Lapinmatkalla koetut tekniset ongelmat osoittivat, että oikea motoristihenki elää ja voi hyvin

Olimme ajaneet jo muutaman päivän ja olimme Kieringintiellä, Sodankylän kunnan alueella jossakin Kieringin ja Kittiläntien välissä. Tie on hyväkuntoinen hiekkatie, jonka varrella on asutusta harvakseltaan ja liikennettä hädin tuskin lainkaan. Olimme ajaneet hyvän matkaa nauttien ajosta, kun ensimmäistä kertaa matkamme aikana sade oli lakannut ja aurinko paistoi. Poroja väistellessä matkanteko tuntui kerrassaan mukavalta.

Hyytyi se

Olimme matkassa kahdella pyörällä. Kesken kaiken toisen pyörän käynti alkoi pätkimään. Välillä sillä pääsi etenemään aivan normaalisti ja välillä tuntui, kuin kenguru olisi loikannut kyytiin. Matkaa isommalle Kittiläntielle oli vielä yli kymmenen kilometriä. Kuten arvata saattaa, lopulta pyörä otti ja teki lakon. Perinteisestä polttoaineen loppumisesta ei voinut olla kysymys, sillä olimme tankanneet Kieringissä. Hyttyset tervehtivät iloisesti pysähtyessämme ihmettelemään, mistä oikein oli kysymys. Olin ajanut edellä ja takana ajanut mieheni oli pannut merkille, että kuoppaisista kohdissa ajaessani oli näyttänyt siltä kuin pyöräni takavalo olisi aika ajoin sammunut, joten vikaa lähdettiin hakemaan sähköpuolelta. Kurkkaus penkin alle paljasti aika nopeasti pysähdyksen syyn.

Pyörä oli ollut meillä vasta muutaman kuukauden. Kyseessä on Yamaha Virago 535 vm.-87. Pyörää oli huollettu jo useaan otteeseen, mutta akun kuntoa ei kaiketi kukaan ollut tullut tarkistaneeksi. Toinen akun liitin oli irronnut täysin akun navasta. Lisätarkastelu osoitti, että akku oli osin kuiva.

Eipä ollut tullut mieleen tarkistaa tuota etukäteen. Saimme johdot paikoilleen ja työntämällä pyörän käyntiin. Tähtäimessämme oli päästä Kittilään huoltoasemalle.

Kun lepo ei olekaan hyväksi

Vaikka pyörä kulkikin nyt suhteellisen hyvin, niin ajaminen sai aivan omanlaisensa lisämausteen, kun joutui jännittämään pääseekö perille. Tällä kertaa päästiin ja ihan omin voimin. Kittilässä akkuun vettä ja uudemman kerran tarkistus, että kaikki piuhat ovat varmasti kiinni. Matka jatkui suunnitellusti Leville Könkään kylään Ounasjoen varrelle Taivaanvalkeitten matkailualueelle.

Pyörät saivat levätä pari päivää, meidän nauttiessamme luonnon rauhasta. Kun jälleen jatkoimme matkaa, päätimme pyörähtää Kittilän Pokassa sijaitsevalla Taatsin Seidalla ja suunnata sitten alas päin Rovaniemelle. Jätimme Viragon Leville Hullun Poron pihaan ja moottoripyörissä kiinni olleet matkatavaramme hotellin vastaanottoon.

Pyörähdimme Pokassa yhden pyörän voimin. Taatsin Seita on näkemisen arvoinen paikka. Vieläkin ihmiset jättävät "uhrilahjoja" tuolle ikiaikaiselle saamelaisten pyhälle paikalle. Paluumatkallamme pysähdyimme Tieva-Baariin kahville, elämä hymyili ja aurinko paistoi.

Palasimme Leville, pakkasimme pyöriimme säilössä olleet tavaramme, tarkoituksenamme ajaa vielä illalla Rovaniemelle. Ajatus oli kaunis, mutta Virago ei suostunut lähtemään käyntiin. Tuttavamme oli Levin Poron Portti -huoltoasemalla, ja ajoimme sinne yhdellä pyörällä keskustelemaan, mitä voisimme asian eteen tehdä. Kello oli jo yli 17.00, joten kaikki alan liikkeet lähialueilla olivat jo kiinni. Tai ainakin melkein.

Kun akku on ratkaisu

Toukokuussa avautui Poron Portin yhteyteen autojen ja pienkoneiden korjaamo Special Service Finland. Yritystä pitää Ismo Teinilä, joka toteutti pitkäaikaisen haaveensa muuttaa Lappiin lomailtuaan siellä vuosittain. Vaikka turistisesonki ei vielä ollut edes alkanut, miehellä riittää loputtomasti töitä ja saavuttuamme huoltoasemalle hän oli vielä korjaamolla töissä.

Arvelimme vian johtuvan hyytyneestä akusta, joten tarvitsisimme uuden akun. Kello oli jo paljon, mutta yllätykseksemme uuden akun hankinta ei ollutkaan mikään ongelma. Ismo Teinilä soitti Kittilään paikalliseen varaosaliikkeeseen.

– Meillä on sopimus paikallisen varaosaliikkeen kanssa, että tarvittaessa voin hakea varaosia mihin vuorokauden aikaan hyvänsä, jos sellainen sieltä vain löytyy, Teinilä selitti meille.

Kellon ollessa jo illan puolella, hän kävi hakemassa uuden akun Kittilästä, laittoi sen paikoilleen ja näin pääsimme jatkamaan matkaa.

Vääntö hukassa ja boosteri hankkii hintansa

Akunvaihdosta huolimatta pyörä ei ollut entisensä. Kaikki vääntö puuttui. Vaikka kuinka väänsi kahvaa, 100:n kilometrin tuntivauhti oli lähinnä haave. Vähäisinkin ylämäki, joita jokunen noilla seuduilla löytyy, oli haaste, vauhti hyytyi ja pienemmällä vaihteella selvittiin laelle asti. Leviltä Rovaniemelle on 168 kilometriä, mikä on aivan sopivan leppoisa matka. 90 kilometriä ennen Rovaniemeä pyörä sammui jälleen! Tällä kertaa syy oli klassinen: bensa loppu.

Olimme tankanneet lähtiessämme. Tietenkin, sillä aivan alkumatkasta opimme kantapään kautta, että tässä Viragossa on vain kahdeksan litran tankki. Sen vuoksi sissybarissa komeilikin sattuneesta syystä matkalla hankittu varakanisteri. Pyörä oli vienyt puolet normaalia enemmän polttoainetta! Pyörän tankkaus ja starttaus...ei lähde käyntiin.

Levillä pyörä oli saatu Hullusta Porosta Poron Porttiin Ismo Tennilältä lainatulla Noco Genius GB40+ boosterilla. Jo silloin kävi selväksi, kuinka hyödyllinen laite voi olla, ja lisäksi näppärän kokoinen. Ostaessamme kyseisen laitteen saman tien, emme voineet edes aavistaa, miten pian sitä tarvittaisiin. Jälleen matka jatkui. Rauhallisesti aina Rovaniemelle asti.

Laukausten saattelemana Rovanimellä

Oli selvää, että pyörä pitää saada korjaamoon, ennenkuin voisin jatkaa yksin matkaani Kainuuseen, mieheni kurvatessa kohti Oulua ja Siku-Moto MC:n järjestämää Koivuniemen Juhannus -kokoontumisajoa.

Mutta minne? Ajankohtakin alkoi olla hieman haasteellinen: juhannuksen aatonaatto. Tulomatkalla olimme käyneet vierailulla Napapiirin Moottoripyöräilijöiden kerhotiloissa. Saavuttuamme keskiyöllä Rovaniemelle laitoin heti kyselyn heidän FB-sivuilleen siitä, minne kannattaisi soittaa avun saamiseksi? Vastaus tuli lähes saman tien: ProBoostiin Rovaniemen Saarenkylällä.

Heti aamulla soitimme kyseiseen liikkeeseen ja sieltä luvattiin, että he voivat katsoa pyörää kello 13.00. Pakkasimme pyörän, laitoimme sen jälleen boosterilla käyntiin ja menoksi. Kun edellisöinen matkanteko oli tahmeaa, niin nyt se oli lähes mahdotonta. Vääntöä ei ollut kuin nimeksi ja lisäksi pyörä oli sammua jatkuvasti. Jätkänkynttilä-sillalla pyörä sammui jälleen. Ounasvaaralta Saarenkylään Pulkamontielle on alle seitsemän kilometriä, josta yli puolet oli jo taitettu. Jälleen kerran boosteri esiin, pyörä käyntiin ja uusi yritys. Vajaa kilometri päästiin eteenpäin, kunnes Toripuistikon ja Rovakadun risteyksessä, tykinkaltaisen paukahduksen saattamana pyörä hiljeni jälleen.

Torstai-päivä, juhannus tulossa, rovaniemeläiset sekä turistit sankoin joukoin liikkeellä, Rovaniemen yksi vilkkaimmista risteyksistä ja kaiken kruunaa helle. Lämmintä oli jo kaikin puolin. Olimme armottomasti myöhässä sovitusta ajasta ja oli ilmiselvää, että matkan jatkaminen ajaen olisi mahdotonta. Toimiva pyörä oli oman pyöräni takana, hätävilkut päällä.

Pakeneva kolarikuski ja yllätysapua

Siirryimme jalkakäytävälle riisumaan kypärää, kun kuului rusahdus. Joku ajoi liian lähellä takimmaista pyörää ja kolautti sivupeilin ohimennessään. Kuski pysähtyi valoihin. Menimme kysymään kuskilta, huomasiko mitä oli tehnyt? Tärisevä vanhempi herrasmies katsoi meitä silmät suurina ja poistui paikalta! 

Rekisteri talteen ja soitto poliisille aiheesta, muttei siitä tässä sen enempää.

Lämpömittarit heilahtivat hellerajan yläpuolelle. Soitto ProoBoostiin, henkilö jonka kanssa olin aamulla sopinut ajan, oli jo lähtenyt juhannuksen viettoon, mutta kertoi korjaamolla olevan vielä porukkaa. Samalla saimme numeron, josta kysyä pyörän kuljetusta korjaamolle.

Siinä soittaessamme paikalle tuli mies, joka kysyi tarvitsisimmeko apua. Kerroimme tilanteen.

– Olen itse pakettiautolla liikenteessä, mutta juuri nyt auto on tavaraa täynnä, ja jakelukeikka menossa. Muuten nostettaisiin se minun kyytiini. Soitan kaverilleni, ehtisikö tulla hakemaan tuon pyörän. Hänellä on liike samassa pihapiirissä ProBoostin kanssa ja itse asiassa vuokraa kyseisiä tiloja.

Paikalle tullut henkilö oli Timo Oja ja kuten arvata saattaakin. hän on itsekin motoristi. Hän oli elävä elävä todiste siitä, että vanha motoristien välinen auttamishenki on vielä hienosti elossa.

Soitettuaan puhelunsa Oja jatkoi matkaansa ja jäimme odottamaan saapuvaa kuljetusapua. Pyörät oli luonnollisesti siirretty syrjään Rovakadun puoleiselle bussipysäkille. Istahdimme penkille helteessä odottamaan.

Varjossa kuvia katsomassa

Vieressämme olleesta Varjo nimisestä galleriasta tuli mies, hieno kuksa-kuppi kädessään.

– Maistuisiko kahvi?

Myönnettyämme iloisina, että kahvi todellakin maistuisi, hän kutsui meidät sisään sopivan viileään galleriaansa. Galleristi ja vuodesta 1997 taidelasittajana toiminut Vele Varjo on ainoa yksityinen galleristi Rovaniemellä. Saatuamme kahvikupit käsiimme ehdimme katsoa läpi silloin näytteillä olleen Seija Ulkuniemen Kuubalainen marinadi-valokuvanäyttelyn. Juotuamme kahvit ja katsottuamme hienot valokuvat, seuraava pelastava sankari saapui.

Erik Romar myy ja vuokraa autoja, peräkärryjä sekä liiketilaa Pulkamontiellä Saarenkylällä. Onneksi Virago on kevyt, joten pienellä vaivalla pyörä kyytiin saatiin ja ammattimiehen ottein liinat olivat kiinni. Vain muutama minuutti, niin pyörä oli kuin olikin lopulta ProBoostin pihassa. Aikaa oli tuhraantunut tolkuttoman paljon ja lämmin keli oli viemässä loputkin mehut. Mutta pääasia, että hommat etenevät.

Vara-akku takatarikalla Kuhmoon

Tuoppi Siivolalla oli pyöriä korjauksen alla jonoksi asti. Ihan ensimmäisenä hän totesi, että Viragon toinen pytty oli pimeänä. Tulpan vaihto ja tämä oli korjattu. Uudesta akusta huolimatta pyörä ei käynnistynyt ilman lisäapua. Siihenkin löytyi syy hyvin nopeasti: jännitteensäädin oli rikki, joten akku ei latautunut. Uutta jännitteensäädintä ei ollut tietenkään saatavilla, jolloin Tuoppi kertoi vaihtoehdot.

– Ladataan akku, ostatte laturin, ja aina kun pysähdytte, niin laitatte akun lataukseen tunniksi. Näin pääsette eteenpäin. Jos tämä olisi oma pyöräni vastaavassa tilanteessa, niin kävisin ostamassa tuosta naapurista auton akun. Se voidaan virittää pyörään kiinni ja kun käynnistäessä käytätte matkassanne olevaa boosteria, niin kyllä tällä Kainuuseen asti pääsee.

Päädyimme autonakku-ratkaisuun. Tuoppi Siivolan avuksi tuli vielä Pekka Viinikka. Yhdessä he liittivät ostamamme akun Viragoon kiinni. Virago alkoi olla mielenkiintoisen näköinen kaikkine virityksineen. Akku liinoilla kiinni sissybar:ssa ja takapenkillä bensakanisteri.

Näin pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaamme. Edelleenkin lämmintä riitti, joten mikä siinä ajaessa, nyt kun pyöräkin jälleen toimi. Pieni bensatankki piti huolen, että tuli pidettyä riittävästi taukoja ajon aikana. Mieheni saattoi minut aina Hyrynsalmelle asti. Helpompaa lähteä ajamaan, kun toinen hoitaa käynnistyksen jälkeen boosterin talteen - ja turvallisempaa myös.

Kainuusta ajelimme yhdessä samalla boosterikäynnistystaktiikalla juhannuksen jälkeen kotiin. Olemme jälleen monia uusia kokemuksia rikkaampia, mutta ennenkaikkea: kiitos kaikille meitä matkamme varrella auttaneille. Osoititte hyvin elävästi turhiksi puheet siitä, ettei motoristien välillä enää ole yhteishenkeä ja auttamisenhalua: motoristihenki elää ja voi hyvin!

Kiitos heille:

• - Ismo Teinilä, Special Service Finland Levin Poron Portissa kun saimme uuden akun epäviralliseen aikaan
• - Napapiirin Moottoripyöräilijät neuvoistanne luotettavan korjaamon suhteen
• - Timo Oja, Lapin Kranssi Oy kun järjestit pyörällemme kyydin
• - Vele Varjo, Varjo Galleria kun tarjosit meille ystävällisen tunnelman, kahvit ja viileän paikan odottaa sekä hyvän valokuvanäyttelyn, jonka kuvia katsella
• - Erik Romar, Liikennepalvelu E. Romar Oy, saimme kyydilläsi pyörän Pulkamontielle
• - Tuoppi Siivola, ProBoost Oy/KoTaMotor Oy kun kaiken muiden työkiireidesi keskellä korjasit pyörämme ja kerroit kuinka matka voidaa tehdä loppuun asti
• - Pekka Viinikka, joka käsittääksemme teki lopulliset sähkötyöt yhdessä Tuoppi Siivolan kanssa auton akkua kiinnitettäessä

Ajomatkastamme aiemmin sivuillamme:

Napapiirin Moottoripyöräilijät toimii aktiivisesti omissa kerhotiloissa

Mp-matkalla Lapissa: Taatsin juhlava seita Pokassa

Tositestissä: Noco Genius Boost GB40+ apukäynnistin

Kokoontumisajo Siku-Moto MC:n tapaan: Koivuniemen Juhannus

Marttilalainen Siku-Moton jäsen?