli onni, että pitkälti läpi viikonlopun oli vesikeli. Se on kuljettajalle aina aavistuksen helpompi fyysisesti. Mentaalisesti vähän haastavampi ja raskaampi, mutta fyysisesti jeesaa, kun ei ole liian kuuma. Ei tullut väsymystä tai huomannut, että kroppa olisi rasittunut liikaa.
Ensikertalaiseksi sinulla oli Imatralla loistavia sijoituksia. Keli oli haasteellinen koko viikonlopun. Yhtään lähtöä ei pääty ajamaan kuivan kelin renkailla, mutta kuitenkin napsahti kakkostiloja. Mikä oli loppufiilis?
– Meni se odotuksia paremmin, mutta kyllähän kakkossija aina harmittaa. Ei se kuitenkaan ole voitto, sitä radalle aina mennään jahtaamaan. Mutta voi siihen tyytyväinen olla ja pääsee uudestaankin koittamaan voittaa Erno (Kostamo), jos kuut ja auringot osuvat kohdilleen.
Sait viime vuonna muutamaan kerran (Peter) Hickmanin päänahan, nyt yksi päänahka jäi saamatta. Jos 2024 nähdään Eemeli Lahti Imatralla, niin millä se viimeinen päänahka sieltä napsahtaa?
Eemeli Lahti kärkkymässä Peter Hickmanin takana Imatranajossa.
– No, luotetaan kokemukseen, mikä viime vuodelta tuli. Uudet asiat on aina uusia asioita ja aina, kun mitä tahansa asiaa tekee ensimmäistä kertaa, voi tehdä virheitä ja varsinkin jännittää. Se on ainakin muuttunut, ettei enää ensimmäistä kertaa lähde sinne ajamaan. Tietää, mistä on kyse ja mitä se voittaminen mahdollisesti vaatii. Ei kai siinä ole, kuin vetää kypärä taas päähän ja lähteä tekemään niitä asioita.
Sinulla on kokemusta lähes kaikista kilpamoottoripyöräilyn huippusarjoista. Kerroit aikaisemmin, että tälle kaudella lähdetään taklaamaan (EWC) FIM Endurance World Cup -sarjaa. Miten tämmöinen, vähän erikoisempi laji, missä ajetaankin tiimissä. Mistä tämmöinen ratkaisu juontaa juurensa?
– Viime vuoden lopulla tuli mahdollisuus ajaa yksi sellainen kilpailu. Se meni omalta osalta ja muidenkin mielestä hirmuisen hyvin. Sieltä tuli muutamia hyviä tallipaikkatarjouksia. Mietin alkusyksyn, lähteäkö ajamaan vai ei. Tuli sellainen olo, että kyllä niitä pitää vielä ajaa ja koittaa pärjätäkkin siellä. EWC on mielestäni siinä mielessä kiva sarja, että siellä pääsee tämmöinen, vähän vanhempikin kuski vielä ajamaan. Ei tarvitse olla alle 18 vuotias nuori lupaus. Saa olla 27 vuotias lupaus. Siitä se ajatus tuli. EWC-sarjassa pystyy tekemään vielä pitkän uran ja ne ovat upeita tapahtumia. Se on sirkusta ja juhlaa, kun ajetaan 24 tuntia. Tuntuu omalta jutulta.
Se on mielenkiintoinen kilpailumuoto. Siinä ajetaan 24 tuntia putkeen, maksimissaan nelihenkisellä joukkueella. Miten valmistaudut tuommoiseen kilpailuun? Tai se jälkipyykki? Jos kolmelta kuskilta kaikki olisi mennyt hyvin ja yksi vaikka kaatuisi. Miten lähdetään rakentamaan kisaviikonloppua kun onnistuminen ei ole pelkästään itsestä kiinni?
– Siihen tulee joukkueurheiluaspekti. Ei lätkässäkään maalivahdit ole ihan kaikkeen syypäitä, vaikka omaan maaliin kiekko helähtäisikin. Se pitää ajatella, että joukkueena sitä tehdään ja jos yksilö tekee pienen virheen, niin koko joukkue ottaa syyn niskoilleen. Ei ketään lähdetä sormella osoittelemaan. Tottakai yrittää olla tuottamatta pettymystä kenellekään ja tekee oman parhaansa. Oma paras pitää aina riittää. Sen enempää ei voi keneltäkään vaatia.
Endurance World Cup -kisassa ajetaan aika pitkiä "stinttejä" putkeen ja koko ajan pitää suoriutua huipputasolla. Miten haet sen 100% rajan, kuinka täysllä oma stintti ajetaan vai pitääkö hakea kompensaatiota jostain?
– Pienet virheet antaa merkkiä, että on liikaa vauhtia tai ei välttämättä pysty suorittmaan sitä stinttiä läpi asti. Pitää kuulostella omaa touhuamistaan. Nopein tapa saada kilpailu läpi on, ettei tule kaatumisia, moottoririkkoja tai muuta sellaista. Pitää ajatella koko palettia, sitä kahtakymmentäneljää tuntia, mikä oikeasti määrää lopputuloksen. Isot riskit on koko aika olemassa, kun ohituksia tapahtuu paljon. Samaan aikaan radalla on paljon tiimejä, kaikki vähän eri kierroksella. Jollakin on täysi tai tyhjä tankki, jollakin tuoreet renkaat ja toisella käytetyt, eli on vauhtieroja. Varsinkin ohitustilanteissa laskeminen, milloin se on kannatavaa, missä kohtaa ottaa se riski, ettei neljältä yöllä menisi aivoissa bitti poikittain ja tekisi jotakin tyhmää. Siitä selviää, kun yrittää keskittyä alusta loppuun asti.
Neljä kisaa mahtuu kauteen. Missä päin kisat ajetaan?
– LeMansista alkaa, seuraavana Spa, Suzuka ja Paul Ricard, Ranskassa, eli kolme kisaa Euroopassa ja yksi Japanissa.
Mitä muuta mahtuu kauteen? Nähdäänkö sinut Imatralla?
– En vielä tiedä. Kaikennäköisiä puheita on ollut, mutta mitään ei ole kenenkään kanssa lyöty lukkoon. Kuten aikaisemmin viittasin, jos kuut ja auringot ovat oikeassa asennossa, niin sitten varmaan vedetään kypärä päähän. Aikataulullisesti se kyllä sopii kalenteriin. Sen kanssa ei ole ongelmaa.
Eemeli Lahti oli MP24-messuilla Eurobikerin:in osastolla ajattamassa MotoGP-simulaattorilla.
Eli tahtotilaa löytyy haastamaan Ernoa, kunhan tiimi löytyy ja saadaan hyvä paketti kasaan?
– Joo, lähinnä se, että paketti on kilpailykykyinen, pääsee vähän testaamaan ja tekemään töitä sen eteen. Ei sinne missään nimessä huvita puolivaloilla lähteä. Jos lähdetään, niin lähdetään tekemään työ kunnolla ja niin, ettei ihan niin paljon jäisi enää kaivettavaa hampaankolosta. Ja kyllä me Imatralla nähdään, mutta onko nahkapuku päällä vai farkut jalassa, se valinta pitää vielä tehdä.
Eemeli Lahti on pitkästä aikaa ainoa suomalainen kuski EWC-sarjassa, Timo Paavilaisen lopetettu 2016. Kysyimme vielä jälkikäteen Lahdelta vähän tarkemmin EWC-kilpailusta.
Kilpailumuoto on tyystin erilainen, verraten aikaisemmin ajamiisi kisoihin.
– Eroaahan se täysin normaali GP-kisaviikonlopusta. Endurancessa ajetaan treenejä tiistaista eteenpäin, niin päivällä kun yölläkin. Sitten tietenkin itse kisa, mikä parhaassa tapauksessa kestää sen 24 tuntia.
Mitkä olivat ensimmäisen fiiliksesi Ranskassa ajetun 24 tuntia kestäneen Bol´dOrin kilpailun jälkeen?
– Kyllä siinä aika kaikkensa antanut olo oli, kun tiesi ettei tarvi enää kierrostakaan kiertää. Tunneskaalan laajuus kilpailun aikana jäi ainakin vahvasti heti mieleen. Itketti ja nauratti ja kaikkea muuta siitä väliltä.
Kisassa tiimeissä on 3-4 kuljettajaa. Kuinka pitkiä stinttejä kukin kuljettaja ajaa? Miten vuorot jaetaan/jakautuvat? Jos joku väsähtää, hyppääkö joku tilalle vai runnotaanko vuorot väkisin läpi?
– Stinttien pituus määräytyy, olosuhteiden pysyessä vakiona, bensan loppumiseen. Eli polttoaine on rajoittava tekijä, jonka takia stintit pysyy hieman alle tunnin mittaisina. Ajokuorma pyritään pitämään tasaisena ja sitä kautta palautumisajat kuskeille mahdollisimman pitkinä. Tietysti siihen reagoidaan, jos joku ei pysty suoriutumaan tarvittavalla tasolla tai joku ongelma kropassa vaikeuttaa menoa. Bol d'orissa mille sattui kaksi tuplastinttiä, toinen sään takia ja toinen mekaanisen ongelman takia. Sen huomasi kyllä sitten loppukilpailusta, että oli puolitoista tuntia enemmän ajoa takana kun muilla
Eemeli lahti ajaa Pit-Lane Endurance monikansallisessa tiimissä, EWC Superstock-luokassa. Lahden tiimikavereina ovat 28 vuotias, chileläinen Maximilian Scheib, 21 vuotias belgialainen Luca De Vleeschauwer ja ranskalainen, 27 vuotias Enzo Boulom.
Kauden 2024 FIM Endurance World Cup kisa-aikataulu:
18.-21.04.2024 Le Mans, Ranska (24 tunnin kisa)
06.-08.06.2024 Spa-Francorchamps, Belgia (8 tunnin kisa)
18.-21.07.2024 Suzuka, Japan (8 tunnin kisa)
12.-15.09.2024 Paul Ricard, Ranska (24 tunnin kisa)
Aiheesta aikaisemmin:
SUNNUNTAI 2.7.2023 07:01
Imatranajon ensimmäinen päivä oli täydellistä suomalaishallintaa
LAUANTAI 24.6.2023 16:56
TIISTAI 4.10.2022 08:01
Suberbike: Eemeli Lahti avasi kautensa Doningtonin BSB-kilpailussa
KESKIVIIKKO 28.4.2021 07:30
Eemeli Lahti tähyää kohti Supersportin MM-osakilpailuja
TIISTAI 4.8.2020 10:03
Lahti neljästi podiumille Alastarolla
TIISTAI 10.7.2018 10:39
Eemeli Lahti loukkaantui Misanossa
MAANANTAI 16.4.2018 06:20
MM-Supersport: Eemeli Lahti MM-pisteille Aragónissa
KESKIVIIKKO 31.1.2018 11:15
Eemeli Lahti taistelee kaudella 2018 Supersport-luokan MM-pisteistä
SUNNUNTAI 23.7.2017 09:33
Eemeli Lahti avasi pistetilinsä British Supersport -sarjassa
MAANANTAI 3.10.2016 08:51
Suomalaiset moottoripyöräilijät menestyivät viikonloppuna huikeasti maailmalla
TIISTAI 4.2.2014 10:21