Suomen Motoristit ry. SMOTO) tutki asiaa jäsenkyselyn avulla viime heinäkuussa, ja selvisi, että pölynsidonta-aineen väärä käyttö oli aiheuttanut lukuisia hengenvaarallisia tilanteita motoristeille. Useimmiten syynä oli se, että liuosta oli joko käytetty liian suurina vahvuuksina tai sitä oli käytetty koko ajaradalla pelkän kadunreunan sijasta.
Viranomaisten suhtautuminen asiaan oli lisäksi monessa tapauksessa perin epäasiallista.
Motoristi kärsii ja maksaa
Kyselyn tulokset olivat yllättäviä ja ongelman laajuuden tulisi herättää päättäjät ja myöskin viranomaiset huomioimaan moottoripyörät ja mopot. Kyselyyn vastanneista n. 50 kuljettajasta 10 kuljettajaa oli kaatunut ja 30 kuljettajaa joutunut vaaratilanteeseen aineen aiheuttaman liukkauden takia. Moottoripyörän kärsimien vahinkojen lisäksi 8 kuljettajaa ja 2 matkustajaa oli saanut onnettomuudessa henkilövahinkoja. Vahingot olivat vähintään kymmeniä, todennäköisemmin satojatuhansia euroja.
Kun liukkauden havainneet tai siitä kärsineet motoristit olivat ottaneet yhteyttä tien- tai kadun ylläpidosta vastanneisiin, niin näiden asenne vaihteli asiallisesta suhtautumisesta täyteen hiljaisuuteen. Usein tapahtunut laitettiin urakoitsijan syyksi.
Näin varmasti onkin, sillä tie- tai katuosuuden urakoitsija tai hänen alihankkijansa tekee konkreettisen työn, eli levittää liuoksen kulloisellekin katuosuudelle.
Todennäköisimmin levitysvirheet johtuvat joko näiden osaamattomuudesta, välinpitämättömyydestä tai sitten silkasta inhimillisestä virheestä.
Kuva kalsiumkloridin vuoksi kaatuneesta moottoripyörästä. Kuten näkyy, renkaan pinta on aivan märkä, vaikka tie on periaatteessa kuiva. Kuva Mika Pellinen.
Ongelmallista on, että näiden tekemien virheiden seurauksista joutuvat maksamaan moottoripyöräilijät monin eri tavoin, myös vakuutusyhtiöiden suhtautuminen tapauksiin voi olla mitä sattuu.
Vahingoista koituvan laskun maksavat kaikki motoristit vakuutusmaksujen muodossa. Vain harva vahingon kärsinyt vie asian niin pitkälle, että hakisi vahingon aiheuttajalta korvauksia ja vielä harvempi on niitä saanut.
Koska halusimme päästä vähän pintaa syvemmälle, kysyimme sekä kalsiumkloridin valmistajan että Suomen suurimman katupölyntorjujan Helsingin kaupungin edustajan mielipiteitä ja toimintatapaa asian suhteen.
"Oikein käytettynä aine on turvallinen"
Kokkolassa toimiva TETRA Chemicals valmistaa ja toimittaa suurimman osan suomalaisesta liukkauden- ja pölyntorjuntaan käytettävästä kalsiumkloridista. Kysyimme yrityksen myynti- ja markkinointipäällikkö Ronnie Karlssonilta aineen oikeasta käytöstä ja mahdollisista ongelmakohdista.
– Ainetta käytetään kolmena eri sovelluksena. Suomessa isoin käyttökohde on sorateiden pölynsidonta. Lisäksi ainetta käytetään myös liukkauden torjuntaan lähellä nollakeliä sekä pölynsidontaan keväisin ja kesällä. Laimeana liuos sekä estää jäätymisen että sitoo pölyn lakaistessa, joten pöliseminen jää huomattavasti vähäisemmäksi.
Liukkauden torjuntaan tarkoitettu 32 % liuos on kuin öljyä tiellä pölyntorjunnassa. Suosittelemme 5 - 15 % liuosvahvuutta. Esimerkiksi Helsingin kaupungin rakentamispalvelu Stara käyttää viiden prosentin liuosvahvuutta, Karlsson valottaa.
– Edeltäjäni kertoi, että kun 80-90-luvulla kalsiumkloridia alettiin käyttää liukkauden torjuntaan ja pölynsitomiseen, oli samantyyppinen ongelma: joku oli laittanut asvaltille 32 prosenttista liuosta, mikä oli aiheuttanut moottoripyöräonnettomuuden.
Avainsana laimeus
– Kun liuosta käytetään tarpeeksi laimeana, niin se ei aiheuta onglemia. Monestihan kadut siivotaan käytännössä vielä öisin, kun ei ole liikennettä häiritsemässä.
Kaupungeissa pölynmittaus on aika tarkkaa, siksi niissä käytetään kalsiumkloridia pölynsidontaan, kunnes saavat harjattua esimerkiksi hiekoitushiekan kaduilta pois.
Olen itse motoristi, joten tunnistan ongelman. Lisäksi pitää muistaa, että jos liuosta käytetään soratiellä, ja se risteytyy asvalttitiehen, soratieltä voi kulkeutua liuosta asvaltin puolelle ja aiheuttaa liukkautta, Ronnie Karlsson kertoo.
– Kaikki liuossuolat ovat olomuodoltaan samantyyppisiä, eli öljyisiä. Kuolleen Meren suolapitoisuus on yli 8 %, kun sitä koskettaa, on kuin laittaisi sormensa oliiviöljyyn.
Kalsiumkloridille ominaista on, että se imee kosteutta ja siten sitoo pölyä hydroskooppisesti, eli kadulle levitetty liuos laimenee koska ottaa itseensä kosteutta ilmasta.
Tetra Chemicals ei varsinaisesti kouluta urakoitsijoita tai näiden työntekijöitä kalsiumkloridin käyttöön.
– Annamme kyllä neuvontaa ja ohjeistusta, mutta emme tee valvontaa. Kalsiumkloridi on turvallista oikein käytettynä. Talvella olosuhteet ovat erilaiset, joten sitä käytetään liukkauden torjuntaan suurempina pitoisuuksina. Keväällä tai kesällä riski kaksipyöräisillä liikkuville on siinä, että käytetään liian vahvoja liuoksia. Kevään katupölyn sidontaan ohjeistetaan käyttämään laimeaa liuosta, mutta urakoitsija tai aliurakoitsija saattaakin käyttää ohjeistuksemme vastaisesti vahvempaa liuosta, Karlsson kertoo.
Helsinki ohjeistaa urakoitsijat
Tea Karjalainen on itse innokas skootterikuski ja tiedostaa hyvin kalsiumkloridin ongelmakohdat. 'Kokemuksemme mukaan urakoitsijat sekä omatuottaja ovat noudattaneet ohjeita hyvin. Tietysti inhimillisen virheen riski on aina olemassa,' Karjalainen pohtii.
Tea Karjalainen toimii Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristön yleisten alueiden ylläpidon urakat tiimin tiimipäällikkönä. Kysyimme häneltä, miten kaupungissa toimitaan kalsiumkloridisliuoksen kanssa, ja miten katupölyn puhdistuksessa otetaan huomioon kaksipyöräisten turvallisuus.
– Helsingissä ilmanlaatua tarkkaillaan, sillä meillä on katukuiluja, joissa ilma voi seistä paikoillaan. Katupölyongelma on todennäköisesti Helsingissä suurin Suomen kaupungeista. Katupölyongelman ratkaisemiseksi meillä on toimintaohje, jossa on ohjeistettu kalsiumkloridin liuospitoisuudet pölyntorjunnassa. Kadut kastellaan noin 5 - 10 % vahvuisella kalsiumkloridiliuoksella. Talvisin käytetään yleisesti tiesuolaa. Jos kalsiumkloridiliuosta käytetään talvella, on liuos vahvempaa (ei yleensä käytetä hintavuuden vuoksi) ja lumettomana aikana miedompaa. Voin vahvistaa, että näin tosiaan toimimme, sillä olen itse toiminut työnjohtajana Starassa ennen Kaupunkiympäristön toimialalle siirtymistä, Tea Karjalainen kertoo.
– Kaupungin alueella olevilla sorateillä on usein käytössä astetta vahvempi liuos. Sekä kaupungin omalla tuottajalla että kaupungille työskentelevillä yksityisillä urakoitsijoilla on samat ohjeet. Yksityisille urakoitsijoille sekä kaupungin omalle tuottajalle ohje toimitetaan tarjouspyynnön mukana.
Kokemuksemme mukaan urakoitsijat sekä omatuottaja ovat noudattaneet ohjeita hyvin. Tietysti inhimillisen virheen riski on aina olemassa, Karjalainen pohtii. – Liuos on kuitenkin kallista, sitä ei haluta levittää turhan vahvana tai muutenkaan erityisen usein, ihmiset ovat tarkkoina tästä.
Kokeilut muilla tuotteilla
– Olemme kokeilleet myös muita tuotteita, kaliumformiaattia, kalsium magnesium asetaattia ja etikkahapon sekä monoetanoliamiinin neutraloitua orgaanista suolaa. Nämä ovat vielä kalliimpia kuin tiesuola tai kalsiumkloridi ja niiden käytöstä on luovuttu täysin hinnan vuoksi. Myös joidenkin liukkaudentorjunta-aineiden koostumus tietyissä sääolosuhteissa oli vähän epämiellyttävä.
Olen ollut yli 20 vuotta kaupungilla töissä, joista katupuolen kausitehtävissä vähän alle puolet. Kalsiumkloridia on käytetty tuona aikana pölynsidontaan. Muita aineita on kokeiltu mm. harjasuolatun pyöräreitin talvikunnossapidon pilotointivaiheessa sekä bussipysäkkien liukkaudentorjunnassa. Olen itse viheralan koulutuksen saanut (puutarhuri ja maisemasuunnittelun hortonomi AMK) ja tiedämme, että suolalla on mm. katupuihin haittavaikutuksia. Tästä löytyy myös tutkimustietoa. Mieluiten viherihmisinä käyttäisimme kalsiumkloridi-tyyppisiä liukkaudentorjunta-aineita kuin natriumkloridia (tiesuola), sillä ne ovat kasviystävällisempiä, mutta myös huomattavasti kalliimpia, Karjalainen selventää.
Pölynsidontaa terveyden vuoksi
Helsingin kaupunki ei tee pölynsidontaa ennakoiden vaan HSY:n ja ympäristöterveydentarkastajien kehotteesta eli ns. viranomaismääräyksellä.
– HSY eli Helsingin seudun ympäristöpalvelu mittaa laitteillaan kadunvarsilta pölypitoisuutta, ja sen terveystarkastaja antaa varoitukset, milloin pitää lähteä tekemään pölynsidontaa. Käytännössä saamme sähköpostiin ja tekstiviestillä hiukkaspitoisuusinfoja. Nyt näiden viestien aika on parhaimmillaan, kun lumet sulavat ja hiekkaa ei vielä voida nostaa yöpakkasten vuoksi, Karjalainen kertoo.
– Arvoja mitataan käytännössä ja kun PM10-indeksi eli hiukkasmäärä ylittää 50 mikrogrammaa kuutiossa, saamme toimintaohjeen, kun arvioidaan, että tilanne jatkuu seuraavaan aamuun, ja sää sallii kastelun.
Emme siis tee sitä huvin vuoksi, koska kyseessä on kallis toimenpide, vaan ihmisten terveyden takia, että hengitysilma pysyisi siedettävänä. Tarkoituksena on vähentää pienhiukkasten määrää hengitysilmassa ja siten vähentää ihmisten sairastumista astmaan tms. sairauksiin.
Keväällä, kun kadut ovat talven jäljiltä pölyiset ja hiekkaiset, hiekannostoa tehdään 24/7 lepotauot huomioiden, väki tekee jopa 12 tunnin työpäiviä. Hiekannosto on osa talvihoitoa, joten se ei ole erillinen kustannuserä, Karjalainen toteaa.
Hän muistuttaakin, että ainakin Helsingissä kannattaa seurata ilmahälytyksiä, kun hengitysilma on huono. Ilmanlaadusta infoaa mm. ilmatieteenlaitos.
Tien pinnalla kalsiumkloridikerros saattaa näyttää tältä. Kyseessä on ilmeisesti liian vahva liuos ja väärä levitystapa: kalsiumkloridia pitäisi levittää vain katujen reunoille, ei keskitielle. Kuva ei ole Helsingistä. Kuva Mika Pellinen.
Muista liukkauden riski!
– Pääpaino hiekannostossa on keväällä, ja työ olisi hyvä olla valmis ennen Vappua. Vesisateet helpottavat työtä, sillä se kastelee hiekkaa ja estää pölyämistä jonkin verran. Heinäkuussa kuivuus sekä hellejakso saattaa aiheuttaa pölynsidontatarpeita, varsinkin soraisilla teillä.
– Toivoisin, että motoristitkin muistaisivat sen mahdollisuuden, että kalsiumkloridia saattaa olla tiellä, Karjalainen murehtii. – Kalsiumkloridi jättää jännän pinnan asvalttiin. Jos se on pölyinen, niin se saattaa olla hieman liukas. Jos katu näyttää siltä, että siinä olisi kuin mustaa jäätä, niin kannattaa ajaa varovasti.
Karjalainen ajaa itse 250-kuutioisella skootterilla.
– Se on kätevä kaupungissa. Sillä on helppo mennä keskustaan futiskentälle lapsi takana kyydissä. Molemmat poikani tykkäävät istua skootterin kyydissä ja pelaavat futista HJK kaupunginosajoukkueissa, Karjalainen myhäilee.
SMOTOn puheenjohtaja Marja Kuosmanen muistuttaa kaupunkeja ja ELY-keskuksia hoitamaan myös valvontavastuunsa kalsiumkloridin käytössä.
Kaipaisi valvontaa ja parempaa viranomaisvastuun hoitamista
– Kuten ylläolevasta hyvin käy ilmi, kalsiumkloridi on oikein käytettynä aivan asiallinen aine pölynsidontaan. Kaipaammekin viranomaisilta parempaa valvontaa ja seurantaa. Tilanne on sellainen, että kaupungit vastaavat omien alueidensa kaduista, mutta valtateiden hoidosta vastaavat ELY-keskukset.
Siinä missä kaupungeissa palautteet yleensä aiheuttavat nopeammin toimintaa, ELY-keskusten vastuulla olevilla tiealueilla homma tuntuu ongelmatilanteissa toimivan heikommin, SMOTOn puheenjohtaja Marja Kuosmanen murehtii.
– Asialla on tietenkin monta puolta. Tottakai motoristinkin pitää osata olla hereillä ja suhtautua epäilevästi, jos tien tai kadun pinta vaikuttaa tavallisuudesta poikkeavalta, se on osa motoristin perusturvallisuutta. Poikkeava pinta voi yhtä hyvin olla vaikka öljyinen.
Mutta toisaalta motoristin pitää voida saada ajaa luottaen siihen, että teiden kunnossapito tehdään pieteetillä ja turhia riskejä aiheuttamatta, Kuosmanen pohtii.
– Jos 10 polkupyöräilijää olisi kaatunut ja loukkaantunut vastaavissa tilanteissa, niin kalsiumkloridin käyttö olisi todennäköisesti jo kielletty ja valvontaa parannettu.
– Ottakaamme opiksi viime vuodesta ja toivottavasti kaupunkien ja ELY-keskusten viranomaiset muistuttavat urakoitsijoitaan ja valvojiaan kalsiumkloridin oikeista käyttötavoista sekä hoitaisivat ja toteuttaisivat myös työn tilaajana oman valvontavastuunsa, Kuosmanen päättää.
Aiheesta aiemmin sivuillamme:
Mika Pellinen kaatui pölynpoistoaineella pinnoitetulla tiellä - miksi poliisi ei puutu asiaan?