Maaret Kallio käsittelee kyseistä tapaamaansa moottoripyöräilijää kolumnissaan kuin tämä olisi uhka. Vain eläimen, koiranpennun läsnäolo "pelastaa" Kallion.
Kolumni on otsikoitu seuraavasti:
"Karski moottoripyörämies lähestyi minua parkkipaikalla eikä jättänyt perääntymiselle tilaa – hetken päästä seisoimme vaiti ja näin, millainen voima piilee eläimessä"
Ja alaotsikko: "Syvä kiintymys eläimeen voi kannatella kokonaista elämää, kirjoittaa Maaret Kallio."
Kallio on pysähtynyt perheineen huoltoasemalle ja jää pissattamaan koiranpentua.
"En voi olla huomaamatta seuraavaa tulijaa. Hän saapuu valtavalla mustalla moottoripyörällä, joka jyrisee jo kaukaa. Pyörän selästä nousee suurikokoinen mies, joka vetää kaljun päänsä esiin kypärän suojasta. Mies katsoo minua ja koiraa tuimin ilmein, pikimustissa vaatteissaan, silmien välisten pystyryppyjen syvetessä.
Sitten hän kävelee suoraan kohti, eikä perääntymiselle tunnu jäävän pienintäkään tilaa."
Ihminen on siis vaarallinen ja paha, koska hän on matkassa isolla, mustalla moottoripyörällä, josta lähtee ääni? Kun mies on vielä suurikokoinen ja kalju, ja hänellä on tuima ilme, tilanne ilmeisesti korostuu? Kallio sekoittaa keskenään todellisen objektin ja oman subjektiivisen tulkintansa tästä. Ja kun äänenkäyttökin on tiukkaa:
”Saanko mä silittää tota?” mies kysyy tiukalla äänellä. Annan luvan, ja mies kyykistyy pennun ääreen, nostaen tämän hetkessä sylinsä korkeuksiin. Koiraa sylissään tiiviisti silittäen mies alkaa kulmiensa alta kertoa: ”Meilläkin oli naapurissa cockerspaniel, kun mä olin pieni. Siitä ei oikein kukaan pitänyt huolta, joten mä kävin aina ulkoiluttamassa sitä koulun jälkeen. Joka päivä, vuositolkulla. Kunnes yhtenä päivänä sitä ei enää ollut.”
Tämän jälkeen mies saa Kalliolta armon: "Karski ja pelottavakin mies muuttuu silmissäni pieneksi pojaksi, joka kerran piti koirasta huolta. Kumpikohan mahtoikaan olla enemmän toiselle: poika koiralle vai koira pojalle? Mies silittää hiljaa pikkuruista koiraani ja tuntuu uppoutuvan muistoihinsa."
Kallion tavoite kolumnissaan on periaatteessa hyvä, ja kolumni muuten ansiokas sekä hieno kertoessaan eläimen merkityksestä ihmiselle erityisesti silloin, kun ihmissuhteet ontuvat, ja muutenkin. Tähän liittyy lause "Syvä kiintymys eläimeen voi kannatella kokonaista elämää". Niin totta.
Mutta ihmisen tuomitseminen hyväksi tai pahaksi pelkän ulkonäön tai sen perusteella, että hän on moottoripyöräilijä kuulostaa populismilta ja vanhojen stereotypioiden hyväksikäyttämiseltä sekä aktiiviselta ruokkimiselta.
Lisäksi hän ei muuta mielipidettään tai ajatusmalliaan miehestä kuin vain sen osalta, että näkee miehessä pojan, joka tämä on joskus ollut. Koiranpentu siis pelasti hänet. Mitä olisikaan tapahtunut, ellei sitä ollut? Mies on olemassa Kallion maailmassa vain koiran vuoksi tai tämän ansiosta. Todennäköisesti ilman Kallion koiranpentua motoristi olisi vain tankannut pyöränsä tai käynyt kahvilla piittaamatta Kalliosta tuon taivaallista.
Hyvä, tavallinen ihminen
99-prosenttisella varmuudella tämä motoristi on todennäköisesti kuin kuka tahansa muu suomalainen: hän on naimisissa tai avoliitossa, asuntovelkainen, käy töissä, hänellä on lapsia, sukulaisia ja ystäviä. Hän hoitaa asiansa ja on vastuuntuntoinen suhteessa lähimpiin ihmisiinsä aivan kuten muutkin. Todennäköisesti siis hyvä, tavallinen ihminen.
Onnettomuudekseen hän nyt vain sattuu lisäksi ajamaan moottoripyörällä ja harrastamaan moottoripyöräilyä, joten hän ei saanut ihmisyyden armoa, vaan motoristin leiman.
Tiedoksi, 88 % kaikista motoristeista on Suomessa miespuolisia, ja heistä aika monta kymmentä prosenttia saattaa olla tuon näköisiä: ajavat (maallikon silmissä) isolla moottoripyörällä, joka varsin usein on musta, ja josta lähtee matalaa, jymisevää ääntä, pukeutuvat mustaan nahkaan tai gore- tai farkkuasuun. Ja kai ihminen saa myös olla kalju joko tahtomattaan tai vapaaehtoisesti?
Moottoripyöräharrastuksesta huolimatta olemme aivan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. 99-prosenttisesti. Olisiko jo aika muuttaa käsityksiä tässäkin asiassa laajemmaltikin?
Maaret Kallio on suomalainen psykoterapeutti, seksuaaliterapeutti, tietokirjailija ja työnohjaaja. Hän nousi suurempaan julkisuuteen erityisesti Ensitreffit alttarilla -tositelevisiosarjan asiantuntijana sekä Kielletty rakkaus -ohjelmasta. Hänellä on oma keskusteluohjelma Yhden illan juttu. Toimii kolumnistina Helsingin Sanomissa ja Väestöliiton sivuilla, kerrotaan Kalliosta Wikipediassa.
Kallion kirjoittamaan Hesarin kolumniin pääset tästä.
Teksti: Erkki Mäki