Tänä päivänä Mike Corbinin yritys tunnetaan Yhdysvaltain suurimpana moottoripyörien kustomoitujen istuimien tekijänä, mutta 1970-luvun alussa yritys oli pioneeri sähkömoottoripyörien valmistajana.
Silloin maapalloa koetteli ensimmäinen merkittävä polttoainepula, jolloin Mike Corbin totesi vanhana laivaston sähköinsinöörinä, että hänen yrityksensä, Corbin-Gentry, voisi hyvin ruveta valmistamaan sähkömoottoripyöriä.
Ensimmäinen malli oli sähköinen kaupunkipyörä XLP-1, ja sitä myytiin sata kappaletta vuosien 1972 ja 1974 välillä.
Vaihteeton malli maksoi silloin 1395 dollaria, nykyrahassa noin 8000 taalaa, kun taas kaksivaihteinen versio oli 1000 dollaria kalliimpi. Pyörän kolme lyijyakkua sisälsivät 4,7 kWh:n varauksen, eli reilusti alle puolet useimpien nykyisten sähkömoottoripyörien akkujen varauksesta. Pyörä painoi noin 145 kg.
XLP-1 kykeni ajamaan 50-65 kilometriä latauksella noin 50 km/h tuntivauhdilla. Akkujen elinikä oli vajaat 10 000 kilometriä.
Corbin XLP-1.
Ennätysten kimppuun
Corbin myös ajoi sähkömoottorisella streamlinerilla maailmanennätykseksi 266,13 km/h keskinopeuden vuoden 1974 Bonnevillen tapahtumassa. Jo vuotta aiemmin hän oli ollut ensimmäinen, joka oli sähkömoottoripyörällä kyennyt ajamaan yli 100 mailin, 160 km/h nopeuden kotikutoisella "Magnificent Electrical Machine'lla", mutta seuraavana vuonna hän palasi streamlinerin ohjaimiin. Se rakennettiin yhdessä akkuvalmistaja Yardney Electricin kanssa tämän "Silvercel"-akkuteknologian esittelemiseksi. Näitä akkuja käytettiin silloin yleisemmin atomisukellusveneissä.
Quick Silver oli ensimmäinen sähkömoottoripyörä, jossa käytettiin kalliita hopea-sinkkiakkuja. Ennätys, 266,13 km/h, pysyi voimassa vuoteen 2012, jolloin uusi sähkömoottoripyörävalmistaja Lightning nosti sen kertaheitolla lukemiin 350,84 km/h.
Corbin-Yardney streamliner.
Silläaikaa XLP-1:stä tuli ensimmäinen sähkömoottoripyörä, joka rekisteröitiin Amerikan teille. Toinen julkisuuden tavoitteluun tarkoitettu temppu oli ajaa päivitetyllä pyörällä 1975 ylös Mount Washington kahteen kertaan yhdellä latauksella. Pyörä ladattiin tuulimyllyllä, ja ympäristöaktivisti Charles MacArthur ajoi sitä. Corbin-Gentryllä kesti 26 minuuttia 13 kilometrin reitin ajamiseen. Matkalla toki oli 99 neulansilmämutkaa ja sen nousu oli keskimäärin 12 %. Päivitetty pyörä pystyi 90 km/h huippunopeuteen ja sen nikkelisinkkiakuilla pääsi jopa 65 kilometrin matkan latauksella.
Parannuksista huolimatta Corbin-Gentrystä ei koskaan tullut valtavirran tuotetta. Suureksi osaksi senkään vuoksi, että öljykriisi - onneksi - loppui.
Mike Corbin on edelleen sähkömoottoripyöräfani. Hänellä oli aiemmin Zero, mutta mies osti hiljattain italialaisen Energican ja uskoo litium-ioniakkujen tulevaisuuteen.
Asiasta kertoi ensin Carole Nash. Lisätietoja aiheesta Corbinin sivuilta.
Corbin-Yardney streamliner vauhdissa Bonnevillen aavikolla.