Kontio-ralli on motoristien yhdessäolon juhlaa

20-vuotisjuhlat Kontio-rallissa

Lähtiessämme kiertämään Kontio-rallin teltta-aluetta, törmäsimme katettuun kakkupöytään. Esillä oli kakku, jonka päällä komeili luku 20. Saman tien pääsimme nauttimaan kyseistä herkkua. Kakun oli taikonut rallikansan massuteltavaksi Isojoella asuva Minna Patoranta.

– Tämä on 20. kerta minulla ja Guzzillani Kontiorallissa, kertoo Minna Patoranta, jolla on muutakin syytä juhlimiseen.

– Sairastuin pari vuotta sitten rintasyöpään ja vuosi meni parantuessa. Viime vuonna lähdimme mieheni kanssa Inarissa järjestettyyn Kontioralliin. Lähdimme varovaisin mielin ja mieheni huolehti koko ajan minusta, että miten jaksan. Kun pääsimme perille, oli oikea voittajan tunne. Jaksoin hyvin, ja kun ralli päättyi, ajoimmekin vielä pidemmän kautta takaisin kotiin.

– Elämme maailmassa, jossa erilaisia syöpiä on paljon, mutta elämä jatkuu ja nyt kaikki tuntuu hyvältä. Haluan kannustaa kaikkia saman kohtalon kokeneita jaksamaan, ja siinä on toki lähipiiri isona apuna. Sen tuki oli ja on hyvin tärkeää.

Onnittelijoita riittää ja kakku hupenee hyvää vauhtia.

– Toin muuten tämän kakkupohjan perinteisessä Kontio-laatikossa. Mietimme, millä kakkupohjan saisi ehjänä perille, niin löysin vanhan Kontio-kumikenkien laatikon, Minna Patoranta naureskelee hauskalle yhteensattumalle. Myöskin toinen juhlan osapuoli Moto Guzzi V 65 C oli kakkuviipaleensa ansainnut.

Kontioralli on myös perheralli

Kokkolasta Kontioralliin saapui Matti Eskola H-D Softail Delluxe:lla. Vuonna -72 Ranuan Simojärvellä ensikosketuksensa Kontioralliin saanut Eskola on harvakseltaan käynyt Kontioralleissa.

– Tämä taitaa olla kymmenes Kontio, jossa olen mukana. Kesässä käyn 3-4 rallissa. Näissä on aina niin hyvä mieli ja pääsee tapaamaan ystäviä.

Kontioralli on perinteisesti myös perheralli. Nuorison joukosta löytyy osallistujia, jotka ovat käyneet Kontiossa useammin, kuin mikä fyysisen iän mukaan olisi mahdollista, kuten saimme todeta viime vuonna. Valtteri ja Ronja Niemiselle tämä on kolmas ralli, johon he osallistuvat.

– Lapset viihtyvät täällä todella hyvin ja heitä varmaan harmittaisi kaikkein eniten, jos Kontioralli jäisi väliin tai emme ottaisi heitä matkaan, Valtterin ja Ronjan äiti Minna Helminen kertoo. Niemisille moottoripyöräily on sukurasite.

– Varmaan olisivat ajatelleet, että miehessäni on joku vika, jos ei ajaisi moottoripyörällä, niin vahvasti enot ja muukin suku ovat harrastuksessa mukana. Kaiken kaikkiaan meitä on nytkin matkassa viisi pyöräkuntaa ja kaksi telttaa, joista toinen on puolijoukkueteltta.

– Lapset ovat meillä mukana Kontiorallissa ja Lintukodossa. Nämä ovat tämmöisiä perheystävällisiä ralleja, joihin heidät voi mukaan ottaa. Viime vuonna Inariin lähdössä mietitytti, että miten he jaksavat istua niin pitkän matkan. Mieheni totesi hienosti, että mennään lasten ja minun ehdoilla, ja niin tehtiinkin.

– Itse ajoin sinne ensimmäistä kertaa omalla moottoripyörällä. Kaikki meni todella hienosti. Lähdimme rauhassa keskiviikkona, pidimme taukoja aina tarpeen tullen ja rallin jälkeen vielä kiersimme Norjan kautta kotiin. Matkat lasten kanssa ovat tulleet vuosi vuodelta helpommiksi. Varsinkin nyt, kun he ovat löytäneet omat paikkansa isänsä Yamaha FJR 1300 -pyörässä, johon Risto Saaristo on rakentanut sivuvaunun. Ronja istuu sivuvaunussa ja Valtteri isänsä takana.

– Katselen vaihtuvia maisemia, Ronja kertoo. – Takana on mahtava istua, lisää hänen veljensä Valtteri.

– Ihan varmasti tulisi enemmän narinaa, jos autolla oltaisiin matkassa. Minun kyytiini ei pääse kukaan, tai oikeastaan mieheni ei päästä, olen sen verran vähemmän aikaa itse ajanut. Itselläni on Kawazaki ER 500, joka on kuristettu korttiini sopivaksi, lisää vielä Minna-äiti.

Sivuvaunukyydissä Kontioon

Lappeenrantalainen Juha Korhonen tuotiin Kontioralliin kahden kuskin voimin. 

– Itse olisin jo voinut jättää tämän väliin, mutta Itä-Suomen Ural porukan innoittamana taas tulin. Kymmeneen vuoteen en ole Kymijoen yli itsenäisesti kulkenut. Vuonna -90 minussa todettiin MS-tauti ja se rajoittaa näitä reissuja. Kaksi päivää Harri Tyrini opetteli ajamaan tällä LS 650 sivuvaunumoottoripyörällä ja tänään lähdettiin aamulla kello seitsemän matkaan. Hän ajoi minut Tampereelle, jossa Saviolta tullut Juha Kokkonen vaihtoi kuskin paikalle. Kymmenen tuntia kaiken kaikkiaan tämä reissu kesti. Tunnin enemmän, mitä alunperin laskin, mutta kuskien vaihto Tampereella venyi ja pysähdyimmekin ajateltua pidemmäksi aikaa Alavuden kontrollipisteessä.

– Kahden viikon päästä tulee 35 vuotta täyteen, kun olen Kontioralleissa käynyt. Kilometrejä tulee enää noin 1600 vuodessa. Se riittää minulle. On niin vaikea saada kuskia, kun heillä on perheet ja kaikki. Muutenkin tämä ajaminen alkaa olla ehtoopuolella. Menköön tämä reissu vaikka 60-vuotislahjana.

Kontio-patsas Möhköllä osallistujille

Kontiorallissa jaetaan vuosittain erittäin haluttuja Kontio-patsaita. Sama henkilö voi vain kerran saada saman kategorian patsaan. Tänä vuonna yhden Kontio-patsaan sai sotkamolainen Raimo Meriläinen. Perustelut olivat seuraavat: osallistuminen 40 kertaa Kontioralliin, joista 36 kertaa samalla vm. -80 Kawasaki Z1300 moottoripyörällä ja 35 kertaa on mukana ollut sama kyytiläinen Tuula Meriläinen.

– Tämä tuntuu ihanalta. Olemme odottaneet tätä kauan, ja kun asumme Keski-Suomessa, niin sieltä päin tuleva ei koskaan saa pisimmän matkan takaa saapuvan patsasta, Tuula Meriläinen iloitsee.

– Kontioralli on meidän kesämme kohokohta, kesälomamme alkaa aina tästä. Harva tulee vuosi toisensa perään samalla pyörällä. Meilläkin on toisena pyöränä 1500 Gold Wing, mutta Kontioralliin ajetaan aina "Möhköllä". Raimo kiertää 8-9 rallia kesässä, mutta itse olen mukana pääasiallisesti vain täällä ja Hailuotoajoissa. Lapsetkin ovat olleet mukanamme Kontioralleissa. Parhaimmillaan meitä oli kolme sukupolvea samassa rallissa, kuten Paljakassa Pudasjärvellä. Se oli ainutlaatuinen kokemus. Lapset osallistuvat vieläkin usein Kontioralliin. Tänä vuonna tytär tuli tänne miehensä kanssa ja poikamme valitsi Ruisrokin, joka järjestetään samaan aikaan. Rallimuistoja on kertynyt valtavasti, ei niitä pysty erittelemään.

Paikalle tulee Raimon ja Tuulan tytär.

– Tämä on herkkä hetki, onhan patsasta 40 vuotta odotettu, tytär Katja nauraa.

– Suuret kiitokset järjestäjille, että muistivat meitä näin hienolla tavalla, Raimo ja Tuula Meriläinen kiittivät vielä lopuksi.

Kontio-perhe

Tuusulassa asuva Kaj Ekblad on kontiokonkareita.

– Ajoin kortin heti 16-vuotiaana. 1982 osallistuin ensimmäisen kerran Kuusamon Hossassa pidettyyn Kontioralliin. Päätin, että kun 30. perättäinen ralli tulee täyteen, niin sitten jätän väliin. Kuitenkin vielä 2012 Parikkalassa pidetyssä rallissa pyörähdin, eli 31 perättäistä rallia olen käynyt. Pari vuotta pidin väliä ja täällä sitä taas ollaan, Kaj Ekbland toteaa. 20 kertaa ollaan olen täällä myös lasten kanssa. Olisivat varmaan vieläkin tulleet tänne, mutta tällä hetkellä heillä ei ole pyörää, millä ajaa. 

Himoittuja kontio-patsaita perheestä löytyy peräti neljä.

– Tytär sai nuorimman osallistujan karhun vuonna 2000 ollessaan viiden kuukauden ikäinen, poikamme oli Kautokeinossa matkassa ollen 7 viikon ikäinen, poikamme on lisäksi saanut perusmopolla pisimmältä saapuneen karhun ja kaiken kruunaa vielä perhekarhu, johon ei edes perheen kahta mäyräkoiraa ollut laskettu mukaan.

Kaj Ekblad on täysiverinen Moto Guzzi -motoristi.

– Kontioralliin tulin vm. -99 Jackalilla, lisäksi tallista löytyvät California II, perhepyöränä toimii sivuvaunullinen 850 t3 California, jonka sivuvaunuissa matkustavat enää perheen koirat ja vielä "pystymetsäpyöränä" Stornello 125 Scrambler.

Ralli-iloa Nuorgamista

Leirintäalueen rannan tuntumassa puuhaa iloinen joukko teltoillaan. Tutustuessa käy ilmi, että he edustavat hieman harvinaisempaa moottoripyöräkerhoa, nimittäin MC Deatnua. Kerhon nimi tarkoittaa Tenoa saamenkielellä, ja joukko on paikalla Nuorgamista asti. Mikäli joku ei tiedä, se on Suomen pohjoisin kolkka ihan siellä Suomi-neidon pään huipulla.

Pienen mutkan kautta matkaa Nummijärvelle on Nuorgamista asti tulleilla kertynyt yli 1200 kilometriä, joten odotukset pisimmän matkan Kontio-pystistä ovat korkealla.

Ari Aurala, Markku Länsman ja Kati Kannasto asuvat tälläkin hetkellä Nuorgamissa, ja Merja sekä Esa Naapanki puolestaan ovat sieltä kotoisin, mutta pitävät majaa Oulussa.

Suurimmalle osalle deatnulaisista tämä on jo kolmas Kontio-ralli. Vuonna 1999 he olivat mukana yhteistyökumppanina järjestämässä rallia, ja viime vuonna Inariin oli matkaa tietysti Lapin mittakaavassa vain poronkusema tai pari. Varsinaisen Kontio-kipinän joukko saikin vuoden 2014 Inarin rallissa.

– Tänä vuonna kaikki asettui kohdalleen, ja kun loma alkoi torstaina, niin pyörien nokat käännettiin kohti Rovaniemeä ja perjantaina liityttiin jäseniksi MP-69:ään, Ari Aurala kertoo. – Lauantaina (tätä haastattelua tehtäessä) olimmekin sitten jo mukana täällä rallissa.

– Meidän näkökulmastamma MP69:n toiminta on todella mukavaa. Se tuo rallit myös lähelle meitä, Aurala pohtii.

Nuorgamissa oli ralliin lähtiessä ollut lämmintä +10°, joten Nummijärven lämpö ei ainakaan rikkonut luita.

Ryhmän pitkämatkalaiset odottivat kovasti pisimmän Kontion pystiä, jonka innoittamana menimme kaikki odottamaan tuloksia. Pettymys oli kuitenkin meille kaikille suuri, kun pisimmän matkan Kontio kuitattiin "vain" 850 kilometrin ajolla Saariselältä Nummijärvelle.

– Siitä on Nuorgamiin matkaa vielä 250 kilometriä, ryhmä totesi yhteen ääneen.

Harmi vain, että ilmoittautumislomakkeeseen oli tiedon puutteesta johtuen jäänyt täyttämättä pisimmän matkan Kontioon tarvittava informaatio, joten todelliset pitkämatkalaiset eivät tällä kertaa päässeet kisaan mukaan. Ensi kerralla muistavat toivottavasti olla tarkempia.

Merja ja Esa Naapanki olivat keskiviikkona juuri ennen matkaa menneet käymään katsomaan ajovarusteita oululaisesta mp-liikkeestä, kun oli sattunut motoristille tyypillinen vahinko. Ostokärpäsen iskun seurauksena vanha pyörä jäi liikkeeseen ja tilalle tuli uudenkarhea Honda ST 1300 Paneuropean.

– Pitkäaikainen haave toteutui, myhäilee Esa. Merja puolestaan kertoo olevansa hyvin tyytyväinen pyörän antamaan kyytiin.

Kuvakavalkadia