Moottoripyöräliikkeessä ostamassa ajoasua: Varaudu näihin neljään erilaiseen tyyppiin, jotka haluavat tulla "auttamaan" sinua

1. "Osta parempi, vaikka se on kallein"

Ensimmäinen persoona, johon törmäät mennessäsi ostamaan moottoripyörää tai ajovarusteita, on se vetelän näköinen maleksija, joka ilmiintyy paikalle juuri, kun luot silmäyksen aikomaasi ajoasuun. 

– Et kai vain ole ostamassa tuota? Se on ihan paska. Vesi tulee läpi jo kostealla tuulella, eikä se hengitä pätkääkään +35° kelillä. Ajoin tommosella yhden kesän ja vaihdoin sen XX:ään (hinta kolme pilkku viisi kertaa sen, mitä sinulla on budjettia). Se toimii loistavasti, ei hiosta, ei hierrä ja pitää veden taatusti ulkopuolella. 

– Ai ei ole varaa vai? No, kannattaa odottaa mieluummin vuosi kuin ostaa pas..., toteaa ystävämme ja häipyy kaukaisuuteen, tai oikeammin toiselle puolen putiikkia kiusaamaan jotakuta muuta ostopäätösten kanssa painivaa. 

Sinä sen sijaan jäät vakavissasi miettimään sitä, että myisitkö vanhan, mutta hyvin palvelleen moottoripyöräsi saadaksesi tämän kalliimman ajoasun (mitäpä siitä, vaikkei moottoripyörää olisikaan?), vai pummitko rahat joltain sukulaiselta tai kaverilta. Sen jälkeen toteat olevasi epäonnistunut ihminen, kun sinulla ei ole varaa. Edes Jaska ei enää vippaisi sinulle senttiäkään viimeisimpään pyöräremonttiin kuluneiden rahojen (ja hänen tarjoamiensa oluiden) jälkeen.

Myrtynein mielin ostat sen puvun, johon rahasi nipinnapin riittävät (vaimon syntymäpäivälahjabudjetti karahti samalla neljännekseen aiotusta), koska et haluaisi ajaa puhkikuluneilla 60-luvun nahkafarkuillakaan enää (se haju, mistä vaimo aina huomauttaa!) mutta omistaminen ei tuotakaan enää samanlaista mielihyvää kuin ajatus uudesta ajoasusta oli alunperin synnyttänyt.

Kannattaa varoa, kenen kanssa keskustelee.

2. "Ei kannata ostaa noin kallista"

Olet saanut kohtuullisen perinnön / nautit hyvää palkkaa / säästänyt 5,5 vuotta / voittanut lotossa / vaimosi on päättänyt ilahduttaa sinua (ruksaa haluttu vaihtoehto) ja olet ostamassa sitä ajopukua, mitä mielesi on tehnyt jo sen viimeiset 5,5 vuotta.

Yhtä vähän kuin moottoripyörää ostettaessasikaan ainoa keskustelukumppanisi ei ole järki, vaan sen sijaan jokin puolisokea vietti, joka periytyy siitä, että a) kaikilla kavereilla on vastaava puku, b) kaikilla xxxxx-moottoripyöräilyä  (valitse mp-harrastuksen laji) VAKAVASTI harrastavilla on sellainen c) se on vain niin hyvännäköinen. Ja halujesi kohde killuu silmiesi edessä, kun jostain levitoituu vierellesi hahmo, joka rykäisee merkitsevästi juuri, kun olet tarttunut pukuun ja aiot ryhtyä sovittamaan sitä.

– Aiotko oikeasti käyttää noin paljon rahaa moottoripyörän ajoasuun? Eihän tuota kannata ostaa. Se maksaa järjettömän summan rahaa, ja mitä sillä saa? Minulla on xx-mallin puku ja se on aivan yhtä hyvä, mutta maksaa vain neljänneksen tuosta, tämä toteaa, ja tuijottaa sinua suoraan silmiin sen näköisenä, kuin olisit syyllistynyt maailman kaikkein köyhimpien ja nälkäisimpien lasten riistämiseen sen lisäksi, että selvästikin olet jotenkin erityisen tyhmä, kun et ymmärrä päivänselviä asioita.

Eikö muka kehonkielellä ole merkitystä?

Laitat vähin äänin puvun henkareineen takaisin tankoon ja luikit leuka rinnassa sivuille vilkuilematta ulos pyörällesi kalsarit vilkkuen entiseen tyyliin. 

Kannattaa varoa, kenen kanssa keskustelee, ja muistaa äidin opetukset siitä, että ylipäätään vieraiden kanssa keskustelu on vaarallista.

3. Kaikkitietävää apua

– Eijeijei, ei noin isoa päätöstä kannata tehdä kevein perustein, vaan harkita kunnolla, mitä ostaa, toteaa leveästihymyilevä setämies huomatessaan, että silmäsi kiiluvat siihen malliin, että olet juuri pukemassa ostohousuja sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti jalkoihisi. 

Yrität selittää, ettei tämä ole mikään päähänpisto, vaan että olet huolellisesti harkinnut asiaa sen 5,5 vuotta, mitä olet asuun säästämiseen käyttänyt, ja päätynyt tähän ratkaisuun luotettavina pitämiesi tahojen suosituksesta, maailmankirjallisuuden sisältämien viittausten ja helvetin paljon huonommista ajoröijyistä vuosien varrella keräämiesi karvaiden kokemusten (ne kylmät, sateiset kelit erityisesti!) kautta. 

– Siitä huolimatta, siitä huolimatta, myhäilee uusi tuttavuutesi. – Oletko kokeillut kaikki eri vaihtoehdot, mitä tässä liikkeessä on kaupan, entä testannut naapuriliikkeen valikoimat? 

Sen jälkeen käytte läpi yhdessä kaikki ne asiat, mitä mp-asun valintaan liittyy. Huomaat, että naapurilla kieltämättä on asiantuntemusta asiassa, mutta se ei auta. Sillä sinä haluat ostaa sen tietyn asun. Piste.

Ihmisten positiivisuus tavallisesti tarttuu, mutta ei välttämättä tällä kertaa. Tietynlainen äreys alkaa sisimmässäsi vallata alaa, mutta olet ikäänkuin aseeton, koska toinen on sympaattisen ja hyväntahtoisen tuntuinen, joten et voi suoraan sano, mitä mieltä olet ajoasupuolielämääsi puuttumisesta.

Saat kuitenkin tässä vaiheessa tarpeeksesi, ja ilmoitat lähteväsi naapuriputiikkiin tsekkaamaan sen tarjontaa. Todellisuudessa päätät vähin äänin käydä läheisessä kuppilassa kahvilla (oluella) ja pitää samalla visusti silmällä tämän kaupan ovea, että milloin tämä uusi ystäväsi malttaa häipyä sieltä, ja voit palata – nopeasti – ostamaan haluamasi puvun.

Kannattaa siis varoa, kenen kanssa keskustelee. Ja pitää mielessä isänkin opetukset siitä, että vieraiden kanssa keskustelu johtaa yleensä joko kaljalle, kahvilaan tai johonkin synkempiin syövereihin. Jotkut kyynikot ovat sitä mieltä, että jopa itsensä kanssa keskustelu on oman elämänsä vaarantamista.

4. Puoliso apunasi

Olet kauniina lauantaiaamuna lähdössä aivan oman itsesi kanssa laatuaikaa viettämään eli ostamaan uutta ajoasua. Linnut laulavat ja suvituuli soi – ainakin sielussasi, sillä nykyisen ilmastonmuutoksen vallitessa moista näkee ainoastaa televisiossa – ja mikään ei voi pilata päivääsi. Eikä se ajoasun saaminenkaan ihan välttämättöntä ole. Tärkeintä on päästä moottoripyöräliikkeeseen nauttimaan sen ilmapiiristä, kiiltävistä moottoripyöristä ja hyllyillä olevista kypäröistä sekä tangoista roikkuvista värikkäistä ajoasuista mahdollisista kavereiden treffaamisesta puhumattakaan.

Parhaimpienkin kultareunaisten pilvien yllä saattaa kuitenkin leijua mustahko utu sinun tietämättä asiasta mitään. Mainitset aikeistasi ohimennen puolisollesi, jolloin tämä tarttuukin aiheeseen hämmentävällä terhakkuudella.

– Tosi hieno ajatus, mennään vaan. Tulen kaveriksesi valitsemaan pukua. Voin samalla etsiä itselleni uusia ajohanskoja. Käydään sitten vielä vaikka syömässä jossain sen jälkeen, tämä toteaa.

Etkä sinä vieläkään vuosien ja taas vuosien kokemuksen jälkeen osaa aavistaa pahinta, koska olet edelleen ruusuisissa unelmissasi.

Liikkeessä havahdut kahden tunnin jälkeen siihen, että toimit makutuomarina, kun siippasi uudet hanskat ostettuaan toteaakin ykskantaan tarvitsevansa uuden puvun, koska "vanha ajopuku ei sovi näiden hanskojen kanssa".

Vielä tunti, ja kaikki sujuu lopulta hyvin, koska olet jo sen verran kouliintunut rooliisi, että osaat olla ottamatta mitään todellista kantaa mihinkään – tiedäthän Damokleen miekan – vaan myötäilet vain sujuvasti paremman puoliskosi mielipiteitä, ja odotat pääseväsi kokeilemaan omaa pukuasi.

Lopulta sekin hetki koittaa, ja siitähän se soppa vasta syntyy. Hämmennyt – vaikka sinun ei enää tuolla elämänkokemuksella pitäisi – huomaamaan, ettet olekaan omien valintojesi herra, vaan että jollakulla muullakin voi olla varsin voimakkaat käsitykset siitä, millaisella ajoasulla sinun pitäisi ajaa.

– Ei, pinkki ei sovi minulle, enkä tarvitse lihomis-, ööh kasvunvaraa, asuuni, kommentit kuvatkoon tässä käymänne keskustelun pehmeimpiä linjauksia.

Kahta tuntia myöhemmin ja monta asua sovitettuasi huomaat olevasi likomärkä hiestä, tulikuuma raivosta, ja haluamasi puku roikkuu edelleen tangossa.

Muistat isäsi opetukset siitä, että kannattaa aina varoa, kenen kanssa keskustelee. Ja lisäksi sen, että vaatekauppaan, ei edes moottoripyöräasukauppaan, kannata mennä liian tuttujen kanssa. Se voi johtaa lähtemiseen kaljalle tai vielä johonkin pahempaan.

Niinpä päätä lähteä oluelle ja syömään ennen kuin se "mitään pahempaa" tapahtuu ja käydä hakemassa sen pukusi joskus myöhemmin, kun voit tehdä sen ihan itseksesi.

Tai sitten menet Jaskan kanssa, niin ei tarvi yksin lähteä oluelle, jos homma jostain syystä kariutuu. Ja myötäilet hengessäsi isäsi mietettä siitä, että ylipäätään mielipiteiden vaihtaminen kenenkään kanssa on kaiken pahan alku ja juuri. Tunnet myös selittämätöntä sympatiaa ja ymmärrystä sitä kantasuomalaista kohtaan, joka lähti kirveen kanssa katsomaan, kuka oli muuttanut samalle salolle, kun havaitsi puunlastun ajelehtivan virtaa alas koskemattomassa korvessa.