Topi Rautjoki Euroopankiertueelle prätkällä jalan amputoinnin jälkeen: "pakko todistaa itselle, että reissaaminen on mahdollista"

Topi Rautjoki sai proteesin jalkaansa 20.1.2021, ja ensimmäisen kerran hän ajoi moottoripyörällä 26.1. samana vuonna.

– Se nyt vain oli sellainen asia, mikä minun oli pakko saada heti tietää: onko se mahdollista vai ei, Rautjoki kertoi.

Topin leikkauksen jälkeen, hänen ystävänsä, ja varsinainen raskaansarjan moottoripyörällä maailmankiertäjä, Sam Manicom oli yhteydessä, ja lupasi lähettää hänelle uuden kirjansa sairaalaan.

– Lupasin hakea sen prätkällä, Topi nauraa.

Ja tietenkin myös teki sen.

Motivaatio vahva

Kesällä 2021 Topi teki pitkän reissun moottoripyörällä pitkin ja poikin Eurooppaa. Mikä motivoi miestä?

– Suurin syy älyttömään tarpeeseen päästä tien päälle oli se, kun edellisenä vuonna korona hallitsi kaikkea, eikä mihinkään oikein päässyt. Minulla oli hirveä polte päästä näkemään maailmaa, olla vähän kuin karitsa vapaana laitumella.

– Toinen syy olivat tapahtumat ja kaverit. Olin saanut kutsun esiintyä Overland-tapahtumassa Englannissa ja Horizon Eventissä Saksassa. Tosin koronan vuoksi Englanti peruttiin, ja Armchair-osallistumiseni taas peruin itse, kun se olisi jatkanut reissuani kuukaudella.

Heinäkuussa Topi lähti matkaan reittiä Ruotsi, Tanska, Hollanti, Belgia, Ranska, Englanti. Siellä Wales ja Skotlanti, sitten takaisin Ranskan, Hollannin, Belgian, Saksan, Sveitsin, Itävallan, Tsekin, Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron kautta. Kilometrejä matkalla kertyi kaikkiaan noin 35 000.

– Suurin asia minulle tietysti oli se, kun oma mieli ei jättänyt rauhaan jalan kanssa. Että pystynkö siihen vai en? Millaista on oikeasti lähteä ajamaan maailmalle kuusi kuukautta sen jälkeen, kun on saanut proteesin, ja miten se sujuu, Topi kertoo.

– Halusin tietää onko se mahdollista ja missä mittakaavassa voin tehdä mitäkin.

Koko matkan reissussa mukana oli Topin alter Ego Minion, joka jo aiemminkin on kiertänyt maailmaa sekä Topin kanssa että yksikseen. Sillä on oma Facebook-sivukin, jonne pääset tästä, ja yli 2000 seuraajaa.

Äärirajoille ilman jarruja

– Tottakai itseäni kiehtoi myös ajaa itseäni äärirajoille. Kiipesin muun muassa Skotlannin korkeimmalle vuorelle, Ben Nevisille ja kävelin Atlantin rannalla 16 mailin matkan ja ajelin sähköpolkupyörällä Oxfordissa pari päivää.

– Halusin pinnistää itseni äärirajoille ja samalla kokea reissun kohokohdat. Ja selvästi tämäkin reissu taas osoittaa, miten ihmisen suurin rajoite on oma mieli. Se on suurin jarru. 

– Talvella mietin monta kertaa, että oliko tämä ajaminen tässä, vai mitä nyt oikein tapahtuu? Kun uskaltaa lähteä, niin siitä se lähtee, Rautjoki vakuuttaa.

Englannissa

Miten matkustaminen sujui, ja miten koronatilanne reissulla näkyi?

– Maskipakko oli kaupoissa ja huoltoasemilla. Koronapassiakin kyseltiin.

Korona ja brexit olivat saaneet sen aikaan, että leirintäalueet olivat tupaten, jopa ruuhkaan asti, täynnä englantilaisia. Britit olivat selvästi löytäneet kotimaanmatkailun uudestaan, kun ulkomaanmatkailu oli jäissä.

– Myös nähtävyyksillä oli aivan eri tavalla sutinaa kuin aiemmin. Kävin toisen maailmansodan aikaisten englantilaisten kommandojen kunniaksi pystytetyllä muistomerkillä Lochaberissa Skotlannissa. Olen aiemminkin käynyt siellä, mutta siellä ei ole näkynyt ketään. Nyt siellä oli ainakin sata henkilöä kerralla samaan aikaan.

– Ylipäätään turisteja oli joka paikassa. Kaikki motoristikahvilat olivat täynnä väkeä. Se oli varmaan yrittäjien kulta-aikaa. Myös ulkoilmatapahtumia oli terasseilla, samoin ulkoilmakonsertteja. Se oli ehkä paras Englannin reissu ikinä, sillä joka viikonloppuna ja myös viikolla oli paljon tapahtumia; esiintyviä artisteja ja taikureita jne. Ihmiset menivät katsomaan niitä, ja istuivat joukolla kahviloissa, Topi kuvaa.

– Tuurin ja samalla yksi reissun huippukohtia oli se, kun satuin Cambridgeen silloin, kun siellä oli valmistujaisviikonloppu. Pieni kaupunki muuttui megacityksi, joka oli täynnä pieniä Harry Pottereita, jotka juuri silloin valmistuivat yliopistoista ja lukioista.

Topin ajoseurana Skotlannissa oli Martin, jonka kanssa oli hyvä tehdä matkaa.

– Pohjois-Englantia ja Skotlantia voin suositella ja kehua kohteeksi kaikille motoristeille. Se on maastoltaan kuin koko Euroooppa tungettuna pienelle alueelle, Topi kertoo.

– On vaikea kuvitella kokemusrikkaampaa paikkaa. Jos haluaa kokea paljon, niin sinne kannattaa mennä. Ja muistaa tietysti vasemmanpuoleinen liikenne. 

– Skotlannissa esimerkiksi on useita maailman parhaiksi valittuja teitä, ja brittien ja skottien vieraanvaraisuus turisteja kohtaan jaksaa aina hämmästyttää. Lisäksi siellä viehättää rauhallisuus ja kiireettömyys, ja tälläkin kertaa keli lisäksi suosi äärimmäisen hyvin.

– Skotlannissa on myös useita kuuluisien elokuvien, kuten Harry Pottereiden, Highlanderin, Skyfallin ja vaikkapa Braveheartin, kuvauspaikkoja.

– Yksi Englannin hyvistä puolista on se, että siellä on todella paljon laadukkaita leirintäalueita. Niistä saa yleensä ruokaa, ja niissä on kauppoja ja hyvät palvelut. En ole vielä törmännyt maassa yhteenkään huonoon leirintäalueeseen, Rautjoki sanoo.

Paluu syyskuussa

Matkaan mahtui paljon muutakin vielä, mutta syyskuun lopulla palasit sitten takaisin. Millaiset olivat tunnelmat, oliko reissu täyttänyt tavoitteensa?

– Huvittavaa oli se, että itse reissussa ei tapahtunut mitään kummallista, mutta kun ajoin laivasta Suomessa satamassa klo 21 illalla pilkkopimeässä, niin pyörästä puhkesi rengas. Mitäpä siinä muuta teet, kuin alat paikata sitä, ja tulihan se kuntoon. Kaiken lisäksi kaksi päivää myöhemmin puhkesi toinen rengas. Edellisistä renkaanpuhkeamisista ehti kulua viisi vuotta, mutta näitä vain sattuu, eihän sille mitään voi. Huonoa tuuria, renkaat olivat aivan hyvässä kunnossa.

– Suurin pointti koko reissulla oli se itsensä voittaminen ja sen todistaminen, että edelleen pystyy ajamaan. Kaikki sujui, joten ei muuta kuin seuraavaa seikkailua kohti.

– Uusi vuosi tuo uudet kujeet tullessaan, toivottavasti koronapandemia helpottaa, että matkustamiseenkin voi taas sikäli suhtautua osana normaalia elämänmenoa, Topi Rautjoki pohtii.

Aiheesta aiemmin:

Topi Rautjoki: miten käy moottoripyöräilyn, kun mieheltä amputoidaan jalka?