Suomessa polttoaine myytiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella astiakauppana, ja myyntipisteenä saattoi olla niin rautakauppa, apteekki kuin sekatavarakauppa. Varsinaisten moottoripolttoaineidenkin myynti tapahtui aluksi suoraan tynnyristä, ja vasta lähempänä 1910-lukua Suomeen saapuivat ensimmäiset polttoaineen jakeluun tarkoitetut laitteet.
Suomen tiettävästi ensimmäinen polttoaineen myyntiin tarkoitettu pumppu oli johtaja Falinilla Helsingissä. Vuonna 1907 Falinin 2 000 litran säiliöstä myytiin venäläistä Grosny-bensiiniä viisi litraa kerrallaan – ja ainoastaan moottoriveneille.
1910–30-luvuilla jakelulaitteita tuli etenkin Ranskasta ja Saksasta, luonnollisesti myös Yhdysvalloista ja Isosta-Britanniasta. Aluksi mittarit ja pumput olivat käsikäyttöisiä. Ensimmäiset Suomessa käytössä olleet pumput olivat nk. skeleton- eli ”luuranko”-pumppuja. 1920-luvulle tultaessa polttoaineen myyntipaikoille ilmaantuivat ensimmäiset korkeanmalliset, niin sanotut visible-pumput.
Laitteiden tunnettuihin valmistajiin kuuluivat muun muassa Ljungmans, Avery-Hardoll ja Gilbarco, joilta tuli Suomeen useita eri mittarimalleja eri vuosikymmenillä. Harvinaisempiin polttoainemittareiden valmistajiin lukeutuivat Securitas, Salzkotten ja Martini & Hüneke, mutta näiden valmistajien pumppuja ei Sami Saaren mukaan ole Suomessa säästynyt.
Upea kuva-aineisto ja paljon vinkkejä keräilijöille
Bensiinipylväästä polttoainemittariin -teos avaa kiinnostavan näkymän laitevalmistajien historiaan ja jakelulaitteiden estetiikkaan. Teos on visuaalinen aikamatka, ja se avaa aihepiirin arkistoja ja esittelee mittarimalleista runsaasti kiehtovaa kuvamateriaalia eri aikakausilta.
Viime vuosina vanhoista polttoainemittareista on tullut suosittu keräilykohde, ja Saaren teos antaa vinkkejä myös pumppujen keräilyharrastukseen. Kirjassa oman osionsa saavat niin ikään polttoainemittari- ja huoltoasema-aiheisten lelujen ja pienoismallien keräily.
Bensiinipylväästä polttoainemittariin -tietoteos polttoaineen jakelusta. Kustantaja Alfamer.