Mikko Huttunen osallistui SM-jääratakisoissa sekä Veteraanien että Sprint450-sarjan lähtöihin. Huttunen on todellinen moottoripyöräurheilun veteraani.
– Moottoripyörällä olen ajanut koko ikäni ja ensimmäisen crossikisan ajoin 1987. Kiiverin Matin kanssa osallistuttiin ensimmäisiin asfalttikisoihin 125B-sarjassa 1994. Matti voitti ja minä olin toinen, joten nousimme molemmat 125A:han. Parhaimmillani oli SM 125A-sarjan 5. Talvisin olen aina ajanut jäällä. Aki (Ajo) perusti Ajo Motorsportin talvella -97, eikä loukkaantumisen takia pystynyt itse ajamaan, niin hän pyysi minut tilalleen. Kaikkiaan vuosien varrella on kertynyt 14 SM-mitalia jääradalta. Olin tässä välillä noin 10 vuotta ajamatta, mutta kun ikää tuli tarpeeksi, niin palasin ajamaan Veteraani-luokkaan.
Mikko Huttusen mukana oli sivuvaunujen maailmanmestari Kirsi Kainulainen.
– Kun Kirsi nostettiin aikoinaan 450 sarjassa A-luokkaan, eikä hänellä ollut pyörää millä ajaa, niin vihjasin, että joltakin veteraanilta voisi löytyä sopiva ajopeli. Aika nopeasti päästiin sopimukseen ja siitä lähtien ollaan porukassa ajeltu, kertoi Mikko Huttunen.
– Eikä ole tarvinnut katua. Laitteista ei pärjääminen ainakaan ole kiinni. Minulla on hyviä ihmisiä ympärillä kuten Mikko, joka lainasi pyöränsä jälleen kerran, ja Ville (Sundberg), joka on ollut viime vuosina korvaamaton tuki, milloin kisoissa mekaanikkona, välillä sponsorina ja kuten nyt kaverina mukana katsomassa minun touhottamistani, iloitsi Kainulainen.
Kisavauhti on kuitenkin hieman hakusessa.
– Muutaman äijän suusta kuulin epäilyjä, että onko pakettini ihan hukassa. Pari viikkoa sitten jääradalla treenatessa jalka osui vähän lumivalliin, en edes kaatunut, mutta polvi taipui sen verran, että sivuside meni poikki. Olin jo ajatellut etten edes lähde koko kilpailuun, mutta en osaa olla poiskaan. Ja tiedän, että elämässä on muutakin mutta en ole vielä keksinyt, mikä kiinnostaisi enemmän kun ajaminen. Olin jo maksanut osallistumismaksun. Jos olisin jäänyt kotiin, niin olisin kuitenkin mennyt töihin, joten päätin tulla testaamaan kuinka jalka kestää, kertoi Kirsi Kainulainen.
Kun B450 B starttasi, niin jälleen nähtiin Kainulaisen sisu ja kilpailuvietti.
– Pääsin täksi vuodeksi takaisin B-luokkaan anottuani sitä. Terveen polven kanssa kärjen vauhti olisi ollut täysin saavutettavissa. Kaarteissa nostin vaistomaisesti jalan ylös, kun tiesi mikä kipupiikki polvesta iskee, jos yritän ajaa normaalisti. Sinnittelin kolmannella sijalla, mutta jouduin ajamaan niin varman päälle etten riko polvea lisää, niin jouduin antamaan vielä yhden sijan , harmitteli kilparatojen sisupussina tunnettu Kainulainen.
Vuoden tauon jälkeen Seinäjoen jääradalla A450-luokassa nähtiin 25-kertainen Suomen mestari Kari Vehniäinen. Kuinka päätit tulla takaisin jääradalle?
– Tämä on vain niin hirveän kivaa ja samalla pääsen testaamaan edustamani Husqvarnan pyörää. Eikä täältä osaa poiskaan olla, vakuutti vuodesta 1991 asti jääratoja hallinnut Vehniäinen.
Jäit lähdössä aika paljon, mutta kirit kuitenkin kolmanneksi.
– Parhaani yritin ja loppua kohti vanha lämpenee, veisteli Vehniäinen. – Ilmoittauduin vielä Sprint450-lähtöön varmemmaksi vakuudeksi.
Niki Tuulella oli Vehniäistä pidempi kisatauko jääradoilta.
– Edellisen jääratakisani ajoin 2014. On kiva päästä pitkästä aikaa jäälle ajamaan. Ennen kisoja ehdin käydä vain pari kertaa jäällä treenaamassa, joten siihen nähden olen tuloksiinikin todella tyytyväinen. Vähänkin enemmän treeniä, niin tulos olisi varmaan ollut hieman parempi, pohti A250-luokassa neljänneksi ajanut Tuuli.
– Riippuu Akista (Ajo), pääsenkö ajamaan muihin tämän vuoden jääratakisoihin ja tietenkin se on muistakin kisa-aikatauluista kiinni. Maaliskuussa lähdetään Eurooppaan treenaamaan tulevaa kautta varten, kertoi silminnähden jäärata-ajosta nauttinut, tänä vuonna Ajo Motorsportin riveissä sähkömoottoripyörien MotoE-sarjassa ajava Tuuli.
Ihan tyhjin käsin ei Niki Tuulen tarvinnut kotimatkalle lähteä, sillä 125 2T-luokassa Imatralainen kiri toiseksi Ville Jauhiaisen napatessa voiton.
Lumi- ja räntäsateesta huolimatta Jääradan SM-kilpailut vietiin läpi jouhevasti ja kilpailijat kehuivat järjestään radan kuntoa.
Vettä oli paikka paikoin niin radalla, kuin radan ulkopuolellakin, mutta näille luonnon järjestämille lisämausteille kukaan ei mahda mitään. Pääasia on, että kisat voidaan viedä läpi ja kisojen peruutuksilta vältytään. Lisäkiitos pitää antaa kuulutuksista, jotka (jos vain moottorien pauhulta oli kuuloetäisyydellä) antoivat mukavaa lisävalaistusta lajista ja kisan kulusta. Vielä erityiskiitos motoristiystävällisistä kioskin antimien hinnoittelusta. Kari Vehniäisen sanoin: "Seinäjoen Kyrkösjärvelle on aina kiva tulla".
Jääradan SM-sarja jatkuu Orivedellä 24.2. Seuraavat kisat ajetaan 3.3 Saarijärvellä ja kausi päättyy 10.3 Konnevedellä ajettaviin kilpailuihin. Kaikki joukolla jännittämään suomalaisen jääratamoottoripyöräurheilun parissa.
Aiheesta aikaisemmin:
13-vuotias Ossi Rantala kruunattiin Seinäjoella ajettujen jääratakisojen kuninkaaksi
Jääradan SM-sarja käynnistyi Seinäjoella