Kaksi kolmesta (65%) oli viimeksi autoa ajaessa ollut myönteisellä mielellä matkassa. Yksi kolmestakymmenestä (3%) oli puolestaan ollut kielteisin tuntein liikenteessä.
Joka seitsemäs (16 %) kertoi, että syy mielialaan johtui liikenteestä. Reilu neljäsosa tunnisti mielialan johtuvan perhe-elämästä tai ihmissuhteista ja kymmenesosa työstä.
Liikenneturvan suunnittelija Jyrki Kaistinen uskoo, että jos liikennetilanteissa koetaan olevan jotain epäselvää, virheellistä tai muuten tavallisuudesta poikkeavaa, tunteet voivat nousta pintaan nopeastikin.
Elehtiminen moitteena toisen käyttäytymiseen saattaa hankaloittaa tilannetta.
– Moni voi nostaa keskisormen pystyyn moitteena toisen käyttäytymiselle. Eleen kohteeksi joutunut voi kuitenkin tulkita sormimerkin raivostumisena ja provosoitua, jolloin noidankehä on valmis.
Parempiakin toimintavaihtoehtoja on olemassa. Kyse on omien tuntemusten hallinnasta.
– Negatiiviseksi koettu palaute voidaan ottaa vastaan myös tyynesti. Jos itseä hermostuttaa tai kiehahtaa, tärkeintä on pitää oma käytös järkevänä. Tunteiden heräämiselle ei voi mitään, mutta niiden vaikutuksia voi hallita, Kaistinen jatkaa.
Mielenkuohut menevät useimmiten ohi nopeasti, jos niihin ei jää vellomaan. Liikennekiukku ei ole parantumaton sairaus tai tauti, joka kerran tarttuessaan uusiutuu pienemmästäkin altistumisesta.
Mitä hyötyä on tunteiden hallinnasta liikenteessä? Katso video:
Toisen käyttäytymistä voi myös tulkita myönteisesti.
Näin suomalaiset kokevat itsensä kontra muut autoilijat.