Koko tarinan taustalla on pariin kertaan poliisilta pakoon päässyt moottoripyörä ja sen kuljettaja. Tapahtuneesta on aikaa jo 4,5 vuotta.
Charlottevillessa vuonna 2014 mies tuomittiin varastetun tavaran - moottoripyörän - vastaanottamisesta. Pyörää oli kaksi kertaa käytetty poliisilta pakenemiseen. Poliisi, joka osasi epäillä, että kyseessä oli varastettu moottoripyörä, käveli yksityiselle alueelle ja poisti pyörän päällä olleen peitteen ilman kotietsintälupaa.
Tapauksessa asianajajana toimiva Matthew Fitzgerald on kyse Yhdysvaltain perustuslain neljännen lisäyksen kahden eri ydinasian ristiriidasta.
– Yhdysvaltain perustuslain neljäs lisäys antaa kodille ja sen välittömälle ympäristölle korkeimman tason suojelun. Poliisi tarvitsee yleensä kotietsintäluvan tullakseen kotiisi tai alueelle, joka on välittömästi kotisi lähellä, Fitzgerald toteaa.
– Toisaalta oikeus tunnistaa poikkeuksen kotietsintälain vaatimuksista, joka koskee autoja: Mikäli on todennäköinen syy olettaa, että auton sisällä on laitonta tavaraa tai todistusaineistoa, tai "kiireellisissä olosuhteissa", missä yleisön turvallisuus on vaarassa tai todisteita tuhotaan tai poistetaan.
– Tämä tapaus tuo yhteen nuo kaksi ja panee kysymään, "entäpä ajoneuvot, jotka ovat kotisi välittömässä ympäristössä?" Kuten autotallissa tai autokatoksessa tai kuten tässä tapauksessa pysäköintipatiolla, joka on aivan talon vierellä, Fitzgerald pohtii.
Korkeimmalle oikeudelle antamassaan selvityksessä Virginian syyttäjänvirasto toteaa, että poliisilla oli enemmän kuin riittävät todennäköiset syyt katsoa moottoripyörän tunnistusnumerot ja että ajoneuvoja koskeva poikkeus ei automaattisesti lopu kodin välittömässä läheisyydessä.
Virginian oikeuslaitoksen yhteenvedon mukaan tapaus alkoi jo kesällä 2013, kun poliisit Albemarlen poliisista kaksi kertaa yrittivät saada kiinni oranssi-mustan Suzuki-moottoripyörän, joka oli modifioitu drag-racingiin sopivaksi. Kummallakin kerralla pyörä pääsi pakoon, ja toisella kertaa nopeus nousi yli 225 kilometrin tunnissa. Kuljettajan uskotaan molemmilla kerroilla olleen saman miehen. Tämä pukeutui sinisiin farkkuihin ja Timberlandin buutseihin.
Poliisi sai videokameran avulla selville pyörän rekisterikilven, joka osoittautui olleen jo monen vuoden ajan poistettuna käytöstä. Henkilö, joka oli viimeksi rekisteröinyt kilven, kertoi myyneensä pyörän Ryan Austin Collinsille. Myöhemmin hän kertoi varoittaneensa siitä, että pyörä on varastettu.
Poliisi löysi Collinsin Facebook-sivulta kuvia pyörästä, jota he uskoivat takaa-ajaneensa. Kun Collinsilta kysyttiin asiasta, hän kielsi tietävänsä siitä mitään tai talosta, joka näkyi kuvissa.
Kun Albemarlessa oleva talo lopulta löytyi, poliisi meni osoitteeseen ja huomasi kadulta esineen, joka vaikutti peitetyltä moottoripyörältä. Pyörää näkyi riittävästi peitteen alta, jotta poliisi pystyi krominkiillon ja moottoripyörän epätyypillisen muodon perusteella tunnistamaan pyörän.
Poliisi käveli sisäänajotielle, poisti peitteen, ja totesi sen olevan sama oranssi-musta pyörä joka pakeni häntä aiemmin ja tarkasti pyörän numeron. VIN-koodi paljasti, että pyörä oli varastettu New Yorkista useita vuosia aiemmin.
Collins kielsi alkuun tietävänsä pyörästä mitään, mutta myönsi lopulta ostaneensa sen 3500 dollarilla. Hänet pidätettiin varastettuun tavaraan ryhtymisestä. Pyörän avain löytyi Collinsin taskusta.
Ennen oikeudenkäyntiä Collinsin asianajaja Charles Weber pyysi tuomaria hylkäämään todisteet, eli VIN-numeron, koska poliisi oli kävellyt toisen omaisuudelle ja nostanut peitteen ilman kotietsintälupaa. Siten toimimalla poliisi vahingoitti Collinsin perustuslain oikeuttamaa suojaa.
Syyttäjä oli toista mieltä, ja totesi, että Yhdysvaltain korkein oikeus oli jo pitkää tunnustanut autojen olevan poikkeustapaus kotietsintälupavaatimuksen osalta. Ja oli riittävä syy olettaa, että tehty rikos oli yksistään oikeuttanut ilman lupaa toteutetun etsinnän.
Poliisin näkemät Facebook-kuvat moottoripyörästä pysäköitynä samaan paikkaan antoivat oikeutetun syyn syyttäjän mukaan.
Weber väitti vastaan ja totesi, että autoja koskeva poikkeus ei koske autojen etsimistä, vaan kaduilla autojen sisältä etsimistä silloin, kun niitten epäillään sisältävän laitonta tavaraa.
– Tämä poikkeus ei sovellu tähän tapaukseen. Ajoneuvo oli pysäköity yksityiselle ajoteille, Weber totesi.
Tuomari päätti asian syyttäjän hyväksi ja oli sitä mieltä, että syy epäilyyn ja siten etsintään oli riittävä ilman lupaa, ja että kyse ei ollut kohtuuttomasta viranomaisen tunkeutumisesta. Collins tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Virginian korkein oikeus oli tuomiosta samaa mieltä.
Ensi viikolla alkavassa oikeudenkäynnissä Fitzgerald aikoo puolestaan saada Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vakuutetuksi asiastaan. Hän työskentelee ilmaiseksi kollegansa kanssa. Yhdysvalloissa asian vieminen korkeimpaan oikeuteen ja läpisaaminen on juristille suuri tilaisuus päästä eteenpäin.
Fitzgerald pitää asiaa myös tärkeänä.
– Jos valtio päättää säilyttää päätöksen entisellään, niin se tarkoittaa sitä, että poliisi ei tarvitse koskaan kotietsintälupaa tutkiakseen autosi riippumatta siitä, mistä löytävät sen - vaikka se olisi tallissa kotonasi, tai autokatoksessa tai pihatiellä kotisi seinää vasten, hän väittää.
Virginia yleisen syyttäjän toimisto puolestaan totesi, että "autoja koskeva poikkeus pätee tässä. Poliisilla oli todennäköinen syy uskoa, että pihatiellä ollut moottoripyörä oli varastettu ja että sitä oli käytetty kaksi kertaa poliisilta pakenemiseen".
– Peite voitiin nostaa pois ja polkaista moottoripyörä matkaan sekunneissa. Moottoripyörää oli käytetty poliisilta pakenemiseen yli 225 km:n tuntinopeuksissa, syyttäjä kirjoitti.
Pyörän sijainnilla ei ollut perustuslaillista merkitystä, sillä sen sijainnista oli jo pääsy kadulle ja pyörän liikkuvuus vahvisti poikkeuksen.
Asiasta kertoi Richmond-lehti.