Lähes kolmenkymmenen asteen helle teki oman haasteensa Kontioralliin saapuville. Kontrollipistessä, Kieringin Lomakylässä oli mahdollisuus tankata pyörän lisäksi kuski.
Kontrollipistettä hoitivat Kieringin kyläyhdistyksen ihmiset. Perjantaina Elisa Hakola, Eija Kangas, Arja Mikkola olivat ottamassa ilmoittautumisia vastaan.
– Asun Helsingissä, mutta olen Kieringistä kotoisin. Tulin varta vasten tätä hommaa talkoilemaan. Päivä on mennyt mukavasti. Aamulla oli innokkaita motoristeja pihalla odottelemassa jo ennen kello kymmentä, jolloin aukaisimme. Pikkuisen on painiskeltu maksupäätteiden kanssa, kun ilmassa on niin paljon dataa, mutta noin 400 motoristia on tästä lähetetty matkaan, kertoi Arja Mikkola hyväntuulisena.
Ari Kangas ja Teija Raaterova olivat Kieringin Lomakylän ja kaupan omistajina vastuussa kontrollipisteen toiminnasta, eli toimivat vastaanottopäällikköinä. Teija oli haastatteluhetkellä lepovuorossa pitkän päivän jälkeen.
– Kaikki on sujunut hyvin, ei mitään suurempia ongelmia. Nelisenkymmentä pyöräkuntaa oli jo aamulla odottamassa, kun aloimme avata kontrollipistettä, Ari Kangas totesi. – Kaikkeahan tässä on saanut tehdä päivän mittaan pakasteiden sulattamisesta astianpesukoneen korjaukseen. Kontioralliin osallistujien osalta tulijat ovat tulleet sopivan kokoisina ryppäinä, kiireen tuntua ei ole ollut. Käytännön hommia on tietysti ollut, kuten pyörien pystyynnostoa ja renkaiden täyttöä.
Teija Raaterova ja Ari Kangas ovat kierinkiläisiä paluumuuttajia, ja vaikka Ari kerran onkin ollut mukana Jarmo Iiivarin kanssa Kontiorallissa, niin moottorikelkat ovat lähempänä miehen sydäntä kuin prätkät.
Kieringin kontrollipisteellä saimme tietää varsinaisen Kontiorallin pitopaikan, joka tänä vuonna oli Levi. Kieringistä Leville pystyi valitsemaan kahdesta eri ajoreitistä. Vaalajärven kautta pääsi ajamaan asfalttitietä pitkin, mutta jos tykkäsi sorateistä, niin kontrollista käännyttiin vasemmalle Lohinivan suuntaan. Soratie oli kuiva ja pölypilvi nousi korkealle, mutta muuten tie oli hyvässä kunnossa, kuten saimme huomata.
Levin Hullun Poron portilla tarkistettiin kontrollipisteestä saadut rannekkeet ja majoitusvalinnasta riippuen, motoristit ohjattiin eteenpäin. Suuri osa oli jo ehtinyt perille, mutta vielä tulijoita oli harvakseltaan.
Hullun Poron alue on laaja. Ilmeisesti suurin osa oli valinnut hotellimajoituksen, mutta hotellin takana oli varattu alue telttailijoille joita, varovaisen arvion mukaan, oli noin neljäsosa Kontiorallin osallistujista. Heidän joukossaan tehdyn kyselymme mukaan tämän vuoden rallipaikan valinta oli hienoinen pettymys. Kontiorallissa on totuttu muun muassa siihen, että sauna on rallikansan käytössä lähes ympäri vuorokauden. Varsinkin nyt, kun matkaa tehtiin paahtavassa helteessä eikä päässyt edes peseytymään, kun hotellin sauna oli auki vain tietyn ajan, niin pettymyksen voi hyvin ymmärtää.
Toiseksi, Kontiorallissa yhteisöllisyys on iso asia. "Nyt kaikki hajaantuvat pitkin kyliä kapakoihin", kommentoi eräskin pitkän linjan Kontiorallilainen.
Pettymystään purkivat myös yli 30 Kontiorallia kiertänyt Jussi Niemi ja vuodesta 2015 Kontiorallilainen Ville Lankinen.
– Kontioralliin lähdetään Kontiorallin itsensä takia. Jos nämä jatkuu tämmöisenä h***tin kaupunkiralleina, niin pitää alkaa järjestämään omia varjokontioita. Tämä on sellaista väkinäistä. Pitäisi olla siellä, missä Kontiorallin alun perin kuuluukin olla eli metsässä, missä karhut liikkuvat, kritisoi Ville Lankinen.
– Ei tarvitse mihinkään suon laitaan mennä, mutta miksi tänne Leville? Täällä on käyty jo kaksi kertaa aikaisemmin. Olisivat vieneet meidän Pyhälle tai Ylläkselle. Turhauttavaa, että samaan paikkaan viedään moneen kertaan, perusteli Jussi Niemi rauhallisemmin.
Meän Ämceeee:n leirissä istuskelivat rovaniemeläiset Jussi Juotasniemi ja Hannu Voutilainen, torniolaiset Pentti Vuosaari, Timo Niskanen, Ari Tirroniemi ja Matias Kantajärvi sekä Sampo Susi Kangasalta.
Mikä saa tulemaan Kontioon?
– Se, että näkee kavereita ympäri Suomea, joita ei muuten näe. Täällä on mukava olla, perusteli vuodesta 1979 lähtien kaikki Kontiorallit kiertänyt Pentti Vuosaari.
Torniosta ja Rovaniemeltä katsoen tämänvuotinen Kontioralli on mukavan lähellä.
– Ajettiin vähän mutkien kautta. Pyörittiin Ruotsissa pikkuteillä.
– Motoristin tie ei ole koskaan se lyhin tie, tulivat kuittaukset nopeasti.
– Tämä porukka, Meän Ämceee tulee siitä, että olemme meänkielialueelta, eli Tornionjokivarresta. Kehiteltiin tämä "meänämceeee", mutta joku onneton oli jo keksinyt Meän MC:n ja rekisteröinyt sen, niin tehtiin tästä Meän Ämceeee. Tällä porukalla on kierretty vuosikymmeniä. Ollaan haettu Suomesta suurinumeroisia teitä. Eli ei sitä suorinta reittiä, mitä navigaattori näyttää, vaan ajettu uskomattoman hienoja, pieniä mutka- ja kyläteitä pitkin Suomenmaata. Kun pysähtyy kyläkuppilassa juttelemaan, niin tapaa aitoja ihmisiä. Reissut ovat olleet hienoja matkoja suomalaisuuteen. Meillä on WhatsUp-ryhmä, jossa joku heittää päivittäin jotakin täkyä minne mennään ja kun Kontio lähestyy, niin alkaa tulla viestiä, että missä kohdataan ja mikä on ensimmäinen leiripaikka. Meistä eteläisin tulee Lestijärveltä ja me muut Rovaniemeltä, Torniosta, Kemistä ja Ylitorniosta, selitti Hannu Voutilainen.
– Me toteutamme täällä nuoruutemme unelmaa. Kun oltiin nuoria, niin monellakaan ei ollut varaa hankkia pyörää. Ihailtiin 750cc Hondia. Sitten tuli "tappovero", jolloin moottoripyörien hinnat nousivat älyttömästi. Nyt varttuneemmalla iällä on ollut ollut mahdollisuus ostaa pyörä. Ensimmäinen Kontiokokemus oli, kun nuorena poikana luin Tekniikan Maailmasta Tapio Sunellin juttuja Kontiorallista. Muistan yhdenkin mustavalkoisen kuvan, missä kangasmaisemassa oli pyöriä ja telttoja metsässä, kertoi Timo Niskanen.
– Elämäni ensimmäinen Kontio oli Pistohiekalla. Tulin alkuillasta Lapista sinne Puumalan kupeeseen. Yön mittaan saapui lisää motoristeja, mootoripyörän äänet pauhasi pitkin yötä. Kun aamulla aukaisin teltan oven, niin sama Tapio Sunellin kuva siitä Tekniikan Maalilmasta, oli muuttunut värilliseksi ja todeksi, kun kangasmetsä oli täynnä moottoripyöriä ja värillisiä telttoja. Silloin koin, että tässä on se, mitä olen 40-50 vuotta odottanut. Me ei kaivata hotelliympäristöä, Timo Niskanen lisäsi.
Telttaleiriin saapui Tiina Alasaari, joka tästä porukasta oli tuorein Kontion kävijä. Mitä mieltä sinä olet Kontiorallista?
– Olen ajanut mp-kortin vasta muutama vuosi sitten, joten tänne ajaminen oli vähän jännittävää. Tykkään tunnelmasta ja siitä, että meillä on telttamajoitus. Vaikka ollaan Levillä, niin ihmiset eivät halua mennä hotelliin yöksi. Mieheni on käynyt monta "vanhaa" Kontiota ja minulle tämä on ensimmäinen, niin olin hieman pettynyt siihen, että ollaan Levillä. Mielestäni tämä olisi voinut olla jossain pikkuisen korvemmassa. Mutta tämä on nyt tässä, pohti puolestaan Tiina Alasaari.
Vaikka vastaan sattui paljon kritiikkiä tämän vuoden Kotiorallin paikan valinnasta, niin löytyi leirialueelta yksi taatusti tyytyväinen rallivieras, nimittäin rallikoira Cindy.
– Cindy täyttää tässä kuussa 15 vuotta on käynyt jo 14 kertaa Kontiorallissa. Kun minulla on pyörä pihassa kuomu auki, niin se istuu vaikka kaksi tuntia, että eikö jo lähdetä. Osan matkasta se katsoo liikennettä ja osan nukkuu tuolla kuomussa, kertoi jyväskyläläinen Cindyn isäntä Sakke.
Pyörähdimme Kontiorallissa parin tunnin ajan ja ehdimme keskustelemaan vain muutaman ihmisen kanssa, joten emme varmaan saaneet täysin kattavaa mielipidettä tämän vuoden Kontiorallista. Ennen lähtöämme kävimme syömässä Poro Grillillä. Valintamme osui Nyhtis burgeriin ja Ylikypsään possunkylki -annokseen perunagratiinilla. Molemmat annokset osoittautuivat hyviksi, maukkaiksi valinnoiksi, joiden voimin jaksoi jatkaa matkaa Lapin yöttömässä yössä.
Aiheesta aikaisemmin:
Kontio-ralli vauhtiin perjantaina, raportti kontrollipisteeltä Inarista
Nyt se selvisi: Joulupukki viettää kesälomansa Kontiorallissa!
Kontio-ralli on motoristien yhdessäolon juhlaa
Veteraanit muistelivat sitä ensimmäistä Kontiorallia vuodelta 1967
51. Kontioralli järjestettiin upeassa Lapiosalmen eräleirintäkeskuksessa