– Tämä viikonloppu oli itselle työvoitto ja samalla helpotus. Nyt on peikko pudotettu pois harteilta. En tiedä, mutta vissiin alkukauden kaatumiset sotkivat ajatukset. Korvien väli meni sekaisin ja romauttivat itsetunnon täysin. Ei kukaan halua tehdä samaa virhettä aina uudestaan. En saanut itselleni selvitettyä, miten välttää kaatumiseen johtaneet virheet ja varmaan alitajuntaan jäi peikko. Vaikka yritin nollata ajatuksia ja lähteä rennoin mielin radalle, niin siitä huolimatta ajaminen ei millään meinannut lähteä aukeamaan. Huomasi heti miten puristaminen alkoi ja ajaminen oli kaikkea muuta kuin ajamista.
– Perjantaina viimeisessä treenisetissä iski kiukku ja päätin, sanoin jo porukoillekin, että nyt on ajettava tai lähdettävä kotiin. En lähde radalle riskeeraamaan toisten turvallisuutta, palloilemalla heidän edessään. Sitten sanoin itselleni, että nyt on vain ajettava. Siitä tuli joku a-haa -elämys. Kierrosaika, minkä päätin, tulikin ja hoksasin, ettei tässä ollutkaan mitään. Tästähän saattaa jotain tullakin. Lauantaina lähdin luottavaisin mielin ja ajat lähtivät käyntiin ihan hyvin. Ei mikään huippukierrosaika, mutta tähän kohtaan kelvollinen suoritus.
Kainulainen valmistautumassa radalle.
– Olin aika-ajojen 9. ja lauantain kisassa kahdeksas. Kisan puolivälissä oli pakko ottaa pari kierrosta iisimmin, kun energiat loppui jonkun alkuviikosta tulleen vatsapöpön, tms. takia. Väsymys iskee rajusti kesken pelin. Maaliin saakka oli 7.stä paikasta kova vääntö.
– Sunnuntaina lähdin uudella meinigillä. Itseluottamus oli kasassa. Tiesin, että pystyn ajamaan kilpaa, tekeminen on taas varmaa. Ainoa vaan, että terveyspuolella on joku pöpö elää jossakin puolella. On mentävä alkuviikosta käymään lekurissa. Edelleenkään mikään ei imeydy. Tätä on kestänyt jo useita päiviä. Takki oli aika tyhjä jo kisan alussa, kun ei ole saanut mistään imeytymään energiaa. Mutta menin sisulla ja tänään ei ollut ihan niin heikko olo, että olisi lyönyt "vinttiä pimeäksi". Sen varan tietenkin pidin, että jos siltä alkaa tuntumaan, niin tulee radalta pois, ettei aiheuta muille hallaa. Sisulla saa näköjään heikommassakin kunnossa vietyä kisan ruutulipulle asti.
Tiukkaa kilvanajoa Motoparkissa.
– Tämän päivän kisaan sain hyvän startin, mutta harmittavasti jostain syystä kisan ensimmäisellä puolikkaalla kierroksella, pyörän sifteri ei toiminut. Pikkuisen jäin alussa, kun joutui "vanhanliiton meinigillä" vaihtamaan. Löysättävä kaasu, että pykälät menevät päälle. Sitten se sai jostain gepsin ja se rupesikin toimimaan. Päätin ajaa Nurmen kiinni, sainkin ja pääsin ohittamaan. Ajoin maaliin seitsemäntenä.
– Olen todella tyytyväinen tähän viikonloppuun, kun "pää selvisi" ja sitä kautta ajaminen aukesi. Sama vanha tekeminen alkaa löytyä. Tästä on hyvä jatkaa kohti Imatraa. Ensikertalaisena, minulla ei ole siellä kummempia tulostavoitteita. Haluan osallistua tähän perinteikkääseen tapahtumaan ja tavoite on vain ajaa ruutulipulle.
Imeytymishäiriö vei voimat, mutta onneksi Motoparkissa oli ensiapua saatavilla, neseytyksen muodossa.
– Tässä tulee pidempi preikki. SM-sarja jatkuu Kemorassa. Sinne taas uudella innolla vääntämään SM-sarjan pisteistä. Peli ei ole vielä menetetty.
– Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille ja tukijoille. Taas on yhdessä selvitty, yhdestä vaikeasta hetkestä. Tämä onnistuminen on palkitsevaa. Kiitos kaikille talkoolaisille ja kisajärjestäjille. Hommat toimivat hyvin. Kiitos vielä ensiapuhenkilökunnalle hyvästä ja ammattitaitoisesta hoidosta. Huolehtivat hyvinvoinnistani, kun oli energiat vähän alhaalla. Jouduin olemaan nesteytyksessä. Kiva, että hommat hoituivat hyvin varikolla.
Iso kiitos omalle HRT Racing -tiimille, mekaanikoille ja kaikille hienosta työstä. Minulla on huippupyörä alla. Tälläkään kaudella menestyminen ei ole kalustosta kiinni. Saan ajaa hyvällä pyörällä, jolla on ilo ajaa.
Kirsi kiitti tiimiään saamastaan tuesta.
Aiheesta aikaisemmin: