Vuoristotautia esiintyy harvoin alle 2500 metrin korkeudessa, mutta reissumiesten tosiasiallisen matkan alkupääkin sijoittui ylemmäs. Joten riski oli olemassa, eikä sopeutuminen korkeaan ilmanalaan ole itsestäänselvyys. Asiaan ei auta välttämättä edes kova kunto, syyt sopeutumattomuuteen ovat vielä lääketieteeltä peitossa.
"Jos nousua ei keskeytetä vakavan AMS:n eli vuoristotaudin oireista huolimatta, voi seurauksena olla joko aivoödeema (high altitude cerebral edema, HACE), keuhkoödeema (high altitude pulmonary edema, HAPE) tai jopa molemmat. Nämä ovat hengenvaarallisia sairauksia" (Lähde: Duodecim).
Leh Ladakhissa.
16.6. Leh, Ladakh: lopulta Intian Lapissa
"Vihdoin Lehissä Ladakhissa, korkeiden solien maassa. Tänään otettiin iisisti ja rentouduttiin, vaikka kävellen kyllä taaperrettiin ylämäkeen Lehin main marketille. Nousu merenpinnan tasosta 3500 metriin on kuitenkin kohtuu raju, vaikka päivittäin ollaan otettu jo muutaman päivän ajan diamoxiinia, estämään AMSia, eli vuoristotaudin lievintä variaatiota, puhumattakaan HAPE:sta tai HACE:sta jotka nopeasti voivat viedä potilaan hautaan. Happisaturaatiotasot ovat tipahtaneet kodin 94-96 lukemista aina 79-89 tasoon, joten sekin kertoo, että korkialla ollaan.
Aamulla Ladakh Bike Rentalin kaverit hakivat kentältä ja yötä ollaan todella hienossa heidän pitämässä Courtyard Guest Housessa. Harvoin on näin ystävällistä ja avuliasta palvelua saanut missään. Arvosana 5/5. Main marketilta löydettiin kirjakaupasta paperikartat ja muutama pikku juttu reissua varten. Hommaamme vielä lisähappipullot ensiapuun ja hätävaraksi ja sitten voimme huomenna tsekata mopot ja käydä ympäristössä vähän ajelemassa. Reittisuunnitelma on toteuttamista vailla valmis.
17.6. Royal Enfieldin puikkoihin!
Rojuenkelivuokraamo.
Chumkarissa: "Ensimmäinen ajo Royal Enfield Himalayaneilla. Maanantaina asensimme virran ulosotot, gps- ja puhelintelineet pyöriimme. Sitten pikku testi paikalliselle magneettimäelle (katso Museotie, Inari), joka on suuri nähtävyys.
Joni Leikas pyöriä varustamassa.
Autojen ja Enfieldien pitäisi näennäisesti rullata ylämäkeen. Tulihan sitä testattua, mutta vähän oli vaikea suggestoida itseään rullaamaan muka ylämäkeen. Ei muutako Saariselälle pitäisi maalata samanlainen testirata nelostielle ja viereen kahvilaa ja mönkijäajelua.
Chumkarin magneettimäki.
Samoja jälkiä hurautettiin päivällisen jälkeen takaisin kaupunkiin ja Tsemo-luostarin näköalapaikalle, josta on huikeat näkymät yli Lehin kylän.
Näköala Tsemo Maitreya -temppelin luota.
Illalla haimme vielä elektrolyyttejä nesteyttämistämme varten ja lisähappipullot mieheen paikallisesta apteekista. Lisähapella ei voi estää vuoristotaudin oireita, mutta sillä saapi tarvittavan boostin, että pääsee vuorelta alas hätätapauksessa. Yhdellä bikerilla oli eilen reissu päättynyt autolla evakuointiin sairaalaan, kun vuoristotauti oli iskenyt, lisähappea ei ollu korkealla ollut mukana ja votkuliakin oli porukalla maisteltu. Aamulla oli herran happisaturaatiot olleet ambulanssissa tasolla 65% ennen kuin sai lisähappea.
Reissumiehet ja Royal Enfield Himalayanit ja nakoala!
Nyt miehet ovat valmiita reissun päälle, kuten pyörätkin!
18.6. Ensimmäinen todellinen ajopäivä
Kappan Ramblerit.
"Pikasilmäys tilanteeseen Suomessa ennen reissuun lähtöä: Verkosta tilaamalla ei aina onnistu ja vikatilanne on tietysti vielä vaikeampi. Tilasinpa nimittäin reissua varten Sulo Vileeninä halvimmat laukut saksalaisesta Motea-nettikaupasta melkein puolitoista kuukautta ennen reissua, kun jotkut laukut piti vain saada – ja halvalla – reissuun kertakäyttöä varten. Asia vähän unohtui, eikä laukkuja alkanutkaan kuulumaan. Ja kun lähtöön oli vain kaksi viikkoa aikaa, niin olihan selvittäminen: ensin kaupan puhelinnumero ja miksi laukut eivät olleet edes matkalla? Kävi selväksi, etteivät laukut millään ehdi enää tulla meille.
Sitten yhteyttä tuttuun EMC24.fi-verkkokauppaan, josta olen aiemminkin laukkuja hommannut. Givin pehmeät laukut olivat halvennuksessa, mutta heiltä ehdotettiin italilaisen Kappan tekemiä Rambler-laukkuja. Sopivat kyllä Romuenkelin tyyliin kuin nenä päähän ja pyörän telineisiinkin kuin valetut. Laukut tuntuivat jämeriltä, ovat pikakiinnitteiset ja lisäksi olivat seuraavana päivänä postissa!"
Tanssiesitys Hundarissa. Marko oli ainoa katsoja.
Päivä 4 Intiassa: "Tämä oli ensimmäinen todellinen ajopäivämme. Lehistä suuntana oli Khardung La, jonka korkeus merenpinnasta on 5400-5600m lähteestä riippuen. Itselläni Garmin näytti 5150 metrin korkeutta, joka sekin on ihan rapsakka nousu lähes merenpinnan asukille.
Mäen päällä oli reilusti väkeä mopoilla ja autoilla. Reitti ylös Lehistä Khardung La:lle ja alas Nubra Valleyhyn on kyllä hienoimpia mutkateitä ikinä. Hapet kävi mäen päällä alimmillaan 70 prosentissa , mikä tuntui kihelmöintinä sormissa, varpaissa sekä kasvoissa. Muita oireita ei näkynyt. Sopeutuminen korkeaan ilmanalaan on tuntunut sujuvan hyvin molemmilla, ei isompia ongelmia siinä.
Hunderissa olemme nyt yötä lämminvesisuihkulla ja vesivessalla sekä ilmaisella wifillä varustetussa teltassa. Paremmin ei voisi ollakaan! Aamulla sitten kohti Pakistanin rajaa, jossa ehkä pääsemme kameleidenkin selkään.
***
Lapin miehen reissua Ladakhiin voit käydä myös ihmettelemässä Polarstepsin sivuilla täällä. Siellä tapahtumat ja reissusta otetut kuva löytyvät myös kartalle sijoitettuina päivittäin. Sivuilla on myös paljon enemmän kuvia kuin tämän jutun yhteydessä sekä lisäksi videoita.
Aiheesta aiemmin:
Lapin mies matkalla maailman katolle ja maailman vaarallisimmalle tielle. Osa 1.