Naismotoristit osa 5: Kenen kanssa reissuun ja millaiselle mp-matkalle?

Suurin osa vastaajista ajoi tilanteen mukaan yksin, yhdessä puolison/avopuolison kanssa tai erikokoisissa porukoissa. Vain yksi kertoi ajavansa aina ehdottomasti yksin, muuten itsekseen ajamista perusteltiin seuraavin kommentein:

"Yksin ajaminen on parasta pään tuuletusta. Ajaessa en halua kuunnella musiikkia, enkä jutella kenenkään kanssa. Saatan kyllä laulaa ajaessani", kirjoitti Mari.

"Ajan yksin lähinnä töihin tai jonnekin määränpäähän, vaikka muorin luo parinsadan kilometrin päähän", Katri. "Yksin saa päättää kaiken itse; reitit ja pysähtymiset", Janni. "Nykyään ajelen yksin, en ole koskaan välittänyt letka-ajosta", Eeva-Liisa. "Ajelen pääsääntöisesti yksin, olen sellainen itroverttisielu ja tykkään omasta tahdista. Joskus on toki kiva ajella toisten kanssa, varsinkin vieraammille paikoille", Marika.

Aina ei ajoseuraa ole luontaisesti lähipiirissä:

"Ajan eniten yksin. Kaveripiirissä ei muilla ole pyöriä ja olen vähän ujo lähtemään vieraiden keskelle. Yksin ajaessa menen sinne, missä aurinko paistaa ja tuuletan pääkoppaani. Joskus lapset istuvat kyytiin ja käydään Tampereella ajelulla ja jätskillä", Minna. "Pääasiassa ajelen yksin, mutta olisi mukava ajaa joskus porukalla", Nanna.

Yksin ajamisen lisäksi puolison/avopuolison kanssa ajaminen tai ajaminen pienellä porukalla on mieluisinta:

"Haaveena on päästä ajelemaan mieheni kanssa kaksin, mutta myös muutaman meidän kaverin kanssa porukalla johonki vähän pidemmälle retkelle. Olisi kiva lähteä Pirkanmaan Naismotoristien kanssa muutamalle "rinksalle" kesän aikana", Hanna-Kaisa.

"Riippuu matkasta ja fiiliksestä. Puolison kanssa tai pienessä tutussa porukassa ajamista helpottaa ja tuo turvallisuutta se, kun tiedämme toistemme ajotavat ja -taidot", Hanna.

"Ajan pääasiassa puolisoni kanssa. Olen huomannut, että ryhmässä reissuilla ajaessa on omat haasteensa ja kahdestaan kaikki toimii kivasti", Arja.

"Se, ajanko mieluiten yksin vai yhdessä muiden kanssa, riippuu fiiliksestä. On mukava ajella yksin, koska silloin voi itse päättää määränpään ja vauhdin. Mutta tykkään paljon ajaa myös porukassa ja mieheni kanssa. Silloin on mukavampi pysähtyä vaikka kahville rupattelemaan", Marika.

Joissakin perheissä moottoripyöräily on yksin naisen harrastus ja naismotoristit ovat löytäneet ajoseuraa toisistaan:

"Ajan paljon yksin, mutta tykkään ajella myös pienellä porukalla. Hiljattain muodostimme kahden nasimotoristin kanssa laajenevan kokoonpanon, jonka tarkoitus on kehitellä ikimuistoisia yhteisreissuja", Anna.

"Puolisoni ei ymmärrä mopoilusta mitään. Mieluiten ajan yksikseen tai ihan pienessä porukassa. Meillä on kolmen L:n mopoklubi eli MC LLL (Laila, Leila ja Leena). Isot ryhmäajelut ei ole minun juttuni. Olen introvertti", toteaa Laila.

"Ajelen paljon yksin, kavereiden kanssa sekä ollut mukana Uudenmaan Naismotoristein järjestämissä yhteisajoissa", Jaanika.

"Aviomiehelläni ei ole A-korttia joten prätkäily on minun harrastukseni. Eniten tulee ajettua yksin, mutta tykkään toki lajin sosiaalisuudestakin kuulumalla kahteen moottoripyöräkerhoon. Naisena kuulun luonnollisesti Ladies Bike Club/WIMA Finland:in ja pyörän tyypin perusteella Vulcan Riders Finland:in. Kerholaisten kanssa tulee osallistuttua ryhmäajeluihin. Lisäksi joskus tulee osallistuttua Naismotoristi Facebook-ryhmän tapaamisiin", totesi Anne.

Moottoripyöräily on monipuolinen harrastus ja se kuvastui myös vastauksista, minkälaisia moottoripyöräreissuja Naismotoristit tekevät. Arjen realiteetit, eli jälkikasvusta ja perheestä huolehtiminen, rajoittavat matkojen pituutta:

"Pidempiä reissuja tykkäisin tehdä, mutta elämäntilanne (pikkulapsiarki) on niitä viimevuosina rajoittanut. Ajelen päiväkselleen kotikaupungista lähteviä lenkkejä. Käyn lähikylien kahviloissa tai otan evästä reppuun ja parkkeeraan jonnekin järven rantaan tauolle. Joskus pelkkä pikainen pyörähdys kaupungilla on hauskaa", Janni.

"Olen tehnyt maakuntamatkailua, kauppareissuja, käynyt mp-kokoontumisissa. Yksi useamman yön reissu. Lapset rajoittaa harrastamista. Ajan enimmäkseen pidempiä päiväreissuja eli max 550km päivässä" Kaisu. "Miehen kanssa otetaan aikuisten irtiottoja vapaina viikonloppuina. Parasta on se kun reissuja ei suunnittele liian tarkasti, voi löytää itsensä mitä hienoimmista paikoista, mistä päin Suomea tahansa. Lämpiminä kesäiltoina ajaminen, kaikkine tuoksuineen on hieno kokemus", Johanna.

Useat vastaajista harrastavat tai haaveilevat laajentavansa harrastusta ratamoottoripyöräilyn ja enduron pariin.

"Ajan pääasiassa pidempiä 200-800km päiväreissuja mutkateillä, sekä ratareissuja. Toisinaan lähden jonkun miespuolisen mp tuttavan kanssa heittämään päiväreissun. Joskus harvoin käyn jossain motoristien suosimissa kahviloissa katselemassa pyöriä", Jaana.

"Ex-miehen kanssa olen tehnyt muutaman Norjan reissun – Lofootit ja Nordkapp on käyty. Muuten ajeltu päivän reissuja koti-Suomessa, pistäydytty ns. mp-paikoissa jne. Ja kerran/pari kesässä on pitänyt päästä Alastaroon radalle. Tänä kesänä (jos korona suo) voisi käväistä uudelleen Norjassa ja kokeilla myös KymiRing!!!", Nanna.

"Kaupunkikruisailuja, päivämatkoja mp-kahvilaan tai vastaavaan, reissuja kokoontumisajoihin, pidempiä reissuja kotimaassa/ulkomailla, rytistelyä metsässä enduropyörällä? Enimmäkseen pitkää matkaa yhdessä aviomieheni kanssa, joskus myös töihin", Tiina.

"Etupäässä päiväretkiä kivoihin paikkoihin, kahviloihin ja kyläilyreissuja sukulasten luo. Kävin mielenkiinnosta kokeilemassa enduroakin viime kesänä. Lapsuuden haave toteutui, mutta tällä iällä ei kunto valitettavasti enää riitä", Heidi.

"Reissuja laidasta laitaan: työmatkat taittuu pärrällä, välillä pieniä iltalenkkejä, vapaapäivinä pidempiä päivä- tai ajoreissuja. Koronan vuoksi reissut taitaa jäädä nyt kotimaan rajojen sisäpuolelle. Enduroilua en ole kokeillut VIELÄ, mutta kevään aikana olisi tarkoitus laajentaa reviiriä asfaltilta rämeikön puolelle", Hanna.

"Kaupunkikruisailuja, päivämatkoja, juhliin, kauppaan, irtio-otoja arjesta, pidempiä reissuja kotimaassa, rytistelyä metsässä nuotiopaikoille mehtäpolkuja pitkin (miks pitäs olla enduro), hiekkatie rälläystä", Teija.

Varmaan monille motoristeille tuttua, ettei aina aja suorinta mahdollista reittiä paikasta a paikkaan b:

"Rakastan maaseudun mutkateitä, mutta monenlaisia reissuja tulee heitettyä. Oikeastaan ajokauden aikana ajelen vain pääasiassa moottoripyörällä, joten kauppareissutkin tulee heitettyä kaksipyöräisellä. Välillä tosin meinaa pakasteet sulaa sivulaukkuihin, kun kotimatkat tuppaavat venähtämään. Aina löytyy syy ajaa", Anna.

"Eniten kilsoja tulee suhaillessa Helsingin ja Loviisan välistä mökkimatkaa edestakaisin, ajoin Virrellä viidessä kesässä 25 tkm. Kruisailut motoristikahviloihin ovat jääneet alkuinnostuksen jälkeen vähemmälle. Kesän kohokohta on pienen mc-klubimme muutaman päivän pituiset kesäreissut johonkin. Leilan kanssa kierrettiin Viro muutama kesä takaperin ja Leenan kanssa viime kesänä pieni Itä-Suomen kierros ja syksyllä vielä syyskuun puolivälissä ajettiin Fiskarsiin ja oltiin hotellissa yksi yö", Laila.

"Itse kuljen jopa työmatkaa kaksipyöräisellä. Jokainen reissu on omalla tavallaan paras. Mutta oikeastaan vasta viime kesä koronakriisissä sai arvostamaan suuresti myös kotimaan matkailua, etsimään kivoja pikkuteitä ja erilaisia retkikohteita kauniiden maisemien keskeltä. Oppi arvostamaan Suomen kaunista luontoa ihan eri tavalla. Eikä aina se päämäärä ole tärkeä, vaan se tunne pienellä mutkatiellä kauniiden maisemien keskellä", Mia.

"Asutaan Virossa joten kolutaan Viroa ja Baltiaa pääasiassa. Päiväreissuja tehdään lähialueella kahvittelun tai vaikka lounaan merkeissä. Kaupungissa en tykkää ajaa. Virossa on myös suhteellisen edullista yöpyä, joten jos saadaan koira hoitoon niin ajellaan usein yöksi johonkin kivaan kartanoon tai mökkiin", Anne.

"Arkisin tulee ajeltua pieniä reissuja ympäri Uuttamaata, viikonloppuisin jopa 1000km reissuja ympäri Suomen. Sitten on Wiman omat kerääntymiset pitkin kautta ja yleisesti kesäloma tulee vietettyä mopon päällä kierrellen ympäri Pohjoismaita ja tulevaisuudessa kutsuu myös Eurooppa", Nina.

Useat olivat reissanneet Euroopassa, mutta itäinen naapurikin oli tuttu. Kesän koronatilanne mietityttää ja varmasti vaikuttaa usean moottoripyöräilijän tuleviin lomasuunnitelmiin.

"Ajan pääasiassa matka-ajoa. Olimme kesällä 1980 ensimmäistä kertaa Euroopan turneella kuukauden (tosin yhdellä pyörällä ja vuoron perään ajoimme toisen ollessa kyydissä), Eurooppaa kierretty myöhemminkin, myös Venäjälle tehty kolme eri reissua. Allround-pyörä on ollut noilla Venäjän reissuilla. Myös päiväreissut ympäristöön kuuluvat 'ohjelmaan'. Päiväreissut ovat n. 300 - 400 km ja yöksi kotiin. Viime kesänä Pohjois-Norjassa ja Etelä-Suomessa (asun Oulussa). Vain yksi kokoontumisajo kuulunut jo vuosia ohjelmaan: Kontioralli", Arja.

"Välillä käyn vaan kahvilla motoristipaikoissa kuten Vehoniemi ja Mustalahti. Usein nuo käynnit kyllä sisältävät ajelulle lähdön johonkin lähiseudulle. Minulla ei ole juurikaan motoristituttavia, joten yleensä käyn nopsaan jäätelöllä, ihailen pyöriä ja jatkan matkaa. Adventuren hankkimisen jälkeen olen löytänyt ihan uudella tavalla lähiseudun hiekkatiet ja nyt tuntuu löytyvän paljon enemmän nähtävää. Parin vuoden välein käydään joko miehen kanssa tai pienellä kaveriporukalla ulkomailla pärräreissulla n. 1-2vk Euroopassa tai Pohjoismaissa. Tänä kesänä suunnitelmissa on koronatilanteesta riippuen joko Keski-Eurooppa tai Pohjois-Suomi miehen kanssa", Nyyti.

Usean naismotoristin ajatukset tiivisti hienosti Kati:"Minulla ei ole väliä ajanko yksin, kaksin vai ryhmässä. Kaikki käy, kun on kyse moottoripyöräilystä. Juttuseuraa löytyy aina kun pysähtyy".

Kesä on ovella ja mukavia ajokelejä näköpiirissä. Turvallisia kilometrejä kaikille!

Aiheesta aiemmin:

Naismotoristit osa 1. Voiko enää edes toivottaa "Hyvää Kansainvälistä Naismotoristien päivää"?

Naismotoristit osa 2. Facebookin Naismotoristit -ryhmä täytti 11 vuotta ja siinä on jo lähes 4 000 jäsentä

Naismotoristit osa 3: Mistä kipinä moottoripyöräilyyn?

Naismotoristit osa 4: Onko erillisille naismotoristiryhmille tarvetta?