Jaskan kanssa mp-messuilla moottoripyörää ostamassa – prätkäkuume on vaarallinen sairaus | Motoristit

Uuden moottoripyörän ostaminen on aina kutkuttavaa. Ja erityisen hermostuttavaa ja arvaamatonta, jos operaatioon liittyy ystäväni Jaska.

Olimme Jaskan kanssa moottoripyöränäyttelyssä Helsingin Messukeskuksessa jokunen vuosi sitten, ja minulla oli ns. prätkäkuume päällä. Ei tarvinne selittää asiaa sen kummemmin sellaisille, jotka ovat siitä elämänsä jossakin vaiheessa kärsineet.

Lisätään tähän kuitenkin pieni varoittava kuvaus oireista heillle, jotka eivät tätä kaikkivoipaisuuteen viittavaa hybristä ole kokeneet.

Ensimmäinen on luonnollisesti se, että halun kohde, eli se uusi prätkä, on huomattavan paljon kalliimpi, kuin mihin sinulla ikinä olisi varaa.

Toiseksi: tyypillisesti sinulla on jo moottoripyörä, jossa on miltei kaikki samat ominaisuudet. Tässä uudemmassa on vain esimerkiksi mallinimi, joka tuo mieleesi ailahtelevan hämäriä ajatuksia nuoruudesta tai niistä erämaista tai vuoristoista, joita et vielä ole koskaan ajanut, etkä ajakaan, koska "ylimääräiset" rahasi kuluvat seuraavan viiden vuoden ajan pyöräsi osamaksuihin.

Voi siinä tietysti olla todellisia uudistuksiakin, enemmän tehoa tai uusi hilavitkuttimen vatkutusjärjestelmä.

Yhtä kaikki, pärjäisit loistavasti vanhallakin pyörälläsi, mutta koska olet kuin soitimella huuruileva metso, kaikki lähipiirin, erityisesti paremman puoliskon vihjeet, vakuuttelut ja vastaavat hankkeen järjettömyydestä saavat sinut vain entistä enemmän haluamaan kyseistä uutta pyörää.

Ainakin henkilökohtaisesti olen aina ihmetellyt sitä, miten velat muuttuvat saataviksi ja pyörän hintakin tuntuu jotenkin kutistuvan, mitä pidempään asiaa mielessään pohtii. Eivätkä asiassa aina auta ystävätkään, ainakaan Jaska.

Tosin olen viime aikoina alkanut pohtia, että vikaa saattaa olla minussakin: jos Jaska sopivassa vaiheessa kehuu silmittömästi pyörän hankintasuunnitelmiani, minussa voi parhaimmassa tapauksessa herätä epäily, että näinköhän on? Mutta jos Jaska taas yksikantaan toteaa, että "tohon sun rahat ei riitä, etkä sä edes osais ajaa sillä", niin reaktioni saattaakin johtaa pikaisiin ostotoimintoihin. Oudon ristiriitainen vaikutus tutulla miehellä.

Tämä näin johdannoksi messureissullemme. Pienenä puolustuksena tulevalle todettakoon, että olimme verottaneet jo tulomatkalla henkilökohtaisia matkavoiteluöljyvarantojamme. Eli kaikki oli kuten tavallisesti.

Saavuimme hyvässä mielentilassa erään suuren moottoripyörävalmistajan osastolle, kun havaitsin uuden, kiinnostavan mallin, jonka olemassaolosta minulla ei aiemmin ollut tietoakaan.

Ensikatsomalla kaikki sen ulkonäössä oli kuin suoraan minun unelmistani tehtyä: metallinhohtoväritys, virtaviivaisuutta, pyöreyttä ja teräviä kulmia. Moottori näytti siltä, että asvalttia rullaantuu jo tyhjäkäynnilläkin kytkinkahvaa löysätessä.

Kyydissä oli Jaskan mannekiinivaimo pyörän kiinnostavuutta vahvistamassa, mikä löi minua vähän ällikällä, ja kysyinkin Jaskalta, että tiesikö tämä asiasta mitään?

Jaska vakuutti tietäneensä asian, muttei tiennyt, että vaimo olisi juuri tämän pyörän päällä.

Olin vähän hämilläni, mutta kumarruin kuitenkin katsomaan pyörää tarkemmin, ja se näytti juuri niin kiinnostavalta kuin ensikatsomaltakin.

Ominaisuudet, kuten teho, jousitus ja jarrut sekä varusteet vaikuttivat äärettömän lupaavilta. Mutta sitten hintalapun ensimmäisen numeron ja nollien määrä aiheuttivat kauhistuksen.

Tiesin kuitenkin siinä silmänräpäyksessä kauhunsekaisin tuntein, että minun on saatava kyseinen pyörä, tuli mitä tuli. Tosin ymmärsin, että se edellyttäisi talon panttaamista velkaa vastaan, mutta vaihtoehtoa ei ollut.

Tulevaisuuteni synkimmät mahdolliset näkymät valtasivat mieleni ja saivat pohtimaan, miksen aikanaan muuttanut Yhdysvaltoihin ja edes yrittänyt pyrkiä astronauttikoulutukseen? Mitä vaimonikin sanoisi asiasta? Ja entä neljä lastani, jotka saattaisivat menettää tulevan perintökotinsa?

Juuri tässä synkkyyden vaiheessa ja sisäisen kauhumelankoliatilan vallitessa Jaska avasi suunsa ja totesi, että hän ei ole koskaan aiemmin nähnyt näin täydellisesti minulle sopivaa moottoripyörää. Mutta että eihän minulla tietenkään olisi varaa siihen.

Sitten hän sanoi jotain, mikä sai minut höristämään korviani: "Katsohan noita teknisiä tietoja tarkemmin. Huomaat, kenen suunnittelema se on."

Kumarruin katsomaan tietokylttiä odottaen, että se olisi Willie Davidsonin tai edes Massimo Tamburinin tai Arturo Magnin suunnittelema, mutta ei.

Kyltissä luki selvin kirjaimin "Design by Jaska".

Tajusin heti uneni sisälläkin, että näen unta ja heräsin välittömästi. Niin suuri oli helpotukseni unenpöpperöisenä siitä, että minulla ei olekaan neljää lasta, ja voisin sittenkin ostaa sen pyörän...