Sivuvaunujen osakilpailu ajettiin ilman yleisöä – karsivatko liian korkeat kisamaksut myös osallistujia?

Ruuhkaa ei radalla ollut, sillä useiden konkareiden jäätyä avausosakilpailusta pois, kisa ajettiin vain neljän tiimin voimin. Vähäisestä määrästä huolimatta radalla nähtiin myös uusia kasvoja. Tavoitimme kisaviikonlopun jälkeen puhelimitse Artiola Sidecar Racingin Markku Artiolan, Mimi Sidecar Rasingin mimmit, Mia Karjalaisen ja Minna Rantalan ja saimme myös kommentit sivuratamoottoripyöräilyn maailmanmestari Pekka Päivärinnalta muun muassa kohonneisiin ilmoittautumismaksuihin.

Itse kisa oli kahden tiimin kauppa. Tero Manninen, purkkarinaan Joni Manninen ampaisivat kärkeen perässään Markku Artiola uuden purkkarinsa Peetu Paavilaisen tasapainottaessa menoa. Sivuvaunuratamoottoripyöräilyn debyyttikisansa ajaneet Minna Rantala/Mia Karjalainen saivat hyvän lähdön, ollen hetken kolmansina, mutta pian Marko Hurme/Ville Hurme suihkasivat ohi.

Järjestys pysyi muuttumattomana, kunnes seitsemännellä kierroksella Artiola/Paavilainen kuittasivat ohi Mannisten. Artiola/Paavilainen pitivät kärkipaikan ruutulipulle asti, Mannisten hävitessä niukasti 0.338 sekunnin erolla. Hurme/Hurme kaksikko ajoivat kolmanneksi yli minuutin jääneinä ja ensimmäisen kisansa ajaneet Rantala/Karjalainen jäivät kierroksella jälkeen.

– Kisasta jäi hyvä mieli. Rinta pöyhkeänä, kun MM-kakkonen tuli voitettua uuden purkkarin kanssa heti avauskisassa. (Tero Manninen ajoi MM-hopealle 2005 purkkarinaan Pekka Kuismanen). Peetu (Paavilainen) toimi pulkassa hyvin ja oli kuulemma huutanut kypäräänsä jo paria kierrosta aikaisemmin nopeissa oikeissa, että "mee, mee, mee", mutta laskin, että jos menen liian aikaisin Mannisesta ohi, niin Manninen pääsee kuittaamaan sen ennen ruutulippua.

– Muuten kisa meni hyvin, ainoastaan iskarin säädöt meni yli äyräiden ja sulatettiin eturengas. Tosin Manninenkin valitteli, ettei ollut pitoa. Kuumalla kelillä oli siihen oma osansa. Siinäkin mielessä voi olla tyytyväinen, että likat (Minna Rantala/Mia Karjalainen) vetivät tosi hyvin. Heidän aikansa oli vertailukelpoinen ja parempikin, moniin aikoinaan ensimmäisiä kisojaan ajaneihin sivarikuskeihin nähden, kehui Artiola kisojen jälkeen.

Miltä tuntui ajaa tyhjälle katsomolle?

– Vähälukuinen "varikkoyleisö" piti kyllä meteliä yllä. Kehuivat, että meillä oli lähes koko viikonlopun jännittävin kisa. Kunpa vielä Kallio (Timo) olisi ollut mukana.

Viivalla oli vain neljä sivaria. Mistä luulen kadon johtuneen?

– Kuskit ehkä olettivat, että koronan takia ei ajeta ollenkaan, ja nyt koronan takia ilmoittautumismaksut olivat korkeat. Saimme junailtua hintaa alemmaksi, kun ajettiin lauantaina ilman yleisöä, mutta ei sekään riittänyt, Artiola harmitteli.

Ovatko ilmoittautumismaksut liian korkeita?

– No onhan se helvetin kallis, mutta tämä on loputon oravanpyörä. Kun kuskit vähenevät, niin maksut nousevat ja kun maksut nousevat, niin kuskit vähenevät. Mutta hyvä, että päästiin ajamaan. Parin viikon päästä 18.-19.7 mennään Pärnuun kisoihin ja toivottavasti Alastarossa nähdään jo enemmän sivarikuskeja, summasi Artiola.

Jos Kemoralla nähtiin tavallisuudesta vähemmän ratamoottoripyöräkuskeja, niin tytöt ja naiskuskit olivat vielä harvemmassa. MiniGP:ssä nähtiin eestiläinen 14 vuotias Maria Saluste ja Superstock 600 -luokassa Kirsi Kainulainen. Sivuvaunuluokassa ensimmäisen kisansa ajoivat Mimi Sidecar Racingin Minna Rantala ja Mia Karjalainen. Minkälaisin miettein ensimmäisen kisaviikonlopun jälkeen?

– Ihan hyvältä tuntuu, olihan kokemus. Varsinkin perjantaina oli kuuma. Ajettiin 5-7 kierrosta/treeni. Radallakaan ei ilmavirta helpottanu, ilma oli kuin lehmän henkäys. Sen jälkeen tankattiin kovasti nestettä ja kylmää vettä sai kaataa suoraan niskaan. Onneksi lauantaina oli vähän inhimillisempi keli. Lauantaina ennen kilpailulähtöä, minua jännitti niin älyttömästi, että meinasin oksentaa ja Minna sano, että jännittää niin paljon, että itkettää. Ollaan molemmat tämmöisiä hermokimppuja, mutta kun lähdön jälkeen pääsi keskittymään omaan tekemiseen, niin jännityskin lakkasi. Lopunperin Kemoran rata on helpompi orjalle, kun siinä on vain kaksi vasuria. Purkissa ei tarvitse alituisesti heilua eestaa. Minnalla oli isompi vastuu ajolinjoista ja lähdöstä. Lähtökin onnistui todella hyvin, nostan Minnalle hattua, kehui Mia Karjalainen pulkkaa ohjannutta Minna Rantalaa.

– Oletettavasti vaaditaan itseltämme paljon, kun aluksi ei osattu olla tyytyväisiä tulokseen, mutta kun Make (Artiola) vähän valotti ja suhteutti tuloksiamme, niin aloimme ymmärtämään, että se kestää vertailun muihin ensikertalaisiin, eli ihan hyvinhän se meni. Vähän kuitenkin harmittaa, kun lauantain toisessa aika-ajossa saatiin parempi kierrosaika (01:24.558) kuin itse kilpailussa (01:26.483), mutta ollaan todella tyytyväisiä, että kestettiin ja ajettiin ruutulipulle asti. Jäi nälkä, mutta hyvä mieli. Näillä näkymin lähdemme Pärnuun kisoihin, mikä on hyvä. Päästään tutustumaan siihenkin rataan, ennen syyskuuta ajettavia SM-osakilpailuja. Muutenkin tämä kesä menee ratoihin ja pyörään tutustuessa. Ensi kesänä sitten ajetaan kilpaa muidenkin kanssa, lupasi Mia Karjalainen.

– Tuntuu ihan hyvältä. Oltais vähän nopeamminkin voitu mennä, mutta ihan positiivinen mieli tuosta jäi. Harjoituksissa saatiin parempi kierrosaika, mutta kisoissa oli pitovaikeuksia renkaissa, mutkissa puski ikävästi. Vissiin säädettiin eturengasta pikkasen liikaa väärään suuntaan. "Isot pojat" uskaltavat ajaa vaikka pyörä vähän luistaa, mutta meillä tämä on vielä opettelua kaikki tyyni. Olin kauhuissani, miten kestää kuumuutta, mutta ei se häirinny radalla niin paljon kuin kuvittelin. Varikolla oli paljon pahempi. Ei mitään huonoa sanottavaa. Jäi hyvä fiilis, että jaksettiin ajaa koko kisa ja päästiin tavoitteeseemme, eli nähtiin ruutulippu, kommentoi vielä Mimi Sidecar Racingin kuskina toiminut Minna Rantala.

Paria viikkoa aikaisemmin Kymiringin ratapäivillä nähtiin kahdeksan sivuvaunua radalla, joka herätti toiveita isommasta osallistujamäärästä. Tarkemmin katsottuna, tuolloin oli mukana klassikko ratasivuvaunupyöriä, jotka eivät kilpaile Suomi Cupissa. Toiveita herätti myös Pekka Päivärinnan läsnäolo, mutta häntäkään ei Kemorassa nähty.

– Koronan takia liikkuminen on haasteellista ja nykyinen purkkarini Emmanuelle Clement asuu Ranskassa. Sieltä on pitkä matka tulla joka viikonloppu Suomeen. Aina kun ajaa, niin siinä pitää olla joku tavoite ja tarkoitus. Kymiringin jälkeen ajettiin Emmanuelin kanssa maanantaina ja tiistaina Alastarossa ja Jurvassa. Kilometrejä kalustoon tuli noin 400, joka puolestaan vaatii paljon aikaa kaluston huoltamiseen. Kun ajetaan, niin silloin on tavoite jossain, esimerkiksi testi tai jokin tärkeä kilpailu. Hupikisat on ajettu jo aikaa sitten, turhaan en viitsi lähteä, jos ei ole mitään suunnitelmaa. Tänäkin vuonna päätavoitteeni on ajaa MM-sarjaa, joka näillä näkymin alkaa 04.-06.09.2020 Kroatian osakilpailulla. Kuukautta aikaisemmin, 01.-02.08 ajetaan Magny-Courssissa ja mahdollisesti Motoparkissa, mutta se on vielä epävarmaa, kertoi maailmanmestari Pekka Päivärinta puhelimitse.

Suomessa on ollut paljon puhetta ratamaksujen kalleudesta. Mitä mieltä olet siitä?

– Sivuvaunuratamoottoripyöräily on kallis harrastus, mutta elämä on valintoja sen suhteen, mitä haluaa tehdä. Monille perhe on ykkönen ja hirmu luovimista, jos ajaa RR-kilpailuja tai esimerkiksi työ on jostakin syystä vähissä. Ratamaksut on iso osa budjettia. Se on sama jokaisessa maailman kolkassa. Mutta kilpailun järjestäjät tekevät varmasti kaikkensa, että kisat hoituvat ja hekin tekevät sitä pääsääntöisesti talkoilla. Järjestäjille on varmasti ikävää kuulla purnausta. Hinta on varmasti siksikin kova, koska ei ole enää katsojia ja sitä kautta lipputuloja ja kun vielä maksavia kuskejakin on vähemmän, niin hinta nousee väkisinkin.

– Jo 90-luvulla itse jätin aina lomat pitämättä ja otin lomarahat renkaisiin. Tein töitä ympäri kalenterivuoden ja sama toistui vuosi toisensa perään. Tänä päivänäkin otan käyttöluottoa pankista, että voin maksaa kaiken ajamiseni. Mielestäni tulisi ennemmin kiittää järjestäjiä, lippumiehiä/-naisia, että meillä Pohjolassa on vielä SM-tasoisia ratamoottoripyöräkilpailuja. Se on hyvä syy olla ulkona, poissa kotisohvilta ja elää elämää 200 mittarissa, kommentoi Päivärinta vielä kysyttäessä.

Track Punk Racingin yhdellä kameralla nauhoitetun live-lähetyksen sivuvaunu-luokan Kemoran osakilpailusta voi katsoa täältä. Kisat alkavat kohdasta 13.30.

Tulokset:

1. 38 Markku Artiola / Peetu Paavilainen 12:36.240

2. 88 Tero Manninen / Joni Manninen 12:36.578

3. 3 Marko Hurme / Ville Hurme 13:41.240

4. 20 Minna Rantala / Mia Karjalainen 1 Lap 13:16.551

Aiheesta aiemmin:

Circuit Racingin SM-sarjan ensimmäinen osakilpailu ajettiin Kemorassa – koronarajoitukset toivat kisajärjestäjälle haasteensa

Mimi Sidecar Racing: Minna ja Mia tuovat kaivattua nuorta energiaa road racingin sivuvaunu-luokkaan.

Road racing: Artiola Sidecar Racing Suomi Cupin sivuvaunuluokan pronssille sihteerin voimin