Topi Rautjoki: miten käy moottoripyöräilyn, kun mieheltä amputoidaan jalka?

Topi, milloin aloitit moottoripyöräilyn?

– Olen aina ajanut paljon ja aloitin moottoripyöräilyn virallisen perinteisesti kevytmoottoripyörällä vuonna 1995. Tosin olin saanut jo 6-vuotiaana junnuna ekan mopon ja ajanut siitä lähtien. Vielä en ole malttanut lopettaa, Topi Rautjoki toteaa.

Mies ajoi motocrossia nuorempana, samoin vähän enduroa ja jäärataa 90-luvulla.

– Se oli enemmän sellaista satunnaista kisaamista, siinä ei ollut veren maku suussa. 90-luvulla oli ollut lama, joten tehtiin, mihin oli varaa ja vehkeetkin oli mitä sattuu. Ne joilla oli enemmän fyffeä, näkyivät tuloksissa. Ei ollut mahdollista treenata tai kisata joka viikonloppu, vaikka crossimonttu olikin lähellä. Homma oli vähäistä Saarijärvellä, mistä olen kotoisin.

Miten sinusta tuli matkamotoristi?

– Matkamotoristi minusta tuli vuonna 1995 eli saman tien kun sain mp-kortin. Uusien paikkojen näkeminen ja kauemmaksi pääseminen veivät minut mennessään ja korvasivat kaiken. Siihen aikaan satapiikillä jo Jyväskylässä käynti oli suuri suoritus, nykynuoret tekee saman mopoilla.

– Matkustusinto on minulla aina ollut kova. Koskaan matkalle ei ole jäänyt lähtemättä sen vuoksi, että tarvitsee mennä vieraaseen maahan, enkä ole jännittänyt matkaan lähtöä. Oli aikanaan aivan hetken päähänpisto ajaa Kiinaan, vaikka välillä on maa, jossa kukaan ei puhu englantia, eli Venäjä.

– Monelle ihmiselle on pelottavaa lähteä Eurooppaan, mulle taas se tuntuu samalta kuin lähtisi Tampereelle. Paitsi että ennemmin lähtisin Keski-Eurooppaan kuin Tampereelle, Rautjoki myhäilee. – Vieraissa maissa reissaaminen on minulle enemmän ilo kuin haaste.

Telttailusta pitävä globetrotter

Rautjoki tykkää lisäksi tehdä matkaa teltalla.

– Olen koko ikäni eräretkeillyt ja metsästänyt ja minusta on aina ollut miellyttävämpää olla luonnon leirintäolosuhteissa. Hotelliin menen vain pakon edessä, kun pitää päästä suihkuun, ja kaupungeissa kun ei voi telttailla missä sattuu. Hotellin suurin merkitys on siinä, että pääsee rauhassa syömään ja nukkumaan.

– Teltassa oleminen on minulle iso osa retkeilyä. On eri asia olla teltassa ja erämaassa sekä luonnossa kuin kaupungissa tai metropolissa, Rautjoki kertoo.

Hotelliin mies useimmiten eksyy vain pakottavista syistä ennemmin kuin mukavuustekijöiden vuoksi.

– Mieluummin menen laitakaupungin hostelliin tai leirintäalueelle. Ne ovat mukavampia, ja niissä tapaa samanhenkisiä ihmisiä.

Monelle reissusuunnittelu muistuttaa monivalintatehtäviä, joissa jokaisen ajokilometrin pitää olla kunnossa.

– Minulle reissusuunnittelu merkitsee sitä, että tiedän, mihin olen menossa ja mihin menen käymään, loppu tapahtuu intuition voimin. Jos suunnittelen meneväni Englantiin, niin ainoa mikä toteutuu on, että päädyn Englantiin. Muu elää tilanteen mukaan. Laivamatkoja on joskus varattava etukäteen, kun jonotukset ovat arvaamattomia sen osalta, miten pitkään joutuu jonottamaan. Yleensä varaan lipun paria päivää ennen. Jos en onnistu saamaan lippua jollekin päivälle menen, kun pääsen.

– Olla reissussa viikko, kaksi tai kolme ei ole minun juttuni. Eli että ollaan verenmaku suussa matkassa ja varaillaan etukäteen hotelleja. Siinä nyt vaan voi käydä niin, että jos varaa hotellin tiistaiksi ja vaikkapa rengas puhkeaa maanantai-iltana, niin et välttämättä ole hotellilla tiistaina, Rautjoki pohtii. – Hotellien etukäteen varaaminen tarkoittaa epävarmuudessa elämistä, ja tulee stressiä, kun on kiirehdittävä johonkin paikkaan. Mutta kukin tavallaan, minun tyylini tehdä on erilainen, enkä aio siitä luopua.

– Turha glamouri jää meikäläisen reissuista pois. Nukutaan missä pystytään. Voi viettää yötään huoltoaseman pihalla kahvilakatoksen alla ja vaikka missä ympäri maailman. Mutta nimenomaan niin, että kukin tekee tyyilillään.

– Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia yöpymisten kanssa. Totta kai paikat pitää katsoa sillä tavalla, että toimii oikein. Ruotsissa ja Suomessa on jokamiehenoikeudet, joten telttailu on helppoa, mutta esimerkiksi Englannissa voit telttailla vain tietyillä paikoilla. Teltta sinne, mistä ei näy tielle, ja kun siivoaa jälkensä hyvin, niin yleensä se on ookoo joka paikassa. Ei se sen kummempaa ole, mutta ei kannata leiriytyä tienvarteen eikä talojen pihoihin.

– Sveitsissä leiriytyminen on kokonaan kiellettyä. Koetan kuitenkin välttää lainvastaisuuksia etten leiriytyisi mihinkään, missä se olisi varsinaisesti kiellettyä. En hae paheksuntaa tahallaan. Sveitsissä hakeudun mielellään leirintäalueelle tai vastaavalle, ettei tule kahnauksia viranomaisten kanssa.

– Ei ole koskaan esimerkiksi puututtu siihen, että nukun yötä huoltoasemalla patjalla pyörän vieressä. Kun käyttäytyy kohteliaasti, pärjää ihan hyvin, Rautjoki valottaa.

Sitä huonompaa tuuria

Kokeneeseen maailmankiertäjään iski hankala sairaus kaksi vuotta sitten, eli aivoverenvuoto. Siitä Rautjoki palautui pikku hiljaa, ja teki 3,5 kuukauden reissun Yamaha FJR 1300:llaan, mutta se päättyi siihen kun käsi murtui matkalla.

– Viime kesän kiertelin pelkästään Suomessa ja Norjassa, kun elettiin korona-aikaa.

Mies sai rakennettua vuoden 2020 keväänä itselleen valmiiksi vuosimallin 2002 Suzuki DL1000:sta räätälöidyn pyörän maailmanympärimatkaa varten. Runko ja takahaarukka taisivat jäädä ainoiksi alkuperäisosiksi muutaman mittarin lisäksi.

Maailmanympärimatka oli odottamassa koronatilanteen helpottamista, kun kävi sattumus, joka olisi masentanut monen muun, onneksi ei Rautjokea.

– Kaveri oli jäämässä remontoimansa auton alle, kun tajusin tilanteen ja nostin ja pidin autoa ylhäällä sen aikaa, kun toinen kaveri sai laitettua tunkin auton alle, Rautjoki kuvaa tapahtunutta.

Kaveri pelastui, mutta Rautjoelta murtui auton painosta jalka. Tilanne olikin heti vakava.

– Jalka murtui pahasti useammasta kohtaa, ja lääkärin tuomio oli, että sinulla on 30 minuuttia aikaa päättää, otetaanko lihakset pois, vai koko jalka polven alapuolelta, Rautjoki sanoo. – Päädyin jalan katkaisemiseen, ja uskon, että se taisi olla paras vaihtoehto. Toinen olisi merkinnyt vuoden kuntoutusta sairaalahoidossa, kun olisi yritetty elvyttää jalkaa. Silti lopputulos olisi ollut epävarma.

– Ja se, että makaat vuoden sairaalassa, ei ole vielä kaikki. Niitä ongelmia olisi voinut olla paranemisessa muutenkin. Esimerkiksi lihas- ja ihonsiirrot selästä olisivat olleet niin isoja operaatioita, ettei toipuminen olisi ollut mitenkään varmaa. Lisäksi sairaalabakteerin saaminen olisi saattanut merkitä helposti game over -tilannetta.

Ihmeparanija

– Sitten tammikuun lopussa sain proteesin tarkkaan ottaen 20.1., jona päivänä jouduin opettelemaan kävelyä. Kokeilin ajaa ensimmäisen kerran moottoripyörällä 26.1. Se nyt vain oli sellainen asia, mikä minun oli pakko saada heti tietää: onko se mahdollista vai ei, Rautjoki korostaa.

– Kauden käynnistymisen jälkeen olen ehtinyt jo ajaa yli 16 000 kilometriä tänä vuonna.

– Itse ajamisen suhteen ei ole mitään ongelmaa, mutta kävelemisen osalta lihastasapaino tuottaa sitä.

Tosin tänä päivänä Topin kävelyä seuratessa huomaa lievän ontumisen, jos tietää katsoa, muttei ikinä osaisi arvata sitä, että miehellä on proteesi.

– Ajaessa tasapaino ja liikkuvuus eivät ole yhtä hyviä kuin aiemmin, mutta hyvin ovat sujuneet molemmat, Rautjoki vakuuttaa.

– Monesti on omasta päästä kiinni, että haluaako vai ei. Vaihtoehdot tässäkin tapauksessa ovat, että joko tekee tai ei. Joillekin tällainen on kova paikka sekä ruumiillisesti että henkisesti, mutta siitä pitää päästä yli. Kun tilanne on tämä, ja vaihtoehtoja ei ole, niin ihan hyvinhän tämä on mennyt. Ihmiset masentuvat turhan helposti tänä päivänä.

Hyvä esimerkki Topin asenteesta ja miehen fysiikasta on sairaalan fysioterapeuttien ihmettely.

– Sairaalan fysioterapeutit eivät oikein osanneet ymmärtää, että jos saa perjantaina ekan proteesin, tulee maanantaina jo kävellen kuntoutukseen. He odottivat rullatuolipotilasta, Rautjoki nauraa.

– Fysioterapeuttikäynnit jäivät kolmeen kertaan, kun totesivat tehneensä niiden aikana jo kaiken, mitä kuntoutuville proteesipotilaille yleensä teetetään ensimmäisen vuoden aikana. Eli siihen nähden kuntoutumiseni on mennyt oikein hyvin.

– Tilanteeseen nähden kaikki on fyysisesti ihan ok, olen koko ajan itse selvinnyt arjen askareista. Fyysinen kunto voisi olla parempi, mutta sekin on tilanne huomioiden hyvä, henkisesti minulla ei ole suurempaa ongelmaa, enemmän eteenpäin kuin taaksepäin.

– Kaikkein pahinta on se, että jouduin jättämään työt, automaalarina toiminut Rautjoki pohtii. – Työarki jäi pois. Olen joutunut olemaan paljon kotona, enkä kykene tekemään kaikkea, mitä haluan. Mutta nautin siitä, mihin pystyn, enkä keskity siihen, mihin en pysty.

– Kannattaa muutenkin keskittyä siihen, mitä pystyy tekemään ja olla tyytyväinen siihen. Ihminen voi sortua tai joutua onnettomuuksiin monista eri syistä, moni terve ihminen ei tajua, mitä kaikkea pystyisi tekemään ja mitä ei. Liian moni jää surkuttelemaan kykenemättömyyttään. Koko ajan pitäisi keskittyä siihen, mitkä asiat ovat hyvin eikä siihen, mitkä ovat huonosti.

Moottoripyörämatkalle

Miehen haaveet moottoripyöräilystä maailmalla voivat siis hyvin edelleen. Moottoripyörällä ajaminen sujuu, mitä itsekin olin keskiviikkona 2. kesäkuuta todistamassa, kun kävin ottamassa muutaman kuvan. Mutta miehen itselleen rakentama Suzuki jää talliin.

– Rakentamassani enduro-Suzukissa on niin korkea maavara, etten yhdellä toimivalla jalalla pysty operoimaan sen kanssa paikallaan. Pyörän siirtäminen jne. ovat muutenkin haastavia kohtia, Rautjoki kuvaa. – Toinen vaikea asia on jalkajarrun painaminen.

Onneksi miehellä on käytettävissään oma FJR1300 Yamahansa, johon on ehtinyt kertyä jo yli 400 000 kilometriä. Pyörä on kuitenkin erittäin hyvin huollettu, ja Rautjoki käy sen aina läpi talvisin, ja vaihtaa mm. pyörien laakerit monen muun huoltotoimenpiteen ohella.

– Ainoa, mitä Yamahalle tarvitsi tehdä, oli laskea oikean puolen jalkatappia. Tällä pärjää nyt hyvin, etenkin tuoreimmalla proteesilla, jonka avulla kaikki toimii paremmin. Hiilikuituinen räätälöity proteesin jalkateräosa mahdollistaa myös mm. pyörän työntämisen taaksepäin, mikä ei aiemmin ollut mahdollista.

Joko sinulla on reissusuunnitelmia?

– Suunnitelmia olisi, kunhan rajat vain aukenisivat. Korona jarruttaa niiden etenemistä, mutta alustavasti olen menossa Englantiin erääseen adventuremotoristitapahtumaan puhumaan 2.9. Tosin ajankohta on hankala, koska on tiedossa, että Englannin koronasäännökset muuttuvat 1.9., eikä kukaan voi tietää mihin suuntaan.

– Mutta noin periaatteeltaan lähden heti, kun rajat aukeavat Englantiin ja Keski-Eurooppaan seuraavalla reissullani, sitten aikanaan Saudi-Arabiaan, mutta aika näyttää, milloin tämä tapahtuu, Rautjoki suunnittelee. – En tietenkään lähde uhmaamaan luonnonlakeja, vaan sitten jos ja kun se on järkevää.

– Takakäpälän tilanne hidastaa tietenkin reissaamista, mutta sitä on vain opittava elämään päivä päivältä ja olemaan tässä, läsnä. Toki tässä on joutunut tekemään monta käytännön asiaa jalan vuoksi, kuten hommaamaan pari numeroa isommat ajohousut, että saan proteesin kanssa housut jalkaan, ettei ensin tarvitse irrottaa proteesia.

– Liian isot housut taas tekevät sen, että normipolvisuojat eivät osu oikeille kohdilleen, mutta sitten vain muokataan housuja, että suojat ovat oikeilla paikoillaan, Rautjoki myhäilee.

Kiitos haastattelusta, Topi. Turvallisia kilometrejä.