Jyväskylän Mopo/Piikkimiittien suljettu ryhmä löytyy Facebookista, ja sen kautta jäsenet saavat tiedon miiteistä. Niiden säännöt ovat myös selkeät, tässä suora lainaus Facebookista:
"Lyhyt tiivistelmä säännöistä:
Muistakaa hyvät käytöstavat, niin kaikilla on mukavaa! Noudata liikennesääntöjä! Muista turvaväli! Älä aja päin punaisia. Ole varovainen. Älä ohita turhaan. Pysy ajoradalla. Älä kaahaa, äläkä pelleile liikenteessä!
Onko miittiporukan sijainti hukassa miittipäivänä? Lisää Snapchatissa "JKLmiitti"
Huom!! Otathan huomioon, että Jyväskylän Miitit ovat julkisia kokouksia, eikä Sinun turvallisuudesta ole vastuussa kukaan muu kuin sinä itse! Me koitamme parhaamme mukaan pitää järjestystä yllä, mutta kaikkien on ymmärrettävä olevansa omalla vastuullaan, ja täten noudattakaa erityistä huomiota itsenne, ja muiden turvallisuutta ajatellen!! Noudattakaa niitä sääntöjä, älkääkä lähtekö suorilta ennen Liidereitä!"
Yhteistyötä kaupungin ja poliisin kanssa
Jyväskylän Mopo/Piikkimiitin ständillä oli asiasta kertomassa kaksi nuorta miestä, Färdad Fars eli "Färkku" ja Eemeli Taivassalo. Mikä teidän roolinne tässä miittien järjestämisessä oikein on?
– Olemme nuoria, jotka olemme päätyneet vetävään rooliin, liidereiksi. Vedämme siis muille Jyväskylän kaupungin ja seutukunnan mopomiittitapahtumia. Miittejä järjestetään kesäkautena kerran tai kaksi kuukaudessa, kuudesta kymmeneen kesässä, Färkku kertoo.
– Määrä riippuu siitäkin, onko innokkaita liidereitä vetämään tapahtumia. Välillä osalla nuorista ei vain pyörät ole aina kunnossa, joten eivät pääse vetämäänkään, Eemeli kommentoi.
Monissa muissakin kaupungeissa järjestetään mopomiittejä, mikä teidän hommastanne tekee erilaista?
– Meillä toiminta on järjestelmällisempää ja se tapahtuu yhteistyössä nuorisolautakunnan ja poliisin kanssa. Tapahtumahan liikkuu harmaalla alueella laillisuuden suhteen. Käytännössä me järjestämme siirtoajon paikasta a paikkaan b, esimerkiksi jonnekin teollisuusalueen parkkipaikalle. Tällöin ei tule ongelmia poliisin kanssa.
Vastuu osallistujilla
– Me ilmoitamme poliisille milloin ja minne menemme. Vastuu tapahtumasta ja siellä käyttäytymisestä ei kuitenkaan ole meillä, Färkku kertoo. – Kun nuori tulee mopomiittiin ja ajaa siellä, oletus on, että hän on suorittanut ajokortin kyseistä ajoneuvoa varten. Silloin hän vastaa kuljettamansa ajoneuvon turvallisuudesta ja turvallisesta käytöksestä julkisilla teillä. Me emme anna suoranaista lupaa keulimiseen tai muuhun vastaavaan. Nuoret vastaavat omalla ajokortillaan plus omalla vakuutuksellaan tekemisistään.
– Poliisi on yrittänyt saada meitä vastuuseen toiminnasta, mutta kysehän ei ole keulimisesta tai vastaavasta, vaan ensisijaisesti miiteissä on kyse siitä, että nuoret pääsisivät tapaamaan ja löytämään samanhenkisiä nuoria.
– Monet eivät ymmärrä mopomiitin konsetia. Ajatellaan, että olemme yhdistys tai muutaman nuoren jengi. Todellisuudessa olemme vain vapaaehtoisia nuoria. Mopomiittien vetäminen toimii puhtaasti vapaaehtoisvoimin, talkootyöllä.
– Etuna mopomiittiliäisille tässä on se, että teemme yhteistyötä poliisin ja kaupungin kanssa, tiedämme, mitä mieltä muut ovat. Pyrimme pitämään miittien aiheuttamat haitat minimissään. Millaista villinä riehuva miitti voisikaan olla keskellä kaupunkia tai lähiötä? Ja mitä siitä voisi seurata?
Haittojen minimoimista
– Ajoitamme esimerkiksi tapahtumat saadun palautteen perusteella niin, että ne aiheuttaisivat mahdollisimman vähän meluhaittaa, eli aloitamme tapahtumat jo klo 17. tai klo 18. Itse tapahtuma kestää yleensä tunnin-puolitoista.
– Pyrimme täällä messuilla tekemään toimintaamme näkyväksi ihmisille täällä Jyväskylässä. Pyrimme kertomaan toiminnastamme ja selittämään, että jos jollekin alueelle tulemme jonain päivänä, emme tule joka päivä, eli ei tarvitse huolestua.
– Poliisin kenttäjohtajalla esimerkiksi on Eemelin numero. Hän voi soittaa suoraan Eemelille ja kysyä, mikä on tämän illan meininki. Samoin poliisilla on etukäteistieto siitä, milloin ja mihin olemme menossa, niin he eivät suotta syytä meitä tapahtuneesta, jos joku satunnainen yksityinen mopoporukka metelöi jossain.
– Keskustelemme poliisin kanssa niin avoimesti kuin mahdollista ja olemme esimerkiksi pyytäneet koulutusta liidereille siitä, että miten järjestää siirtoajot entistä turvallisemmin.
– Olemme vuosien aikana nähneet monenlaisia poliiseja, ja osa on todennut, että jos saisi laillisesti stunttailla, tulisivat itsekin osallistumaan. Poliisi suhtautuu meihin postiivisesti: käytännössä asia on niin, että jos meidän kanssamme ei tehtäisi yhteistyötä, tilalle voisi tulla nuoria, joita yhteistyö ei kiinnosta. Sellaisia miittejä on täälläkin nähty, ettei poliisin kanssa tehdä mitään yhteistyötä.
Liiderit ukkosenjohdattimia?
Miten pitkään olette olleet mukana tässä toiminnassa?
– Minä valehtelen aina, ja sanon, että kolme vuotta, Eemeli nauraa. – Todellisuudessa olen ollut pidempään.
– Minä taas aloitin vuonna 2018, kertoo Färkku. – Aluksi JKL-miittiä järjesti kolme kaverusta, mutta ehdotin, että eikö olisi parempi, jos liidereitä olisi vaikka 10? Jos kolmesta yksi lähtee kotiin kesken illan, kahdelle jää paljon vastuuta. Samalla isompi ryhmä voisi muodostaa tukipiirin, joka voisi kehittää toimintaa. Tällä hetkellä liidereitä on 16, joista aktiivisia 10.
– Musta tuntuu, että monet nuoret eivät edes tajua, miten paljon teemme asioita taustalla; järjestämistä kaupungin ja poliisin kanssa, että miitti voisi olla mahdollisimman mukava kaikille.
– Saamme usein klassisena vitsinä miitin jälkeen Facebookissa paskaa niskaan. Ja se tulee aina liidereille. Kuulemme harvoin mitään positiivista, nuorukaiset pahoittelevat. – Uusilla liidereillä on vaikea ottaa sitä vastaan, ja joskus ihmettelee, miten jaksamme, kun aina haukutaan.
– Aikuisilta nuorisopalvelun puolelta taas tulee yleensä positiivista palautetta, kun kuulevat toimistamme. Nuoret eivät ehkä vain tajua, mitä kaikkea taustalla teemme.
– Viime syksynä oli joidenkin nuorten toimesta pantu uusi ulkopuolinen miitti pystyyn, jossa oli poltettu pyöriä ja heitelty poliisia kivillä. Joidenkin nuorten mielestä ei enää olla niin cool, kun halutaan tehdä kaikki fiksusti. Toiset haluaa, että räyhätään ja rähjätään, Eemeli ja Färkku harmittelevat.
Koko perheen mopotapahtuma
Färdad Fars alias 'Färkku' (kuvassa vasemmalla) ja Eemeli Taivassalo. Nuorukaiset tekevät isosti taustalla töitä, jotta mopomiiteissä olisi mukavampaa.
Oletteko yrittäneet vaikuttaa siihen, että kaupunki rakennuttaisi teille vapaasti käytettävän päällystetyn stunttausalueen?
– Asiassa on ollut yritystä, tosin sopivan alueen löytäminen tulee viemään aikaa. Päätimme aloittaa jostain, joten järjestämme kesäkuun 17. päivä laillisen koko perheen mopotapahtuman Jyväskylässä yhdessä kaupungin nuorisopalvelun kanssa. Kaupunki antoi meille Killerin kentän käyttöön ja Jyväskylän Moottoriklubi auttaa meitä järjestelyissä ja lupa-asioissa kaupungin ja poliisin kanssa.
– Kenttä ja rahoitus meillä on jo kunnossa, mutta poliisi haluaa vielä keskustella kanssamme.
– Eemeli kävi yo-koetta edeltävänä iltana nuorisovaltuuston huippukokouksessa esittämässä asiaa meidän puoleltamme, Färkku kertoo.
– Totta. Asia oli merkitty esityslistalla viimeiseksi. Olin tehnyt elämäni ensimmäisen ja hienoimman powerpointin tilaisuutta varten, joten kysyin voisinko esittää asiani ensimmäiseksi yo-kokeen vuoksi? Onnistuihan se, ja lopputulos oli se, että taisivat tykätä hyvästä valmistautumisesta, Eemeli pohtii.
– Tavoitteenamme on saada aikaan perinne, joka jäisi ajamaan Jyväskylässä ja muissa Keski-Suomen kunnissa mahdollisuutta järjestää moponuorten mopomiittejä. Yhdessä voisi järjestää mopomiiteistä ja oheistapahtumista koko perheen tapahtumia. Ja autokortti-ikään siirtymisen myötähän liiderit voisivat järjestää automiittejä. Kyseessä olisi sama polte kuin mopotapahtumissakin: tarve kuulua samanhenkiseen yhteisöön ja päästä näyttämään omia menopelejä.
Jos palaute tahtoo olla enimmäkseen negatiivista, miten jaksatte liidereinä rakentaa tapahtumia?
– On meillä tottakai kivaakin ja loppujen lopuksi tämä on mukavaa puuhaa. Vaikka palaute ei aina tuu suoraan, huomaamme, että väki viihtyy meidän tapahtumissa, Färkku miettii.
– Enkä minä ainakaan tee tätä itseni takia, vaan siksi, että kun olin 15, mopomiitit olivat hienoin asia elämässäni. Haluan vaikuttaa siihen, että näitä tapahtumia pystytään edelleen järjestämään, Eemeli vahvistaa.
Jyväskylän mopomiittitoiminta kuulostaa sellaiselta, että se voisi mallina levitä laajemmallekin?
Aiheesta aiemmin:
JKL-miitti: mopo- ja kevarimiittaajat ovat mainettaan parempia - mistä rauhallinen miittialue?
Janina Ronikonmäen rakentama Derbi Senda, iloinen väriläiskä Keski-Suomen Moottoripyöränäyttelyssä
Sisarukset ostivat yhdessä prätkän – yhteiset ajoreissut haaveissa
Heikki Mansikka-aho on entisöinyt jo 44 Tunturi-mopoa lastenlastensa kanssa, eikä loppua näy