Aloittaisinko adventureajon – seitsemän asiaa jotka nopeuttavat homman omaksumista | Matkalla

Adventuremoottoripyöräilyn suosio on edelleen kovassa nosteessa, eikä syyttä. Seikkailuajoon suunnitellulla pyörällä voi ajaa niin asvaltti- ja sora- tai hiekkateillä kuin metsäpoluillakin, ainakin tietyissä rajoissa. Jotkut asiat saattavat kuitenkin tulla yllätyksenä ensimmäisen adventurepyöränsä hankkineelle.

Asiaa selventääksemme todettakoon, että varsinaiset adventurepyörät ovat eri asia kuin enduron ajamiseen tarkoitetut mallit. Enduropyörät ovat pienikuutioisia, yleensä 125-450 cm³ ja suoraviivaisia kevyitä pyöriä, joiden paino liikkuu jossain 100 ja 150 kg:n välillä. Useimmiten ne on varustettu yksisylinterisellä moottorilla ja pitkäjoustoisella jousituksella sekä varsin maastopainotteisilla nappularenkailla.

Adventurepyörät erottaa jo heti painosta, joka yleensä alkaa kakkosella, normaalisti ne painavat 220-250 kg jo perusvarustuksessaan, päälle vielä laukut ja muut mahdolliset lisälaitteet.

Keskikoon adventurepyörät ovat yleensä 600-900 cm³ moottorilla varusteltuja ja isommat sitten taas aina 1300 cm³ tilavuuteen asti. Sylinterien määrä liikkuu kahdesta neljään, ja moottoreissa on sylinterit rinnakkain tai V-asetelmassa.

Lisäksi adventurepyörissä on erilaisia kuljettajaa avustavia järjestelmiä vähäisestä määrästä ripakopalliseen, ja ne on yleensä suunniteltu ajamiseen kaksi päällä ja / tai ison tavaramäärän kanssa.

Lisäksi niissäkin on pitkähköt alustan joustomatkat ja korkea maavara, joten ne ovat isokokoisia ja kömpelöhköjä verrattuna enduropyöriin. Mutta tämä pätee vain maastoajossa. Maantiellä adventurepyörät ovat enduroihin nähden huomattavasti parempia ja monet niistä mahdollistavat huippulaadukkaan ajon millä tahansa tiellä, myös soralla tai hiekalla.

Mutta adventurepyörä on siis yleensä iso ja painava, tai ainakin erilainen ajettava enduropyörään tai normaaliin katupyörään verrattuna. Mitä asioita kannattaa ottaa huomioon, jos sillä lähtee vaikkapa metsäteille tai maastoon ajamaan.

Oma lukunsa on se, missä pienillä metsäteillä yleensä saa ajaa, mutta emme puutu tässä nyt siihen. Tästä jutusta löytyy osviittaa:

Missä matkaendurolla ja adventurepyörällä saa ajaa?

1. Koulutuksen kautta

Mikäli olet kiinnostunut seikkailuajosta muuallakin kuin vain asvaltilla, ja olet hankkinut tai hankkimassa ensimmäisen adventurepyöräsi, kannattaa ehdottomasti mennä ajokoulutukseen. Sen avulla oikaiset monen eteen sattuvan ongelman ohi. Adventureajokoulutusta tarjoavat ainakin MotoJysky ja MP69 sekä monet muut toimijat.

Adventure-koulutuksessa Riihimäellä Africa Twinillä – katso myös video

Metsään mentäessä tulee vastaan monia asioita, joista osa on ihan samoja kuin teilläkin, mutta uusi ympäristö ja oma epävarmuus saattavat aiheuttaa yllätyksiä.

Joen ylitys Adventuresafarilla.

2. Katse eteenpäin ja menoksi

Ensimmäinen sellainen on katseen käyttö. Kuten kaikki tiedämme, moottoripyörää ohjataan katseella: moottoripyörä kääntyy sinnepäin, minne katsot.

Maastossa ajaessa tuijottaa (aivan kuten katupyörälläkin silloin, kun aloittaa ajamisen) aivan liian lähelle eteensä. Maastossa korostuu aloittelijan epäusko sen osalta, että "pääseekö tuosta yli tai läpi", ja silloin reagointi saattaa olla mitä sattuu: vähentää vauhtia, kun pitäisi hieman lisätä sitä, tai epäröi, eikä oikein tee mitään. Oikea tapa on pitää katse "ylhäällä", suoraan riittävän kauas kohti sitä suuntaa, mihin on menossa, ja samalla rekisteröidä, että aha tuossa on tuollainenkin ja vain jatkaa samalla tavalla eteenpäin.

Toinen perinteinen juttu on, että huomataan, "hei, tuossa on iso kivi", ja kun katse kiinnittyy siihen, ajetaan päin sitä. Oikea tapa toimia on, että käännetään katse sinne suuntaan, mitä kautta ohitetaan kivi, ja vain ajetaan sen ohi.

Tilanteet toki voivat seurata nopeasti toisiaan, joten aina ei kolhuja ja kaatumisia voi välttää, vaikka miten yrittäisi.

3. Seisten vai istuen?

BMW F 800 GS Adventure

Pyörän hallinta seisten ja istuen on täysin erilaista. Seisoma-asennon myötä pyörän painopiste siirtyy alemmas, ja pyörää ohjataan jaloilla kallistamalla kaarteissa; antamalla sen puolen polven notkistua enemmän, johon suuntaan aietaan.

Polulla ohjaus voi tapahtua myös siten, että pyörä elää kuljettajan jalkojen välissä, pyörä kallistuu, mutta kuski säilyttää pystysuoran asentonsa.

Pystyasennossa pyörän on myös helpompi antaa elää "omaa elämäänsä": hoitaa sitä, mihin se on suunniteltu eli mukautumaan alustan töyssyihin, liejuihin ja kuulalaakerisoriin.

Seisaaltaan ajaminen mahdollistaa paljon laajemman liikkumisen pyörän selässä ja siten pyörän paremman ohjaamisen. Painoa voi siirtää myös eteen tai taakse riippuen etenemistilanteesta, tarvitaanko esimerkiksi enemmän painoa etu- vai takapyörällä.

Milloin sitten ajaa seisten, milloin istuen? Aloittelija ajaa mieluummin soralla ja maastossa istuen, koska kokee sen tutummaksi, mutta mitä enemmän ajaa seisten, sitä turvallisemmalta se alkaa tuntua, ja huomaa erot pyörän käyttäytymisessä.

Istuen kannattaa ajaa lähinnä hyvillä teillä, tai jos tarvitsee välillä säästellä voimiaan. Mitä hankalampi pinta millä ajetaan, sitä turvallisempaa on ajaa pystyssä.

Superadventuren jousitus toimii hiekallakin.

4. Ajoasento

Perinteinen ajo-ohje "genitaalit kiinni tankkiin" pätee istualtaan ajettaessa soralla ja maastossakin. Lähempänä tankoa on siis parempi, että kädet saa koukistettua leveään asentoon, joka mahdollistaa jouston töyssyissä. Rentous on olennainen asia, että pyörä saa rauhassa suorittaa omaa koreografiaansa, etkä estä sen luonnollista liikettä. Jo hiekkatiellä pyörä elää aika tavalla, mutta ei hätää, sillä hyrrävoimat pitävät sen pystyssä. Sitä paremmin, mitä rennompi olet.

Seisoma-asento on oma lukunsa. Siinä pitäisi pystyä olemaan niin, ettei paino tule käsien kautta stongalle, vaan että asento on "itsenäinen". Se tarkoittaa sitä, että seistään jalkapohjien kuoppaosalla, ei päkiöillä, polvet hieman koukussa, työnnetään takapuolta hieman taaksepäin ja pidetään rennoin käsin ohjaustangosta kiinni. Jalkaterät käännetään hieman sisäänpäin ja otetaan tukea niillä moottoripyörästä ja polvilla tankista. Tämä mahdollistaa sen, että kädet pysyvät rentoina ja asento toimii ja pysyy jarrutettaessa ja töyssyissä.

Rentous on olennainen asia molemmissa istumatavoissa. Jännittäminen syö energiaa ja voimia ja tekee ajamisesta raskaampaa.

5. Otteita ja jarrutuksia

Maastossa otteen ohjaustangosta pitäisi olla sellainen, että etu- ja keskisormet ovat kytkin- ja jarrukahvoilla. Etenemistä ohjataan hitaissa vauhdeissa kytkimen avulla enemmän kuin kaasun, tällöin ajo on nykimättömämpää, ja samalla, jos jotain yllättävää sattuu, vaikkapa asento heilahtaa, kytkimellä saa heti vedon pois päältä.

Aloittelija saattaa vierastaa etujarrun käyttöä maastossa, mutta kyllä se sielläkin on varmin tapa taata pysähtyminen. Takajarru vain hidastaa menoa. Toisaalta, jos takajarrun ABS:in saa pois päältä, eli takajarrun saa lukkiutumaan, ominaisuutta voi käyttää pyörän ohjaamiseen.

Seisaalta ajettaessa kannattaa opetella jouheva hallintakahvojen ja jarru- ja vaihdepolkimen käyttö.

Vasemmalla Honda CRF1100L Africa Twin Adventure Sports ja oikealla Honda CRF1100L Africa Twin. Molemmat vuosimallia 2022.

6. Mitä mukaan adventurereissulle?

Mikäli kyseessä ei ole päiväkausien tai jopa viikkojen matka, kannattaa varustautua kevyesti. Rengaspaikkasarja, ensiapupakkaus, vara- tai vaihtovaatteita ja tarkoitukseen sopiva ajoasu. Maastossa, sorallakin jo, voi tulla ajaessa yllättävän kuuma. Ja sadeasu tarvitaan tietenkin, jos sääennusteet siihen suuntaan viittaavat.

On omista tottumuksista kiinni, tarvitseeko tai miten paljon tarvitsee, vettä tai muuta juotavaa ja syötävää.

Pyörän polttoainetankin tilavuudesta ja päivän ajomatkasta riippuen varapolttoaineellekin saattaa olla tarvetta.

Toisin sanoen, mitä vähemmän tavaraa on mukana, sitä parempi ajettavuuden kannalta. Toki pitkällä reissulla tarvitaan tavaraa enemmän. Jos ajaa jotain mielenkiintoista osuutta, voi tietysti myös irrottaa laukut ja käydä hakemassa ne seikkailuajon päätteeksi. Tai jättää tarpeettomat laukut ja tavarat yöpymispaikkaan.

7. Renkaat ja paineet

Jos vakavissaan aikoo maastoon, kannattaa vilkaista, millaiset renkaat pyörässä on. Ovatko ne täysin katurenkaat, vai street-adventuret (ominaisuuksista 20 maastoa, 80 katua) vai 50/50 renkaat. Jokaisen renkaan pito loppuu riittävän hankalassa tilanteessa, mutta on hyvä tietää rajoitteet.

Maastopainotteiset renkaat toimivat luonnollisesti hyvin maastossa, mutta kuluvat nopeasti normaalissa maantieajossa, eikä niiden pito ole siellä parhaimmillaan. Lisäksi ne voivat olla meluisia tiellä ajettaessa. Rengasvalinta adve-pyörässä on aina kompromissi ja riippuu ajopainotuksista; eli missä ajetaan eniten.

Moto Guzzi V85 TT -adventuremallin tuotantoversio.

Rengaspaineet ovat ikuisuuskysymys, niin myös maastossa. Adventurepyörät ovat painavia, joten vaikka ne olisivatkin pinnavanteellisia, rengaspainetta ei välttämättä kannata pudottaa maastoajossa kovin paljon, jos ollenkaan. Riskinä on vanteen rikkoutuminen ja renkaan irtoaminen vanteelta sekä tyhjeneminen.

Liian suuret rengaspaineet puolestaan heikentävät pitoa ja ovat pomppuisempia kuin oikealla rengaspaineella varustetut renkaat. Pyörän jousitus on suunniteltu toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla tietynlaisten renkaiden ja rengaspaineiden kanssa.

Joka tapauksessa: adventureajo on hauskaa ja monipuolista puuhaa, joten matkaan vain!