Kimmo Tuominen, tuore moottoripyöräpoliisi: "Missään ei voi oppia tällaista"

Kävimme viime kuun puolivälissä Räyskälässä tutustumassa tulevien moottoripyöräpoliisien koulutukseen. Yksi koulutuksessa olleista oli vanhempi konstaapeli Kimmo Tuominen, jolla oli hyvin mielenkiintoista kerrottavaa. Miehellä on jo yksi ammatti takanaan palo- ja pelastuspuolella, mutta vaihtoi poliisiin, koska halusi pysyä kenttätyössä.

Jututimme Räyskälässä tätä kirjoitettaessa jo moottoripyöräpoliisiksi valmistunutta vanhempi konstaapeli Kimmo Tuomista. Tällöin mies oli vielä koulutuksen loppumetreillä. Jäljellä taisivat olla enää ajokokeet ja virallisen mp-poliisin paperin vastaanottaminen.

Tuominen vaikuttaa Helsingin poliisilaitoksella. Hänen aikaisempi työuransa oli pelastuslaitoksella, jossa mies toimi palomestarina.

– Olen aina tehnyt operatiivista kenttätyötä, ja kun kaikki palomestarit laitettiin organisaatiouudistuksen yhteydessä toimistoon tekemään sitä päätyökseen ja operatiivisia kenttävuoroja olisi tullut sen jälkeen vain 1-3 kuukaudessa, niin koin, ettei siinä enää ammattitaito säily, enkä halunnut tehdä työtä, jos osaamisen taso laskee. Työn täytyy olla laadukasta eikä sitä saa hoitaa pelkästään vasemmalla kädellä.

– Koska haluni tehdä kenttätöitä on kova, päätin kokeilla poliisin ammattia, joten valmistuin siihen muutama vuosi sitten.

Ahtaan paikan ajoharjoittelua. Kuva: Kimmo Järvinen.

"Missään ei voi oppia tällaista"

Millainen on moottoripyöräilytaustasi, innostiko se sinua siirtymään mp-poliisiksi?

– Harrastan siviilissä moottoripyöräilyä jonkin verran. En kuitenkaan koe olevani motoristi. Harrastan enemmän pyörien rakentelua ja laittamista. Muutama kollegani sattui olemaan täällä kouluttajana, ja kertoi tästä. Ajattelin, että se voisi olla aika mukavaa hommaa ja lisäksi siinä olisi myös omaa vapautta, Tuominen kertoo. – Tuumin, että koetanpa tännekin, ja satuin pääsemään.

– Koulutus on ollut paljon parempaa kuin odotinkaan. En uskonut, että se voisi olla näin kokonaisvaltaista. Täällä toteutetaan ajamista niin monipuolisesti. Helposti ajattelee, että treenataan vain lujaa ajamista. Mutta täällä ajetaan motocrossia, ajetaan katupyörällä metsässä ja uimarantahiekalla sekä opetellaan taitoajoa. Tämä on sellaista ajo-opetusta, jonka pitäisi soveltuvin osin olla pakollista joka motoristille. Missään ei voi oppia tällaista muualla kuin tällä kurssilla. Tämä on niin monipuolista.

Treeniä uimarantahiekalla - katupyörillä. Kuva: Kimmo Järvinen.

– Monella siviilimotoristilla ajaminen on kruisailua tai paikasta a paikkaan b ajamista. Moottoripyöräpoliisikurssilla keskitytään erityisesti siihen että kaikista tulee turvallisia kuskeja. Ajetaan eri olosuhteissa jotka kaikki tukevat toisiaan. Lähtöjä ja varusteiden pukemista tulee paljon ja pienistä tärkeistä asioista tulee rutiinia kuten esim. taustan varmistaminen aina liikkeelle lähtiessä. Opitaan kääntymään pienessä tilassa, jota harvemmin tulee siviilissä harjoiteltua.

Millaista oma siviiliajosi on ollut?

– Etupäässä normaalia siirtymistä paikasta toiseen. En ole ajanut lujaa, eikä normaali siviiliajossa tarvitse ajaa ahtaita välejä tai ajaa maastossa. Normaalisti olen ajanut asfalttia tai korkeintaan jotain hiekkatietä. Siviiliprätkäily on ollut helppoa ja tapahtunut hyvissä olosuhteissa. Täällä puolestaan tulee vastaan paljon haastavia olosuhteita, ja se opettaa.

"Kurssi paras palkinto"

Mp-poliisikoulutus painottaa turvallista ajamista ja moottoripyörän käsittelyn osaamista kaikissa olosuhteissa.

Miten suhtaudut tulevaan työhösi mp-poliisina?

– Poliisitaktisen ammattitaidon ylläpitäminen on tärkeää, kun liikutaan aika paljon yksin. Lisäksi on syytä pitää oma ajamisen ammattitaito korkealla. Helsinki on jatkossakin sijoituspaikkani. Minulla ei sinänsä ole hirveän suuria odotuksia tulevista töistä. Uskon, että työ tulee olemaan kaikin puolin mielenkiintoista.

– Suurin palkinto on tullut jo itse kurssilla. On ollut paras juttu, että olen saanut käydä tämän koulutuksen. Sitten vain käytetään niitä taitoja, mitä täällä on opittu, Tuominen myhäilee.

– Kaikki koulutus on omalla tavallaan ollut tosi mielenkiintoista, ja kaikessa huomaa sen, miten paljon on vielä opittavaa. En voi sanoa, että olisin mikään Valentino Rossi vieläkään, eikä minusta sen tasoista kuljettajaa tulekaan; tiedostan hyvin missä minulla on kuskina kehitettävää.

– Taitoajoa pystyn jatkossa treenaamaan omalla pyörällä, rata-ajon harjoittelu on vaikeampaa. Pitäisi hankkia ratapyörä ja käydä radalla. En usko, että alan sitä tekemään, mutta pieniä ahtaita käännöksiä aion kyllä treenata. Virkapyörällä tulee varmasti harjoiteltua sellaisia. Mikään ei estä treenaamasta, jos on rauhallinen hetki. Voin mennä parkkipaikalle ja käydä tekemässä pieniä käännöksiä ja harjoittelemassa muuta opittua.

– Tärkeä keino ajo-osaamisen ylläpitoon on tehdä moottoripyöräpoliisin työtä jatkuvasti.

– Kurssi on ollut parempi mitä osasin odottaa. Arvostus kokeneita Mp-poliiseja kohtaan kasvoi paljon. He ovat todella kovia kuskeja.

Pujotteluharjoittelua. Kuva: Kimmo Järvinen.

Suositteletko moottoripyöräpoliisiksi ryhtymistä muillekin?

– Ensin pitää huolehtia, että pääsee poliisikouluun ja mielellään hankkia ammattitaitoa ja työkokemusta peruspoliisin työstä. Eikä haittaa, jos on elämänkokemustakin jonkin verran. Mutta sen jälkeen, jos asia kerran kiinnostaa, niin ilman muuta suosittelen. Vaikka en ole vielä itse työtä tehnyt, voin sanoa, että kannattaa hakea. Toistan: missään ei saa näin hyvää mp-koulutusta, Tuominen vakuuttaa. – Siviilimotoristitaustaa ei välttämättä tarvita.

– Pääsykokeiden fyysinen osio ei ole ylitsepääsemätön jos vähänkään on liikuntaa harrastanut. Suosittelen naisiakin hakeutumaan enemmän tänne. Naiset pärjäävät varmasti hyvin kurssilla jos sinne hakeutuvat.

Millä itse ajat siviilissä?

– Möhkö-Kawalla. Omia pyöriä minulla on muutama Möhkö-Kawa, pari GPZ900R:ää ja yksi Suzukin 1100 Gixeri. Oma harrastus on ollut enemmän rakentelua ja fiksailua. Vähemmän ajamista.

Onnittelut tuoreelle moottoripyöräpoliisille ja turvallisia kilometrejä myös poliisimoottoripyörän stongassa.