Nimittäin hädin tuskin oli ajatuksen häivä kaikunut kuulumasta aivojeni sisäosista, kun ovikello soi.

En vielä siinäkään kohdin osannut aavistella mitään. Jos Jaska tulee käymään, hän yleensä tempaisee oven selälleen niin, ettei hänen sisääntulonsa jää huomaamatta. Siksi kuvittelin, että siellä on mahdollisesti postimies tuomassa jotain pakettia, sellaista on sattunut. Kuinka vähän osasinkaan uumoilla, mitä päivääni vielä tulisi mahtumaan.

Ovella oli nimittäin Jaska. Leuka tiiviisti rintakehään painettuna, katse alasluotuna, ja uustuotantoa olevaa Hankkijan lippalakkia käsissä rullaten.

Siinä kohtaa ei tarvinnut olla nero aavistakseen, että päivä ei jatkuisi parhaalla mahdollisella tavalla.

- Nooh, onko Bemari – taas – ampunut toisen mäntänsä ulos sylinterikannen läpi, onko kampiakselista erkaantunut kampi akselista, vai mikä miehen mieltä painaa, kysyin ystävällisesti.

Sain vastaani synkän epäjaskamaisen mulkaisun.

– Kuten tiedät, sehän ei moisia tee, kuten taas jotkut teknisesti vähemmän edistyneet laitteet, Jaska kuittasi, viitaten tietysti minun omistamaani moottoripyörään. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Jaskan Biimeri on peräisin "ajalta, jolloin tehtiin kestävimmät prätkät", eli varmaan jostain 60-luvulta.

Sitten seurasi pitkä hiljaisuus, jonka aikana siirryimme keittiöön ja kiikutin kupillisen kahvia miehelle, josko se saisi ajatukset siirtymään myönteisemmille urille.

Kolmeneljäsosakupillisen jälkeen sentään lätsä lävähti takaisin päähän ja leuka nousi sen verran rinnasta irti, että puhettakin alkoi syntyä.

– Naisia on sitten vaikea ymmärtää.

Tämän tajusin. Se on aihe, jota bilateraalisti sivuamme kohtuullisin väliajoin. Hämmentävää kyllä, melko voittopuolisesti ihmettelyn aiheena on Jaskan vaimo Pirjo. En aina aivan ymmärrä Jaskan käsityksiä kiistanalaisista asioista, sillä epäilemättä Jaskan kanssa elämisessä on omat – tuota – haasteensa, mutta kaverille pitää tietysti olla solidaarinen.

– Naiset pahoittavat välillä mielensä käsittämättömistä asioista, joita mies ei vain voi tajuta, jatkoi ystäväni Jaska monologiaan. Jäin odottamaan jatkoa. Ja muistin samalla Jaskan takavuosien tempauksen, jolloin hän melkein ehti perustaa alpakka- ja laamatarhan omakotitalonsa puutarhaan.

– Naiset tuomitsevat miesten tekoja vain niiden ilmentymien eikä niiden todellisten, niiden takana olevien väistämättömien ja ehdottomien eksistentialististen syiden takia.

Tämä syvällinen kannanotto sai minut hämmentymään. Ymmärsin, että ystäväni oli todella todella järkyttynyt.

– Voisitko nyt kertoa, mistä oikeastaan on kysymys? Mitä sinä nyt taas olet tehnyt, kysyin kannustavasti.

– Muistathan, kun keväällä ostin sen 62 Ford Thunderbirdin?

– Joo-o.

– Se on pitkä. Tositosi pitkä auto. Ei ihan tehty vanhojen suomalaisten autotallien mittojen mukaan.

– Nii-in?

– Se on niin pitkä, että se mahtuu autotalliini juuri ja juuri. Pituussuuntaan tilaa jää 3 senttiä ja sivusuuntaan just sen verran, että ovesta pääsee ulos.

- Ja?

– Se tarkoittaa sitä, ettei minun prätkäni mahdu talveksi talliin.

– En nyt vieläkään ymmärrä mikä tässä on ongelma.

– No eihän noin arvokasta ja hienoa moottoripyörää voi jättää talveksi ulos!

– Aha, totesin älykkäästi ja yritin peittää skeptisyyden ja tahattoman ironian äänessäni yskäisemällä yhtäaikaa. Se ei ihan onnistunut, kuten varmaan arvaatte.

Jaska oli vain niin syvällä omissa aatoksissaan, että jatkoi asiansa esittelyä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

– No minä tietysti pesin ja puunasin sen prätkän, ja siirsin sen sitten olohuoneen nurkkaan television viereen talvisäilöön. Sattui vain niin, että Pirjo oli töissä, ja oli vähän, tuota, yllättynyt nähdessään BMW:n olohuoneessa.

– No mutta ei kai, voi hyvä tavaton, artikuloin onnistuneen lakonisesti ottamatta kantaa puoleen tai toiseen.

– Tilanne vähän kumuloitui, kun pyörä oli jostain tirahuttanut tipan öljyä parketille, sopersi Jaska. – En ymmärrä, se ei ole koskaan aiemmin tehnyt moista.

Sain pidettyä kasvoni peruslukemilla siitä huolimatta, että muistin kyllä montakin tilannetta, kun Jaskan historiallinen reliikki oli "pisaroinut" öljyä. Minusta se vaikutti enemmän ominaisuudelta.

– Niinpä jouduin saman tien siirtämään pyöräni ulos kylmään ruostumaan talveksi. Ja sain vielä haukut perääni, Jaska murehti.

– Eikö se nyt yhden talven selviä. Laitat jotain suojaöljyä päälle ja pressun. Kyllä se yhden talven pärjää, yritin lohdutella parasta kaveriani.

– Ei tämä nyt välttämättä enää ole ongelma. Tapasin nimittäin vaimosi äsken kaupungilla. Hän lupasi, että voin tuoda Bemarin teidän olohuoneeseen talveksi. Pyysi vain laittamaan jonkin pressun siihen alle, jos se kerran vuotaa öljyä. Sitä minä vain tulin sinulta kysymään, että voisinko tuoda sen pyörän nyt heti?

Naisia ON välillä vaikea ymmärtää. Mutta sen ymmärsin, miksi Jaskan oli vaikea esittää asiansa, kun ei ollut minulta uskaltanut kysyä. Nyt olin puun ja kuoren välissä...