Sana Seita on saamelaiskielillä siedi, ja se on saamelaisessa muinaisuskossa pyhä paikka, uhripaikka. Seitoja olivat esimerkiksi epätavalliset kalliomuodostelmat, jättimäiset kivikasat, isot luonnonkivet tai pystytetyt kivet. Seitakivet ovat usein helposti tunnistettavia poikkeuksellisen muotoisia tai kookkaita kallionlohkareita, joskus lähitienoon ainoita kiviä. Joskus on käytetty myös puupaaluja. Seidoille uhrattiin erilaisia luonnontuotteita, kuten lihaa tai kalaa, jotta ne antaisivat uhraajalle elinkeino-onnea.
Saamelaisten suhde seitoihin oli vastavuoroinen, sillä kumpaakin osapuolta saattoi kohdata rangaistus, jos keskenäinen sopimus rikottiin, kerrotaan Wikipediassa.
Kuvassa näkyy seidasta noin neljännes.
Taatsin seita
Taatsin seitakivestä ja sen vieressä sijaitsevasta pystysuorasta kallioseinämästä Taatsinkirkosta kertoo Luontoon.fi sivuillaan seuraavaa:
"Taatsijärven rotkomaisessa luoteisosassa kohoavat mahtavat Taatsin seitakivi ja lähes pystysuora kallioseinämä, Taatsinkirkko. Seita on ollut saamelaisille tärkeä pyhä paikka ja sille on tultu uhraamaan pitkienkin taipaleiden takaa aina naapurimaista asti.
Taatsin seidalle jätetään edelleenkin uhrilahjoja. Rahalahjojen joukossa on myös ulkomaisia kolikoita.
Jylhä Taatsin seita sijaitsee Kittilän koillisosassa, noin 11 kilometriä Pokan kylästä luoteeseen. Seita on luonnon muovaama kymmenisen metriä korkea ylöspäin kapeneva kivipaasi Taatsijärven kallioisella rannalla. Samuli Paulaharju kuvailee kohdetta teoksessaan Lapin muisteluksia (1922):
'Syvimmässä sydänmaassa, korkealla Kitisen latvoilla, on Taatsin seita, ristimättömän kansan kuulu jumalainen…Pienen jyrkkärantaisen Taatsijärven pohjoisrannalla, äkkijyrkän pahtaseinän suojassa, se seisoo kuin mahtava röyhyinen peikko, harmaa vuorenäijä. --- Aikoinaan sanotaan ukon päässä olleen "lakinkin", kivimuodostuman kuin lapinäijän nelikolkkapäähineen, mutta uskottomat ihmiset ovat karistaneet sen maahan.'
Metsäalue on rauhoitettu.
Taatsin kirkko
Lähellä seitakiveä on Taatsinkirkkona tunnettu pystysuora kallio, joka avautuu Taatsijärven selälle. Kalliopahtaa on uhrimenojen ohella käytetty tehokkaana peuranpyyntipaikkana. Paikan nimitys on kuvaava - kallion seinämät antavat äänelle kirkkomaisen kaiun, ja kallion voi nähdä muodostavan kirkonpenkit. Pahdan laakeaa ylätasannetta on myöhemmin käytetty kirkonmenojen toimituspaikkana. Paulaharju kirjoittaa:
'Vesi juoksee siellä ja tippuu ja ottaa kaijun niinkuin saarnattaisiin siellä. Se on niinkuin huone. Sanothan, että se on jättiläisten tekemä. Lappalaiset ovat laittanhet uhriaan siellä päällä, poronsarvia ja kalanpäitä, peuransarvia ja luita. Aina laskiaisiltana kun on keitetty poronkoparoita, on luut viety sinne. Ja kalanpyynnistä on myös viety osa sinne. Kallion alle ovat uhrinsa panhet. Taatsinkirkon alla ovat lappalaiset laulanhet seitarukouksiansa. Se kun kumisi, siksi siellä lauloivat.' (Seitoja ja seidan palvontaa 1932)"
Luontoon.fi:n sivuilla on kuvia seidasta myös vastarannalta otettuna, mistä se pääsee paremmin oikeuksiinsa. Seidan puolen rannalta otetut kuvat kärsivät ehdottomasti siitä, että seitaa on vaikea asettaa mittasuhteisiinsa ja tajuta, miten jylhä ja vaikuttava se omassa itsessään on. Meillä oli rajallisesti aikaa ja varsin raskaat ajovarusteet yllä, joten emme lähteneet kömpimään vastarannalle, mikä tietysti jäi sittemmin harmittamaan juuri kuvien vuoksi.
Taatsin seita - mitä mahtaa miettiä?
Hienoja kuvia Taatsin seidasta sekä lisää tekstiä löytyy myös Jukka Parkkisen ja Tuija Wetterstrandin Retkipaikka-sivustolta, siellä kannattaa vierailla muutenkin.
Seita on kuin iso, vahvaakin vahvempi ja yrmympi ukko tai noita, ja sen nähtyään on nopeasti sitä mieltä, ettei se siellä turhaan seisoskele. Yhä edelleen ihmiset tuovat uhreja seidalle. Taatsin seidalta löytyi poronsarvia, -nahkaa sekä tietenkin rahoja, joista viimemainitut lienevät turistien käsialaa. Kyllä mekin oman uhrimme paikalle jätimme. Aikanaan seidalle on uhrattu kalaa ja lihaa, kalojen päitä ja porojen sarvia pyynti- ja muutakin onnea tuomaan.
Ihminen on hyvä mittakaavan tuoja.
Ajamalla perille
Moottoripyörällä Taatsin seidan metsäalueen pysäköintipaikalle pääsee helposti. Matkaa kertyy Inarin kautta tietä 955 pitkin perille asti 118 kilometriä. Hiekkatieosuus on hyväkuntoista. Leviltä Könkaan kautta matkaa tulee noin 80 kilometriä, josta noin 60 kilometriä hiekkatietä.
Poronsarvet tuntuvat voimakkaalta magialta jylhään Seitaan ripustettuina.
Viimeinen osuus 11-12 km Pokasta Taatsijärvelle eli Taatsintie oli ainakin tämän vuoden kesäkuussa kohtuullisen hyväkuntoista. Maltti on valttia viimeiset kilometrit, mutta muuten tavallisella matkamoottoripyörällä pääsi perille mainiosti, ja tietä ympäröivä metsä ja maisemat ovat näkemisen arvoiset itse kohteesta, Taatsijärvestä ja sen seidasta ja kirkosta puhumattakaan. Opastus Pokan kylän kohdalta on Taatsijärvelle.
Inarista tultaessa Taatsintien kohdalla on P-paikka ja infopiste, Könkäältä päin ajettaessa hyvä maamerkki on Tieva-baari, josta on vain muutama sata metriä Taatsintielle.
Seidalle on sitten Taatsintien oikealla puolella sijaitsevalta pysäköintipaikalta vain parinsadan metrin matka, joten sen jaksaa kävellä mp-varusteissa kuumanakin päivänä, samoin sateen sattuessa.
Peurakalliolla ihmiset muinoin pyysivät peuroja ajamalla ne alla ammottavaan syvyyteen.
Suosittelemme lämpimästi käyntiä Taatsin seidalla. Lisäksi noin kilometrin päässä etelässä on pieni mukava metsähallituksen autiotupa, jossa voi käydä tulistelemassa tai keittämässä ja siemaisemassa kahvit.
Loistava paikka pyörähtää vaikka Levi Wild Runin tai Jänkhällä Jytisee -tapahtuman aikana.
Karhunjälkiä lähipuussa?