Saavuimme jo keskiviikko-iltana ja ennalta sovitusti Ulla-Riitta Moilanen oli meitä vastassa Outokummun Vanhan Kaivoksen alueella. Myöhäisestä ajankohdasta johtuen saimme opastuksen suoraan Outokummun Kolmikannan leirikeskukseen. Leirikeskus sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Outokummun keskustasta.
Kolmikannan leirikeskusta vuokrataan isommillekin ryhmille.
Kyseinen leirikeskus on kaupungin ylläpitämä ja sitä voi halutessaan vuokrata isommallekin ryhmälle. Sisämajoitustilaa löytyy 45 hengelle, ruokalaan mahtuu 70 syöjää kerrallaan ja laajalta piha-alueelta löytyy runsain mitoin hyviä telttapaikkoja. Paikka on luonnonkaunis ja vesien ympäröimä; toisella puolella hiekkaranta ja vastakkaisesta suunnasta löytyy iso rantasauna laitureineen. Paikan voi hyvin kuvitella jonkun kokoontumisajon pitopaikaksi.
Rantasaunaan mahtuu noin kymmenen saunojaa kerrallaan. Samassa yhteydessä on takkahuone keittiöineen.
Torstaina palasimme Vanhan Kaivoksen alueelle. Kaivosmuseokierros lähtee päivittäin kello 13.00. Olimme paikalla hyvissä ajoin, sillä kevyen aamiaisen jälkeen lounas oli paikallaan. Vanhan Kaivoksen ravintolassa on tarjolla lounas. Vaihtoehtoja löytyy useampia ja täytyy sanoa, että erittäin maukasta ruokaa oli tarjolla.
Vanhan Kaivoksen viihtyisä ravintola.
Tasan kello 13.00 olimme valmiina alkavaan museokierrokseen. Kaivosmuseokierros sopii kaikille, sillä reitti on rakennettu esteettömäksi ja opastettu kierros starttaa aina, jos on yksikin osanottaja, vakuutti oppaamme Kari Moilanen.
Tällä kertaa kierrokselle lähti kuusi aikuista.
Outokummun kaivoksen historiaa lyhytelokuvan muodossa.
Museokierros alkaa lyhytelokuvalla, jossa kerrotaan Outokummun kaivostoiminnan syntyhistoria. Tämän jälkeen jokaiselle jaetaan kypärät päähän ja varsinainen kaivostunnelikierros voi alkaa. Tunneli on valaistu sopiva hämäräksi, niin että siellä on helppo kulkea tunnelimaista tunnelmaa rikkomatta.
Kypärän värillä oli aikanaan väliä. Se kertoi kantajansa aseman kaivoksen hierarkiassa. Keltainen oli perusduunarin väri.
Tasaisin välein on kuvasuurennoksia, joiden luona Kari Moilanen kertoi kaivostyön ja -työläisten historiasta sekä työolosuhteista. Aluksi kuparimalmia kaivettiin todella alkeellisin keinoin. Maan alle mentiin tikkaita pitkin ja kiviaines jouduttiin kantamalla tuomaan maan pinnalle.
Mainarit rakensivat itse käyttämänsä tikkaat. Oikealla kuva ensimmäisestä käyttöön otetusta hissistä. Huomaa käsissä olevat karbidilamput ja savukkeet. Tupakointia suositeltiin kaikille.
Valoa saatiin karbidilampuista, jonka polttoainesäiliöön laitettiin kiinteää kalsiumkarbidia, joka reagoidessaan säiliössä olleen veden kanssa toi kaasulamppua huomattavasti kirkkaaman valon. Nämä lamput olivat erittäin vaarallisia räjähdysherkkyytensä takia. Toisaalta ne olivat myös kaivosmiesten turvana. Jos lamppu sammui, niin se oli merkki siitä että tunnelista oli happi loppu, jolloin oli syytä lähteä.
Kari Moilanen kädessään alkeellinen kallionporausväline. Taustalla kehittyneempiä versioita.
Pikkuhiljaa tekniikka meni eteenpäin kaivokseen tuli alkeellinen hissi ja porauslaitteet. Työtä helpottivat raiteita pitkin kulkevat vaunut joihin louhittua malmikiveä lastattiin käsin toimivalla "kippikuormaajalla". Siitä huolimatta työ oli edelleen raskasta ja kivipölyn täyttämää.
Rautatietä rakennettiin maan alle kymmeniä kilometrejä. Veturikalustolla liikennöitiin vuoteen 1984 asti. 1973 siirryttiin osin kumipyöräiseen kuljetuskalustoon.
Surullisen huvittavana anekdoottina: kaivosyhtiön lääkäri kehotti kaivosmiehiä tupakoimaan ja juomaan viikonloppuisin alkoholia, että tupakkayskän ja viinasta aiheutuneen pahoinvoinnin seurauksena kivipöly poistuisi keuhkoista.
Kaivoksessa tehtiin töitä kahdessa vuorossa. Räjäytykset tehtiin vuorojen välissä.
– Ja kun suomalaista miestä kehoitettiin juomaan viinaa oikein lääkärin määräyksestä, niin sehän joi, Moilanen totesi.
– Vain miehet kelpuutettiin maan alle töihin. Onnettomuudet olivat valitettavan yleisiä ja ajateltiin, että jos perheen mies loukkaantui tai kuoli kaivoksessa, niin lapset eivät jäisi täysin orvoiksi. Työ oli huonosti palkattua, mutta kun ei muutakaan ollut, niin työn tekijöitä riitti, jatkaa Moilanen.
Kallion rautapitoisuus näkyy seinämissä ruosteena.
Kierros jatkuu, informaation määrä on valtava. Ihmetystä herättää, miten vaativissa olosuhteissa ihmiset ovat joutuneet leipänsä hankkimaan. Hengenvaara on ollut alituiseen läsnä ja vaikka suoranaisilta työtapaturmilta olisikin välttynyt, niin ammattitaudit: kivipölykeuhkot ja käsien verenkiertohäiriöt olivat palkkana raskaasta työurasta.
Outokummun kaivoksesta louhitun malmin kuparipitoisuus oli poikkeuksellisen korkea.
Museotunnelin päästä löytyy kivinäyttely. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää ja harjaantumaton meneekin helposti oikeaa kultaa sisältävän kivinäytteen ohi.
Näytteitä 2 516 metriä syvälle kairatusta reiästä.
Museotunnelista nousemme kaivosmuseoon, jossa historiallinen matka jatkuu kohti tätä päivää. Outokummussa kaivostoiminta loppui 1989, mutta vuosina 2004-2005 Outokummussa kairattiin reikä, joka ulottuu 2 516 metrin syvyyteen. Tämä 22 cm halkaisijaltaan oleva reikä oli tuohon asti Suomen syvin. Osa tuon reiän näytteistä on nähtävillä kaivosmuseossa.
Kuvateksti: Kari Moilanen taustallaan kaivostoiminnan historiaa esittävä pienoismalli.
Varsinkin pienimpiä vieraita eniten kiinnostusta herättävä osa on vitriinissä oleva pienoismalli avolouhoksesta, jossa on kaivoksissa käytettäviä erilaisia työkoneita, kaivureita ja nostureita. Kurkistamme myös asuntoon, jonkalaisia kaivosyhtiö rakennutti työntekijöilleen.
Vitriini täynnä jokapojan unelmaleikkikaluja.
Kaksi ja puoli tuntia meni kuin siivillä. Tiivis ja antoisa tietopaketti Suomen kaivoshistoriaa vuodesta 1910 tähän päivään asti.
Kaivosyhtiön rakentama työsuhdeasunto.
– Kun ryhmän järjestäjälle kertoo, että kierrokseen on hyvä varata aikaa vähintään kaksi tuntia, niin yleensä he ajattelevat, että onpas pitkä aika kiertää yhtä museota. Kierros voidaan tiivistää 1,5 tuntiin, mutta kierroksen jälkeen ihmiset harmittelevat, että olisivat viihtyneet huomattavasti pidempäänkin ja mahdollisille kysymyksille ei jää aikaa. Mutta jos kyyti tai esimerkiksi ruokailu on varattu, niin silloin emme voi asialle mitään, selittää Kari Moilanen.
Malminkuljetuskalustoa Vanhan Kaivoksen pihalla.
Kiitämme Kari Moilasta ja seuraavaksi saamme oppaaksemme Ulla-Riitta Moilasen, jonka kanssa lähdemme kiertämään ja tutustumaan museoalueen muihin rakennuksiin. Lähdemme kulkemaan asfalttiin maalatun punaisen viivan johdattamana.
– Punaista viivaa seuraamalla näkee varmasti kaikki alueen näyttelyyn kuuluvat rakennukset. Itse rakennukset ovat suojeltuja, eli niitä pitää hoitaa ja ylläpitää ja mitään muutoksia niihin ei saa tehdä. Ulla-Riitta Moilanen aloittaa.
Malmikappoja, joita käytettiin malmin nostoon hissikuilua myöten.
– Kaivosala oli erittäin hierarkinen työ-yhteisö. Oli tarkkaa, mille portaalle mikäkin työ kuului. Kaivoksen nostokoneista, eli hissien kulusta vastannut henkilö kuului valkokauluksisiin, eli oli jo hierarkiassa aika korkealla, Moilanen tietää.
Hihnakuljettimen päässä on järeän kokoinen murskain.
Nostokonehuoneesta noustaan Vanhan kaivoksen korkeimmalle kohdalle Kaivostorniin ja murskaamoon. Sateisesta kelistä johtuen jätimme tällä kertaa kaivostorniin nousun väliin. 228:n portaan nousu poutasäällä on varmasti vaivan arvoinen ja halutessaan lähistöllä sijaitsevalla Keretin kaivosalueella pääsee vieläkin korkeammalle: nousua riittää 338 rappusen verran.
Tuotantoprosessiin kuuluivat jauhatus-, vaahdotus-, sakeutus-, suodatus- ja kuivausvaiheet.
Rikastamoon on kerätty rikastuslaitteita eri kaivoksilta ympäri Suomea. Saamme tiivistetyn tietopaketin malmin rikastusvaiheiden saloihin.
Rikastamossa sijaitseva kappeli.
Lisäksi täällä on virallisesti kirkon siunaama kappeli ja vieressä iso kahdessa tasossa oleva tila. Näitä tiloja voi vuokrata juhlien järjestämiseen.
Rikastamossa on vietetty monenlaisia juhlia ja nautittu konserteista.
Poikkeamme viralliselta reitiltä ja kierrämme hihnatunnelien alitse tutustumaan Kiisuteatteriin.
Vanhan Kaivoksen hihnatunnelit.
– Täällä järjestetään teatteri- ja musiikkitapahtumia. Tämä tila on siinä mielessä ainutlaatuinen, että täällä on seitsemän sekunnin kaiku, mikä tilaisuuden luonteesta riippuen on joko haaste tai erittäin suuri mahdollisuus, Ulla-Riitta Moilanen selittää.
Kiisuteatterissa on seitsämän sekunnin kaiku.
Rinnerikastamon etuna oli että kiviaines valui omalla painollaan vaiheelta toiselle prosessin läpi.
Lähes kuuden tunnin ajan kiersimme Vanhan Kaivoksen aluetta ja vieläkään emme ehtineet nähdä kaikkea. Esimerkiksi Lasten Kaivos, "Suomen suurin hiekkalaatikko" jäi toiseen kertaan. Paikka on siis tavattoman rikas, antoisa ja tutustumisen väärti.
Lasten Kaivoksesta löytyy tekemistä ulkona ja sisätiloissa.
Piilotettu paketti
Löysitkö tällaisen? Kyseisenlaisia paketteja on levitetty ympäri Suomea. Niitä voi löytyä ihan mistä vain. Paketista löytyy ohjeet arvontaan, jossa voi voittaa ilmaisen perhelipun Vanhalle Kaivokselle. Kannattaa laittaa talteen pienessä paketissa oleva kivi, sillä se on korukiviharrastajien himoitsemaa kromidiopsidia. Sitä löytyy Outokummun alueelta.
Jos näet tällaisen paketin - se voi tulla vastaasi ihan missä tahansa - niin poimi ihmeessä se talteen. Se sisältää harvinaisen korukiviharrastajien himoitseman kromidiopsidipalan ja mahdollisuuden voittoon.
www.outo.city
Outokumpu panostaa matkailuun, mutta apua matkailun edistämiseen on saatu yllättävältä taholta. Belgialainen dokumentaristi Jacques Station tuli Outokumpuun tekemään dokumenttia, ihastui paikkakuntaan ja jäi sinne asumaan. Hänen tekemänsä Discoverin Outokumpu on sarja muutaman minuutin mittaisia humoristisia näkemyksiä suomalaisesta kaupungista, sen elämänmenosta ja ovat viihdyttävää katsottavaa. Ne ovat nähtävillä täällä.
Päivän kiertelyn ja hyvin toteutetun kaivoskierroksen ja tietoiskujen perusteella voimme allekirjoittaa Vanhan Kaivoksen sloganin "Monta kokemusta rikastetumpana". Oppaidemme Ulla-Riitta ja Kari Moilasen tietomäärä on uskomaton. Kari Moilanen on itse aikoinaan työskennellyt alueen kaivoksella, joten hänellä on sitäkin kautta paljon "sisäpiiritietoa". Olitpa liikkeellä yksin, perheen kanssa tai isommalla porukalla, niin suosittelemme lämpimästi tutustumaan tähän moninaisten mahdollisuuksien alueeseen.
Linkkejä ja tarkempia tietoja:
Facebook: https://www.facebook.com/vanhakaivos/
https://www.vanhakaivos.com
Kolmikannan leirikeskus, Rikkarannantie 51, Outokumpu. Varaukset: Matkakumpu Oy 044 7559 223
Aiheesta aiemmin:
Uusi motoristikahvila torstaisin Outokummussa kesäkuusta lähtien
Ensimmäisen motoristitorstain tunnelmia Outokummun Vanhan Kaivoksen ravintolassa
Vanhan Kaivoksen ravintola taustallaan jylhä Outokummun kaivoksen rinnerikastamo ja kaivostorni.