Koska uuden 2018-mallisen Honda Gold Wingin tekniikka on esitelty jo aiemmin, en kertaa sitä tässä, kuten en myöskään puutu suuremmin multimedia- tai audio-ominaisuuksiin. Molemmista aiheista saatte perustietoa näistä kahdesta aiemmasta jutustamme:
Tässä se nyt on: täysin uusi Honda Gold Wing 2018, katso kuvat ja muut tiedot
Uudessa Honda Gold Wingissä on Apple CarPlay - ensi kertaa moottoripyörässä, mitä se merkitsee?
Satulaan
Ensimmäinen tunne pyörän päälle noustua oli, että kyseessä on aivan eri pyörä kuin aiemmin: painopiste on todella alhaalla ja edessä, eikä pyörässä ole paikalla ollessa minkäänlaista raskauden tunnetta. Tarkkaan ottaen kyse onkin täysin eri pyörästä, en tiedä onko yksikään osa vaihtokelpoinen edelliseen versioon verrattuna?
Uuden Wingin moottori on suurin piirtein samasta kuutiotilavuudesta huolimatta pienempi, lyhyempi ja kevyempi, ja se on sijoitettu rungossa reippaasti eteenpäin. Toisaalta etupää on uusittu täysin: se on kaksoiskolmiotukivarsin varustettu. Molemmat uudistukset ovat saaneet aikaan sen, että massakeskipiste on edempänä ja painopiste alempana. Pyörä tuntuu kahta luokkaa pienemmältä ja kevyemmältä kuin vanha Wingi.
Täytyy muistaa, että uusi Wingi on myös konkreettisesti aiempaa kevyempi. Ajoin Touring-mallilla, jossa on myös takalaukku ja iso matkustajan istuin, siitä huolimatta minun piti ajaessa katsoa taaksepäin, että en aja Bagger-versiolla, joka on vielä tuntuvasti kevyempi. Kun edellinen Gold Wing painoi tankattuna 413 kg, uuden Bagger-version paino on vain 365 kg ja Tourin 379 kg. Ajotuntuman perusteella olisin olettanut painonpudotuksen olleen reilusti suurempi.
Tiellä
Suomeen tuodaan tällä hetkellä vain kaksoiskytkinautomaatilla varustettuja Wingejä. 7-vaihteinen DCT-automaatti toimii hienosti, ja sitä voi ohjata myös fläpein. Tehoasetuksista tuli kokeiltua vain kahta, Touria ja Sportia, jäljelle jäivät vielä Rain ja Eco. Tour riittää varmasti normaalikäyttöön, Sportilla taas tuli mukavasti tehoa, kun vaihteisto sallii vedon isommille kierroksille ennen vaihtoa.
Onneksi maahantuojan edustaja varoitti siitä, että pyörässä on stop&go-toiminto, eli pyörä sammuu tyhjäkäynnillä liikennevaloissa ja hörähtää taas käyntiin kaasua väännettäessä.
Ensi kerralla nimittäin varoituksista huolimatta tuli "mitä nyt tapahtui" -tunnelma, kun kone sammui valoissa. Uudelleenkäynnistyminen tapahtui ilmeettömästi, samoin matkan jatkuminen.
Kirjoittaja ja Brandtin Patrik Manner Moto-Seinäjoen pihalla.
Pyörän alusta toimii erittäin nätisti. Rajallisen käytettävissä olleen ajan vuoksi en koskenut pyörän alustan säätöihin, mutta jousitus ja vaimennus tuntuvat toimivat todella hyvin tienpinnasta riippumatta. Ajoin pyörällä sekä moottoritiellä että pienillä tosi syheröisillä ja valitettavan erittäin huonokuntoisilla kuoppaisilla ja pomppuisilla asvalttiteillä.
Jousitus ja iskunvaimennus olivat koko ajan ajan tasalla. Joustovarat ovat ilmeisesti lisäksi varsin suuret, sillä pomput ja kuopat, töyssyt ja syheröt menivät kaikki läpi hämmentävän eleettömästi ja pehmeästi. Toki pyörän - pienentynytkin - paino auttaa asiaa.
Ajoin mutkateillä pyörällä niin lujaa kuin sielu sieti, ja sen ajotuntuma ja ohjautuvuus olivat todella hyvät. En olisi ikinä uskonut, että noin iso pyörä ohjautuu noin hyvin, ja että sillä pystyi pitämään sellaista vauhtia sillä tavalla, ja silti oli koko ajan tunne siitä, että kaikki on hallinnassa ja turvavaraa on vielä riittävästi jäljellä.
Siinä missä edellinen Wingi tuntui notkealta höyryjyrältä, nykyinen on kuin letkeälanteinen sambatanssija kielikuvia viljelläkseni.
Ohjautuvuuden ja käsiteltävyyden helppous lienevät perua uudesta etupäästä, paremmasta painonjakautumasta ja täysin sähköisestä alustasta.
Hajahuomioita
Koska muutaman kymmenen kilometrin ajomatkalla huomioni keskittyi enimmäkseen ajamiseen ja sen rajoihin, tässä vain hajanaisia huomioita muusta.
Koeajettavana olleen pyörän tuulilasi oli erilainen, kuin mitä aiemmin olen nähnyt. Se oli pienempi, lähinnä kapeampi, ja sopi (makuasia, joku muu voi olla täysin eri mieltä) paremmin Wingin muuhun ulkonäköön kuin leveämpi ja korkeampi versio.
Nythän Wingissä on sähköinen tuulilasin korkeuden säätö, ja se toimi hyvin pienen lasin kanssa: sen saa sekä riittävän alas ilmavirrasta nauttiakseen että riittävän ylös, mikäli kaipaa tuulisuojaa.
Pyörän audiolaitteistosta ja kaiuttimista lähtee muhkeasti ääntä, joka kuuluu hyvin jopa moottoritienopeuksissa. Harmi vain, että koeajolenkin aikana radiosta soi kunnon rock'n rollin sijasta euroviisuja. Ajamisen fiilis olisi kaivannut vähän järeämpää musiikkia. En kuitenkaan halunnut keskittyä radion säätämiseen, vaan ajamiseen.
Pyörän jarrut tuntuvat toimivan aiempaa tehokkaammin, ja kiitos uuden etupään rakenteen pyörä pysyy myös kontrollissa paremmin tiukassakin jarrutuksessa.
Johtopäätös
Jos joku on pohtinut Gold Wingiin siirtymistä tai vanhan vaihtamista uuteen, niin juuri nyt on se hetki. Murros uuden ja vanhan mallin välillä on suuri. Kyse on hyvän vaihtamisesta selkeästi vielä parempaan.
Käsituntuma on, että pyörän modernisointi on onnistunut ja Honda Gold Wing on tuotu nykyaikaan kunnoitettavalla tavalla. Legendaarisen mallin uusiminen näin perusteellisesti ei ole helppo nakki. Silti siinä on onnistuttu, ja todennäköisesti kukaan vanhan polven Wingi-kuskeista pahoittaa uutuudesta mieltään. Paitsi tietenkin, jos DCT-automaatti ahdistaa. Mutta siinäkin tapauksessa kannattaa käydä kokeilemassa. Varoituksen sanana siinä voi käydä niin, että paluuta vanhaan ei ole.
Voi se hintakin tietysti olla jarru: uusi Honda Gold Wing 1800 maksaa nimittäin noin 50 000 euroa, mutta onpa kyllä ominaisuuksiakin vastaavasti.
Koeajoa odotellessa.
Aiheesta lisää vielä täällä: Ensimmäinen uuden sukupolven Honda Gold Wing Suomen kiertueella Seinäjoella