Motouutiset 5 v sitten: Lauri Kälkäjän paluumatka Norjasta osoitti sen taas kerran, motoristihenki on voimissaan

Ohessa hieman muotoiltuna Lauri Kälkäjän omalla Facebook-sivullaan julkaisema "editoitu" versio tapahtuneesta:

"Olin paluumatkalla huikean hienolta Norjan reissulta. Perjantaina illalla kun päivälle oli kertynyt 750kilometriä päätin jäädä Leville yöksi. Hyvä ratkaisu.

Aamulla mopoa pakatessa mopon jo hyrskytellessä alkoi yllättäen savu nousta toisen takakatteen alta. Syyksi paljastui kärähtänyt jännitteensäädin. Mopo sammui siihen, siinä ei ollut mitään elonmerkkiä. Soitto vakuutusyhtiölle, sillä minulla oli keskeytysvakuutus joten ei mitään paniikkia.

Kohta soitti hinauspalvelun kaveri ja kertoi tulevansa heti kun edelliseltä keikalta ehtii. Tämä tapahtui aamulla noin kello kahdeksan aikoihin. Siinä funtsin että lauantaiaamu: Kittilä, Levi. Ei kuulostanut hyvältä.

Laitoin viestiä tänne palstalle, josko joku pyöristä enemmän tietävä olisi jo herännyt. Samantien alkoi tulla vastauksia mistä voisi kysellä osaa jne. Uutta säädintä ei ollut edes Rovaniemellä. Vakuutusyhtiön päätös oli, että pyörä siirretään Leviltä Kittilään jonnekin pajalle, jossa sen ehkä saattaa saada joskus kuntoon joku.

Tässä vaiheessa alkoi jo ahdistaa. Sitten tuli viesti Tanja Johanssonilta. Olivat tulossa Kittilään jostakin, mukanaan uusi ladattu akku. Voisin kokeilla sillä lähteekö pyörä käyntiin, kun oma akku vaikutti täysin pimeältä.

Juuri kun saaimme hinurilla pyörän Kittilän Nesteen takana olevalle hallille ajoivat Tanja plus viisi muuta rovaniemeläistä motoristia Nesteen pihaan. Hörppäsin Nesteellä kahvit motoristien kanssa joita en ollut tavannutkaan koskaan.

Menimme hallille ja laitoimme Tanjan vara-akun paikoilleen. Pimeänä pysyi. Tovin ihmettelimme. Lopulta tämä porukka löysi vielä sulakkeen, jota en itse ollut löytänyt. Oli palanut. Uusi Nesteeltä ja pyörä käyntiin!

Eikä tässä vielä kaikki. Seuraava murhe oli miten pitkälle akku kestää. Vakuutusyhtiön kanta tähän oli sellainen, että "jos pääset yli puolenvälin Kittilä-Rovaniemi välillä ja pyörä hyytyy, niin sinut hoidetaan Rovaniemelle. Jos taas jäät alle puolenvälin sinut viedään takas Kittilään."

Rovaniemen porukka ehdotti, että jospa ajetaan yhdessä Rovaniemelle, niin etpähän jää yksin tienposkeen. Olin sanaton. Mistä löytyy tuommoista huolenpitoa ventovierasta kohtaan. Lähdimme kohti Rovaniemeä. Ja pääsimme sinne. Shellillä joimme kahvit ja otimme lisää bensaa.

Sitten kysyikin Tanja, että joko jatketaan? Ihan käsittämätöntä! Hän ajoi kanssani Iihin asti Kittilästä! Vain seurana ja toista akkua mukana kuskaten siltä varalta, jos minun pyöräni akku hyytyy!

Tällaista ei unohda ikinä.

Mitä opin: Pitää tuntea oma pyörä vähän paremmin kun tuommosta reissua tekee. Yritän jatkossa olla toista tielläliikkujaa kohtaan yhtä hyvä ihminen. Kiitos Tanja Johansson ja muut Rovaniemen motoristit jotka hoiditte homman joka ois pitänyt vakuutusyhtiön hoitaa. Siitä kun tulitte Kittilään kului aikaa kuusi ja puoli tuntia niin olin jo kotona.

Lauri."

Tanja Johansson ja avunannon arvoitus

Pakkohan Rovaniemellä asuvalle Tanja Johanssonille oli soittaa ja kysyä, mistä näin suuri vaivannäkö ventovierasta motoristia kohtaan? Ilmeisesti Laurilla oli myös hyvä onni matkassa, että Tanja ehti lukea Facebookin keskustelupalstalta hänen viestinsä ennenkuin ehti lähteä suunnitellulle päiväajelulle.

– Olimme kavereiden kanssa suunnitelleet tapaavamme kello 11 ja lähtevämme Good Will Biker Toni Hynysen muistoajolenkille. Tarkoituksenamme oli viettää kello 13 hiljainen hetki hänen muistolleen Kemijärvellä.

– Satuin kuitenkin aamulla lukemaan tätä Laurin viestiketjua ja  seudun tuntien ajattelin itsekseni, että hän ei koskaan pääse sieltä pois. Kerroin kavereille, että nyt muuttui suunta niillä, jotka haluaa. Kittilään pitäisi lähteä. Pysähdyttäisiin joka tapauksessa johonkin nättiin paikkaan kello 13. Laitoin myös Laurille viestiä, että olemme tulossa.

Kello 13 muistotilaisuuden jälkeen olimme enää muutaman kilometrin päässä Kittilästä. Pysähdyimme Nesteelle, ja kun kysyin Laurilta teksitiviestillä missä olet, niin hän sattui olemaan juuri saman paikan kassajonossa, Tanja Johansson kertoo.

Kuten Laurikin tuossa yllä toteaa, ongelmia oli kärähtäneen sulakkeen löytämisessä. Lopulta Tanja ja hänen ystävänsä löysivät sen, ja pyörään kiinnitetyn varasulakkeen, ja kokeilivat käynnistää pyörän Tanjan mukanaan tuomalla akulla. Pyörä lähtikin käyntiin, että helähti. 

Kun Lauri oli tässä vaiheessa jo nakitettu hakemaan uutta sulaketta, rovaniemeläiset kokeilivat kytkeä jännitteensäätimen uudelleen paikalleen.

– Sehän poltti heti sulakkeen, eli varmistui, että vika oli siinä, Tanja selvensi. – Laitoimme Laurin tuoman sulakkeen ja samalla pyörän oman akun paikalleen. Arvelin, että siinä on vielä hyvin virtaa, koska kaikki virta oli katkennut heti, kun pääsulake oli palanut. Näin olikin. Saimme Varaderon käyntiin ja lähdimme saman tien ajamaan kohti Rovaniemeä.

– Siellä tankkauksen ja kahvinjuonnin jälkeen pyörä lähti edelleen iloisesti käyntiin. Totesin samalla, että ukkosta oli luvassa ja kovasti sadetta, joten päätin lähteä matkaan. Laurihan ei voinut pitää valoja päällä pyörässä, koska lataus ei toiminut. Harmaa pyörä ja harmaassa ajoasussa oleva kuski on riski tien päällä, joten päätin lähteä matkaan ajamaan edellä ja "näyttämään valoa", liikenneopettajana Rovaniemellä toimiva Tanja toteaa.

Tanja saattoi Laurin Iihin asti. Kun matkaa oli enää 30 kilometriä, niin tiet erkanivat.

– Olisin saattanut kotiin asti, mutta alue on minulle täysin outoa. Minulla ei ole navigaattoria, ja minun olisi pitänyt ajaa edellä, niin matkasta olisi voinut helposti tulla pidempi kuin tarpeen. Laurin vaimo oli lisäksi kotona ja heillä on autossa peräkärry, joten apua olisi tarvittaessa ollut lähellä. Niinpä lähdin kotiin, Tanja päättää.

Mikä tekee moottoripyöräilijästä laupiaan samarialaisen?

Jatkoimme varsinaisen tapahtuman lisäksi Tanjan kanssa keskustelua oikeasta motoristihengestä. Hänhän muutti täysin omaa päiväohjelmaansa vain voidakseen auttaa täysin ventovierasta ihmistä.

– Olen Tampereelta kotoisin ja motoristiurani alkuaikoina minulla oli aina täysin paskoja pyöriä, joten olin milloin missäkin kadunkulmassa apua vailla, ja aina sitä myös sain. Siinä sitä oppii arvostamaan apua ja mielellään myös laittaa hyvää kiertämään.

– Ja joka tapauksessa minulla oli tarkoituksena ajaa silloin lauantaina niin paljon kuin mahdollista lisää Toni Hynysen kilometritavoitteeseen. Sen vuoksi nollasi trippimittarin, kun aamulla lähdin matkaan, ja kaikkiaan reitille Rovaniemi-Kittilä-Rovaniemi-Ii-Rovaniemi kertyi matkaa reilut 700 kilometriä.

Ajan paljon matka-ajoa, joten tuo on sellainen normaali päivähuitaisu, Tanja nauraa. – Kun täältä johonkin lähtee, niin jos mutkateille haluaa, niin pitää ajaa melkomoisia matkoja. Kun olen itse Tampereelta kotoisin niin aina kuuntelen katkerana, kun kaverit käy ajamassa mutkateitä etelässä. Täältä pitää aina lähteä niin kauas.

Hiljattain olin Pohjois-Norjassa ajamassa mutkateitä ja nautiskelemassa myös maisemista. Minulta puhkesi rengas kolme kertaa, toinen pyörä kadotti virrat jne. Silloin tuli sellainen tunne, että hohhoijaa, nyt ollaan oikeasti kaukana, eikä renkaita tai osia saa mistään. Kun ei ole mitään apua tarjolla, niin sellaiseen paikkaan ei ole kiva jäädä.

Täältä Rovaniemen korkeudelta alkaa apua löytyä, mutta tästä pohjoisempana se on täysin tuurista kiinni, siellä kun ei ole mitään. Hyvä esimerkki on, kun tarvitsin yhtä varaosaa, jouduin tilaamaan sen maanantaina, ja sain sen vasta tänään.

Laurin tapauksessa sosiaalinen media osoittautui hyväksi, sillä moni ehti jo kommentoida virtojen katoamisen syystä sekä neuvoa, että akku kestää pitkään ja että sillä uskaltaa lähteä matkaan. Minullakin kävi mielessä, että käynkö olemassa olevan vara-akun tilalle ostamassa ison autonakun, mutta ei sitä olisi sitten tarvittu, Tanja selvittää.

Kun kysyin Tanjalta, että mitä tästä olisi ehkä opittavana, niin hän totesi:

– Kyllä kai se on se, että jos joku on tien vieressä, niin mahdollisimman moni pysähtyisi ja kysyisi, että onko ongelmia, Tanja pohtii.

– Toisaalta on myös ollut huomattavissa, että jos naisena menet kysymään moista, niin asenne on vähän sellainen, että "...tuakos siihen tulet notkumaan, ei susta ole mitään hyötyä". Edelleen ihmisillä on turhan paljon ennakkoasenteita. Olen aina ollut sen verran persaukinen, että on ollut pakko oppia pärjäämään pyörien tekniikan kanssa.

– Yllättävää on myös se, että usein bensan loppuminen on syynä siihen, että jäädään tien varteen täällä Lapissa. Täällä pitää muistaa, että huoltoasemien välit ovat pitkät.

Tanjan löytää hänen vapaa-aikanaan todennäköisesti joko hiekkateiltä Honda Dominatorin kahvasta tai sitten asvaltilta jomman kumman Bandiittinsa stongasta. "Vanha Rouva" on 1200-kuutioinen versio, jolla on ajettu 144 000 kilometriä, ja uudempi 1250-kuutioinen. 

– Parhaillaan on menossa hiekkateillä ajamisen opettelu, siksi ostin Honda Dominatorin. Sillä aion opetella myös talvimoottoripyöräilyn salat, tuo kelkkailu kun ei kiinnosta yhtään, Tanja Johansson nauraa.

"Motoristia ei jätetä"

Kerrottakoon vielä, että Tanja ei suostunut ottamaan mitään sankarin viittaa harteilleen teostaan huolimatta, kun pyysin häneltä haastattelua Facebookin kautta.

"Täällä pohjosessa kun toi avun saamine on kohtalaisen kyseenalasta pitkien matkojen takia niin oon tääl ennenki jeesiny pulaan jääneitä aina kun töiden puolesta on pystynyt. Mut voin suostuu ihan sen takia et jos joku muukin motoristi uskaltas/viittis/kehtais auttaa toveria pulassa. Sitä yritän omillekkin oppilailleni opettaa et pankaa hyvä kiertään, itekki olen jeesiä aina saanut ja toivon et jokkaine sitä pulassa oleville antas. Motoristia ei jätetä."

Siihenpä ei ole mitään lisäämistä muuta kuin että näytit Tanja hyvää esimerkkiä, miten toimia, ja mistä me muutkin voimme ottaa oppia.

Aiheesta aiemmin:

Lapinmatkalla koetut tekniset ongelmat osoittivat, että oikea motoristihenki elää ja voi hyvin

Motoristi auttaa aina - pieni tarina erään kypärän matkasta etelästä pohjoiseen