Riku Routo:
"Olimme vuosi sitten tammikuussa lomalla Kuubassa, jonne lähdimme suoraan Helsingin Moottoripyörämessuilta. Irti työstä ja kaikesta työhön liittyvästä, eli moottoripyöristä. Ensimmäisenä iltana ajoimme taksilla Havannan keskustaan. Olin pukeutunut museon t-paitaan ja ehdin ottaa kolme askelta, kun vanha patu pysäytti meidät ja vei kädestä pitäen Chacon moottoripyöräravintolaan ja tarjosi pienistä rahoistaan minulle oluen. Ravintolassa tutustuimme amerikkalaisiin ja kanadalaisiin motoristeihin, jotka olivat pukeutuneita Harley t-paitoihin ja he kysyivät, olimmeko tulleet Kuubaan seuraavaan päivänä alkavaan Etelä-Amerikan suurimpaan Harley-moottoripyörätapahtumaan Varaderossa. Siitä se homma lähti käsistä.
Ylläolevassa kuvassa Riku on Che Guevaran moottoripyörän kanssa. Pyörä on yksi kolmesta pyörästä, jota käytettiin Moottoripyöräpäiväkirja-elokuvassa ja siinä on paljon alkuperäisosia Chen omasta pyörästä.
Tutustuimme tapahtumassa Ernesto Guevaraan, joka osoittautui moottoripyörämieheksi henkeen ja vereen. Ernesto omistaa useita vanhoja 30- 50 –luvun Harrikoita ja 12 uutta harrikkaa, joilla tekee turisteille Kuuban ajoreissuja. Ihan oma tarinansa olisi miten amerikkalaiset pyörät oli saatu tuotua kauppasaarron eristämään maahan. "
Ernesto Lahdessa
Ernesto osallistui viime elokuussa Pietarissa Harley-Davidson tapahtumaan, ja tuli sieltä Rikun ja Maaritin vieraaksi Lahteen. Ace Cornerilla Lahdessa järjestettiin Ace Revolution Day, jossa La Poderosa Tours esitteli toimintaansa.
Matkalaiset tien päällä.
Kari Korvenranta:
Riku kertoi suunnitelmasta kerätä porukka ajamaan ympäri Kuubaa Harrikoilla Che Guevaran pojan kanssa. Lupasin lähteä. Ajatus reissusta oli niin houkutteleva, että unohdin että minulla ei ollut juuri mitään kokemusta moottoripyörällä ajamisesta. Minulla ei ollut koskaan ollut edes mopoa.
60 ikävuotta on sopiva aika opetella, ajelin kesällä lainapyörällä sen verran, että uskalsin lähteä reissuun.
Helmikuuhun mennessä matkalle lähtijöitä oli kertynyt riittävästi. Neljä pariskuntaa ajoi kaksi päällä ja yksi pari omilla pyörillään, ja ensimmäisenä matkaan ilmoittautunut Kari ihan itsekseen. Ei kukaan olisi kyytiin uskaltanutkaan.
Finnair lentää perjantaisin ja maanantaisin suoraan Helsingistä Havannaan. Porukka tapasi toisensa ensimmäisen kerran vasta Helsinki-Vantaalla ennen koneen lähtöä. La Poderosan pakettiin kuului majoitus maanantaista alkaen, viikonlopuksi oli kukin itse järjestänyt joko hotellin tai kotimajoituksen. Maria Elena auttoi halukkaita kotimajoituksen löytämiseksi.
Kuljetukset kentältä majapaikkoihin kuuluivat pakettiin.
Kari:
Meille Maria Elena järjesti kolmen makuuhuoneen asunnon hyvältä paikalta. Asunto oli kokonaan käytössämme, omistaja itse asui viereisessä huoneistossa. Vaikka kyse oli yksityisasunnosta, palvelut olivat hotellitasoa. Aamiainen katettiin pöytään, vuoteet sijattiin, pyykit pestiin tarvittaessa jne. Vanhat Kuuban kävijät neuvoivat että vessapaperi, saippua ym. pitää itse viedä mukanaan. Turhaan, kaikkea oli saatavana, ja kaikki nämä kuuluivat huoneiston varusteisiin. Myös internet-yhteys oli saatavana, tosin piti joka kerta erikseen avata ja maksaa. Muuten nettiyhteys toimi lähinnä vain hotelleissa.
Saapuminen Havannaan
Havannan kenttä on hyvin vaatimaton ja pieni, ja toiminnot hyvin verkkaisia. Odotettu VIP-kohtelu jäi meiltä saamatta, sitä järjestäjä kyllä kovin pahoitteli jälkeenpäin. Kuubassa kaikki ei aina mene kuin on suunniteltu. Kaikki kuitenkin järjestyy.
Omin päin vietetyn viikonlopun jälkeen kokoonnuimme sunnuntaina yhteiselle illalliselle ja majoituimme kansainvälisen tason hotellissa. Illallinen todisti Havannan vaatimattoman kulinaristisen maineen vääräksi. Ruoka oli erinomaista, kuten aterioilla jatkossakin. Tunnelma kattoterassilla pimeässä lämpimässä yössä oli myös enemmän kuin kohdallaan.
Ensimmäinen ajopäivä alkoi pyörien valinnalla. Yksin ajavat saivat alleen Sportsterit, muut isot Touring Glidet kaikkine varusteineen. Mukana seurasi pikkubussi jossa tavarat kulkivat. Sivulaukkuja ei tarvinnut kuormata, eikä huolehtia repusta. Pikkubussi veti perässään traileria jolla oli varapyörä, siis varamoottoripyörä. Tämä osoittautui aika pian tarpeelliseksi, sillä yhteen ajokeista tuli vika jota ei saatu korjattua, vaan rikkinäinen pyörä vaihdettiin varalla mukana olleeseen.
Chacon moottoripyöräravintolassa.
Kalusto sinänsä oli erittäin siistissä ja hyvässä kunnossa, melko uutta ja vähän ajettua.
Totuttelimme pyöriin ja Kuuban liikenteeseen Havannan ympäristössä ja myös kapeilla kaduilla keskellä kaupunkia. Kahdeksan Harley-Davidsonin kumea jytinä teki meille tilaa minne vain ajettiinkin.
Vallankumousaukiolla oli juhlavaa katsella valtavan kokoista Che Guevaran muotokuvaa hänen poikansa seurassa. Jos ei aiemmin ollut ymmärtänyt Erneston isän merkitystä Kuubassa, niin viimeistään tässä se alkoi selvitä. Ernesto ”Che” Guevara on myyttinen kansallissankari, kuubalaisille rakkaampi ja suurempi kuin Castro.
Havannassa lounas nautittiin alussa mainitussa moottoripyöräravintolassa. Nyt siellä oli seinälle ripustetun Erneston Harrikan vierellä Suomen moottoripyörämuseon t-paita muistona Rikun käynnistä vuotta aiemmin.
Enempikin ajaminen lämpimässä ilmassa olisi maittanut, mutta varsinaisesti matkaan lähdimme vasta toisena ajopäivänä.
Chen muistomerkki.
Ajovarusteet
Kuubassa on kypäräpakko, ja matkanjärjestäjä edellytti oman kypärän käyttöä. Muina varusteina T-paita, shortsit ja varvassandaalit olisivat sään puolesta riittäneet. Kaikilla oli pitkälahkeiset housut, muuten varustus vaihteli t-paidoista täysiin ajovarusteisiin. Vaikka lämpötila oli päivällä n. 30 astetta, ei sää ollut tolkuttoman hiostava. Meri on lähellä kaikkialla ja tuuli viilentää. Sadekin on Kuubassa lämmintä, joten mitään erityisiä sadesään varusteita ei tarvita.
Toisen matkapäivän aamuna lähdettiin ajamaan Kuuban halki kohti etelärannikolla olevaa Trinidadia. Moottoritie on kohtalaisen hyvässä kunnossa, liikennettä vähän ja nopeudet maltillisia. Satasen matkavauhtia pidettäessä ei juuri kukaan ajanut ohi. Kahdeksan H-D:n letka sai ajaa koko ajan vasenta kaistaa. Kaistojen valinta tosin oli aika vapaata, oikealta ohitettiin ja joskus hitaammat saattoivat ajella ohituskaistalla.
Suurin syy kohtuullisiin nopeuksiin on Kuuban ajoneuvokalusto. Toyotan dieselillä ja Volgan taka-akselilla varustettu, rautalangalla ja pakkelilla kasassa pysyvä vuoden 53 Chevy ei kestä kovin suuria nopeuksia eikä urheilullista ajotapaa.
Liikenne tosiaan oli rauhallista ja muita liikkujia huomioivaa. Kaikenlainen kaahailu loisti poissaolollaan.
Liikenne oli rauhallista ja kahdeksan Harrikan kulkue sai tilaa.
Trinidad
Unescon maailmaperintökohde Trinidad on viehättävä pikkukaupunki. Huoltoautossa mukana seurannut opas esitteli Trinidadia, kuten muitakin matkakohteita meille matkalaisille. Hän myös avusti tarvittaessa rahanvaihdossa ja muissa käytännön asioissa.
Siirtomaatyylinen hotellimme sijaitsi aivan kaupungin keskustassa. Aulassa aika oli pysähtynyt jonnekin 20-luvulle. (Yleensähän Kuubassa aika on pysähtynyt 50-luvulle). Tämä oli hotelleista ainoa joka ei ollut valtion omistama. Tähdillä mitattuna ehkä vaatimattomampi kuin muut, mutta tunnelmaltaan ylivoimainen. Illallinen vehreällä sisäpihalla oli tunnelmaltaan mahtava. Ernesto soitteli kitaraa ja poltti sikaria. Hän on tullut isäänsä ainakin siinä että rakastaa moottoripyöriä ja sikareita.
Viimeistään illallisella Trinidadissa matkalle lähteneestä kirjavasta joukosta tuli meidän oma porukka ja Trinidadin tumma yö, rommi ja musiikki saivat matkalaiset lähes villiintymään.
Rommi ja moottoripyörällä ajaminen eivät tietenkään sovi yhteen. Muuallakin kuin Trinidaidssa sekä rommin että oluen nauttiminen aloitettiin aina vasta kun pyörät oli asetettu yöparkkiin.
Tankkauksen aika.
Santa Clara ja Chen mausoleumi
Matkalla kohti Santa Claraa tie kulki vihreissä vuoristomaisemissa. Vihreys edellyttää sateita, ja matkan ainoa sadepäivä osui juuri vuoristoon. Sade oli lämmintä ja sateen liukastamalla tiellä matkanopeutta pudotettiin niin, että meno ei tuntunut turvattomalta. Santa Clarassa sade oli jo lakannut ja ajoviima kuivasi vaatteet nopeasti.
Che Guevaran mausoleumi Santa Clarassa oli vaikuttava paikka. Mausoleumissa oli sekä Chen että Fidelin maalliset jäämistöt. Samassa yhteydessä oli Che:lle omistettu museo. Museossa oli kuvia myös Ernestosta lapsena isänsä sylissä. Historia tuli hyvin lähelle.
Oppaamme sanoi minulle että arvostamme Fideliä, mutta Chetä me rakastamme.
Onnellinen matkaaja.
Varadero
Upeat rannat ja kansainvälistä tasoa oleva majoitus, all inclusive alueella. Varadero voisi olla missä tahansa, siellä ollaan rantalomalla niin kuin lukuisissa vastaavissa paikoissa ympäri maailman.
Yksi yö ja yksi aamupäivä Varaderossa on joko liikaa tai liian vähän. Aidon Kuuban jälkeen ei niin lyhyessä ajassa osaa vaihtaa rantalomamoodiin. Jos itse tekisin matkaohjelman, niin jättäisin Varaderon pois, ja ajelisin enemmän vuoristossa. Ajon jälkeen voisi sitten mennä vaikka koko viikoksi loikoilemaan rannalle.
Miehiä ja pyöriä.
Sikarit ja rommi
Shoppailijalle Kuubassa ei ole tarjolla oikeastaan mitään muuta kuin sikarit ja rommi. Havannassa kannattaa käydä tutustumassa sikaritehtaaseen vaikka ei itse sikareita polttaisikaan. Aidot käsinkäärityt kuubalaiset maksaa virallisissa kaupoissa alle puolet siitä mitä Suomessa. Sikäli kun niitä on edes saatavana. Tehtaan työntekijät saavat joka päivä viisi kakkoslaadun sikaria palkan päälle. Näitä on sitten katukaupassa myynnissä edullisesti.
Koko remmi yhteiskuvassa.
Aiheesta aiemmin:
Vallankumouksen jäljille Kuubaan moottoripyöräilemään Che Guevaran pojan kanssa?
Kuvamatka Kuubaan: antiikkisia moottoripyöriä, muttei sitä mitä luulisit