Suomi ei osallistu motocrossin joukkue-MM-kisaan, vaikka rahoitus kerättiin kahteen kertaan: mitä he*****iä siellä liitoissa tapahtuu?

XRacing, Jani Hovi:

Suomi ei lähetä joukkuetta motocrossin joukkue MM-kilpailuun. Ei, vaikka kahteen kertaan SML:lle tarjottiin rahoitusta siihen ja tarjolla olisivat olleet SM-sarjojen parhaat kuljettajat. Tässä uskomaton tarina tapauksen vaiheista.

Seuraavan tarinan vaiheita ei välttämättä kovinkaan moni usko. Valitettavasti tarina on kuitenkin täysin totta. Se on osoitus siitä, kuinka oma lajiliitto, sen johtajat ja maajoukkueen asioista vastaavat henkilöt toimivat tavalla, joka ei mitenkään edistä suomalaista motocrossia. Itse asiassa toiminta tuntuu täysin päinvastaista.

Paine liitolle

Kaikki lähti liikkeelle kesällä, kun korviini tuli tieto, ettei Suomen maajoukkue ole lähdössä joukkueiden MM-kilpailuun Assenissa. Asia oli jo tietyissä piireissä päätetty, johtuen syistä, joita itse en kuullut. Tämän jälkeen kirjoitin 19.7. Xracing OFFROADPron verkkosivuille uutisen maajoukkueesta, sekä siitä, miksi se tulisi lähettää kilpailuun mukaan. Kilpailuun, joka kokoaa vuosittain kaikki motocrossmaat yhteen. Kun tänä vuonna kilpailu ajetaan vielä Assenin hiekalla, ei suomalaisilla ole sinne edes pitkä matka ja rata sopii hyvin myös suomalaisille.

Lisäksi Suomessa ajetaan ensi kesänä motocrossin MM-kilpailu, joten jo senkin pohjalta meidän pitäisi olla kisassa mukana. Lähihistorian aikana Suomi on ollut vain kerran MXoN-kilpailusta poissa ja se tapahtui viime vuonna, kun kisa ajettiin Amerikassa. Ja tämäkin asia puoltaa perinteisen crossimaan, Suomen, mukana oloa kisassa.

Tämän jälkeen Aitosokerin omistaja Petri Halonen kertoi 23.7. verkkosivuillamme, että on valmis hoitamaan Suomen maajoukkueen kilpailuun mukaan, jos sinne ei muuten ole rahoitusta saatavilla ja homma on siitä kiinni. Halonen kertoi tämän myös SML:n toimitusjohtaja Kurt Ljungqvistille puhelimessa.

Näin ollen SML oli tavallaan pakotettu ottamaan asian uudelleen käsittelyyn. Perustetiin maajoukkueryhmä, jossa oli kuusi henkilöä. He olivat Ljungqvist, motocrossin lajiryhmän vetäjä Simo Merilä, lajiryhmän jäsen Petri Niemelä, joukkueen valmentajaksi nimetty Miska Aaltonen, joukkueen johtajaksi nimetty Marko Tarkkala ja SML:n toimistossa työskentelevä Jussi Pitkähalme. Tämä kuusikko ryhtyi viemään joukkueasiaa läpi omien rooliensa osalta ja joukkue päätettiin lähettää matkaan. Rahoitusta joukkueelle ryhtyi kasaamaan toissa vuoden tavoin Marko Panula.

Joukkue valittiin ja peruttiin

Loukkaantumisten jälkeen viimeinen kokoonpano joukkueella oli Matias Vesterinen (MX2), Emil Silander (MXGP/open) ja Juuso Matikainen (MXGP/open). Kuljettajille annettiin ymmärtää, että joukkue lähtee matkaan. Kaikki kuitenkin muuttui 22.8. eli vain vajaa viikko ennen kuin joukkue piti ilmoittaa kilpailuun. Yhtäkkiä kuljettajille ilmoitettiin, että joukkue ei lähdekään kisaan mukaan. Syyksi ilmoitettiin kuljettajille (ja myös julkisuuteen) ettei joukkue täytä valmennuksellisesta näkökulmasta SML:n arvokilpailujen kriteereitä.

Kukaan ei ole koskaan kuullut, että kyseisiä kriteereitä on edes olemassa. Ainoat kriteerit josta on aiemmin puhuttu, liittyvät joukkueen mitalimahdollisuuksiin. Eli jos joukkueella ei ole realistisia mitalimahdollisuuksia, ei SML maksa joukkueelle mitään. Tämä on omasta mielestäni ymmärrettävä asia, sillä SML:llä on niin monta lajia alaisuudessaan, ettei se voi maksaa kaikkien kustannuksia. Sama käytäntö on monella muullakin maalla, esimerkiksi Amerikassa reissun maksaa suurimmalta osin tukijat.

Nyt kuitenkin käytännössä julkisuuteen kerrottiin, että joukkue on liian huono ja sen takia sitä ei lähetetä kisaan.

Pian tämän ilmoituksen jälkeen Matias Vesterisen isä Jarmo Vesterinen soitti minulle ja kirosi asiaa. Vesterisellä oli jo tilattuna liput Porin SM:n jälkeiseen laivaan, koska hänen oli tarkoitus lähteä harjoittelemaan Belgiaan ennen kilpailua. Tässä välissä olin itse hieman yrittänyt selvitellä asioita ja tullut siihen johtopäätökseen, että todellinen syy saattaakin olla rahan puuttuminen joukkueelta. Tässä vaiheessa pitää tarinassa hypätä hieman taaksepäin kohtaan, jossa Aitosokerin omistaja lupasi maksaa joukkueen matkan kilpailuun. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, häneen ei oltu enää missään yhteydessä tuon asian jälkeen. Luvattu raha ei siis todellakaan kelvannut.

Omalla rahalla kisaan

Kun keskustelimme Jarmo Vesterisen kanssa asiasta, tulimme seuraavaan lopputulokseen. Päätimme kysyä Ljungqvistilta, suostuuko SML ilmoittamaan (osallistumismaksua ei ole) joukkueen kilpailuun, jos me keräämme rahoituksen kilpailuun ja hoidamme kaikki siihen liittyvät asiat. Vesterinen soitti Ljungqvistille ja puhelussa Ljungqvist oli myöntänyt, että rahoitusta ei ollut saatu kokoon. Vesterinen sai lopulta Ljungqvistilta myönteisen päätöksen, eli jos saisimme rahat kasaan ja hoitaisimme joukkueen kisaan, SML ilmoittaisi joukkueen.

Parissa päivässä saimme kokoon lähes 8 000 euroa. Mukaan tukemaan olivat lähdössä tässä vaiheessa rahallisesti Aitosokeri, Motopalvelu, KTM, MP-Racing, Proma Oy, Sopemäen Mansikka ja Xracing OFFROADPro. Lisäksi Toniteippi oli lupautunut tekemään tarrat pyöriin. Tämän summan lisäksi FIM / Youthstream maksaa vielä jokaiselle joukkueelle matkakorvauksia 2 084 euroa. Tuolla 10 000:llä eurolla me saisimme helposti joukkueen kilpailuun.

Meidän laskelmissa jokaiselle kuljettajalle oli varattu 2 000 euroa / kuljettaja, jolla saisi katettua lauttamatkat, majoitukset, polttoaineet, ajopaidat ja vähän muutakin. Lisäksi 2 000 euroa oli varattu muihin kuluihin, kuten esimerkiksi joukkueen johtajan matkaan ja majoitukseen, sekä muihin kuljettajien kuluihin. Lisäksi meillä olisi ollut vielä aikaa kerätä lisärahaa joukkueelle, kunhan ilmoittautuminen olisi vain saatu sisään. Kukaan ei olisi saanut palveluistaan rahaa, mutta joukkue olisi saatu maailmalle talkoohengessä. Luvassa ei olisi ollut mitään näyttävää varikkopilttuuta, vaan homma olisi tehty perinteiseen tapaan: Kuljettajat, pyörät, teltat ja huoltoautot.

Matto jalkojen alta ja kootut selitykset

Joukkueen ilmoittautumisajan piti umpeutua tiistaina 27.8. Maanantaina laitoimme viestin Ljungqvistille, jossa kysyimme, milloin meidän täytyy ilmoittaa kuljettajien nimet liitolle, jotta se hoitaa ilmoittautumisen eteenpäin. Ljungqvistin vastaus oli tyrmistyttävä. Hänen mukaansa maajoukkueen valintaryhmältä on tullut edellisen viikon lopussa voimakasta palautetta Ljungqvistille. Ljungqvistin mukaan heidän päätöksensä on se, että joukkuetta ei kilpailuun ilmoiteta, koska joukkueen taso ei vastaa valintakriteereitä. Ljungqvist kertoi viestissään, että hän jääväsi itsensä ryhmästä ulos edellisen viikon puolessa välissä ja nyt hänen on pakko kunnioittaa ryhmän tahtotilaa. Ljungqvist pahoitteli sitä, että hyvä työ joukkueen kisaan saamiseksi tehtiin nyt turhaan.

Keskustelin tämän jälkeen asiasta motocrossin lajiryhmän vetäjän ja maajoukkueryhmän jäsenen, Simo Merilän, kanssa. Keskustelu jätti ainakin minut melkoisen sanattomaksi asian suhteen. Merilän mukaan raha oli yksi ongelma, mutta myös loukkaantumisten vuoksi joukkue muuttui niin paljon, ettei joukkuetta voinut lähettää.

Vaikka joukkueessa olisi ollut kaksi Suomen mestaria ja yksi SM-kakkonen, ei taso olisi kuitenkaan ehkä tarpeeksi hyvä. Ensi vuodelle kuulemma mietitään sitä, millaisiin sijoituksiin joukkueella tulee olla mahdollisuuksia, jotta joukkue lähetetään kisaan edes jatkossa. Kuuleman mukaan pohdinnassa on, että joukkueella tulisi olla mahdollisuus A-finaaliin, jotta se kannattaa edes lähettää kilpailuun. Samalla mietitään sitä, onko SM-sarja oikea tasonmittaaja MM-joukkuekisaa varten.

Lisäksi Merilä sanoi, ettei kuka tahansa voi vain haluta, että liitto ilmoittaisi jonkun joukkueen kisaan mukaan, vaikka se tapahtuisikin omalla rahalla. Siinäkin tapauksessa maajoukkueryhmä saa päättää joukkueen lähettämisestä. Tämän viimeisen asian toki ymmärrän, mutta tässä tapauksessa kukaan ei koskaan kysynyt meiltä, mikä joukkue olisi edes lähdössä. Toki jos päätös oli jo aiemmin se, että SM-sarjan kolme parasta kuljettajaa ei riitä, niin hommahan oli selvä.

Mikään ei riittänyt – vahinkoa suomalaiselle motocrossille

Näin ollen kaikki työ joukkueen kisaan lähettämiseksi valui hukkaan. Se ei kuitenkaan harmita ainakaan allekirjoittanutta niin paljon kuin se, että oma lajiliitto ei arvosta lainkaan kotimaista motocrossia. On selvää, että jostain täysin käsittämättömästä syystä ei alun perinkään haluttu lähettää joukkuetta kilpailuun. Tuossa vaiheessa ei edes ollut tietoa Kim Savasteen ja Jere Haaviston loukkaantumisista. Loppuvaiheessa kisaan oli lähdössä SM-sarjojen kolme parasta kuljettajaa, joka ei sitten riittänyt virallisen selityksen mukaan.

Kahteen kertaan SML:lle tarjottiin täyttä rahoitusta joukkueen lähettämiseksi, mutta sekään ei riittänyt. Itse ei rahoitusta saatu kerättyä, mutta muidenkaan keräämä raha ei kelvannut. Viimeisessä vaiheessa SML:n ei olisi tarvinnut muuta kuin laittaa ilmoittautuminen menemään ja kerätä kunnia siitä, että joukkueemme on mukana kisassa. Mutta kun ei, niin ei.

Kaikki nämä tapahtuneet asiat nostavat väkisin ainakin omaan mieleeni kysymyksen, minkä ihmeen takia näin toimitaan. Itse kyseenalaistan muutamien asian parissa olleiden henkilöiden toiminnan ja päätökset, enkä usko olevani yksin tuon asian suhteen. Olivatpa todelliset syyt ja motiivit mitkä tahansa, tällä toiminnalla vahingoitettiin suomalaista motocrossia. Liiton toimintamallin mukaan sen tulisi kuitenkin toimia päinvastoin. Assenissa mukana nähdään muiden muassa Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti, Kyproksesta, Kreikasta ja Kroatiasta puhumattakaan. Suomea ei siellä nähdä.

Oheinen juttu on julkaistu Jani Hovin luvalla. Alkuperäisen jutun voit käydä lukemassa kommentointeineen täällä.